Tuunattua joulua

Tässä on alkutilanne: iso kasa pahvisia lanka(?)kartioita. Niitä olisi saanut ottaa niin paljon kuin olisi halunnut kantaa. Yritin olla kuitenkin kohtuullinen hamstraaja - varsinkin kun ei ollut minkään sortin tajua siitä, mitä kartioista voisi tuunata. Kartiot olivat tarjolla Tam Silkin tehtaanmyymälässä Kangasalla. Pahvikartioista sukeutui ilman pahempia synnytystuskia suuri kuusimetsä:

Kudoin jämälangoista kuusenhuput, jotka viritin kartioiden ja jatkolatvojen päälle. Vanha herra sahasi liiteristä löytyneistä oikeista kuusenoksista kuusenjalat. Liimasin ne pahvipyörylöiden avulla kartioihin. Metsän alusta on peräisin talomme rossipohjasta löytyneistä laudoista. Punatulkut ja kärpässienet löytyivät kirpparilta. Siinä se. 

Nyt on tuunattu joulua sen verran, että on aika pötkähtää sohvalle syömään suklaata ja lukemaan lahjoja.

Vanha rouva

Solekko tehä

Löysin kirpparilta nipun koristepaperia. Kuka lie tuheentunut ja jättänyt paperityönsä tekemättä. Toki minäkin haudoin papereita kaapin pohjalla jonkun aikaa, mutta sitten sisuunnuin ja aloin nähdä tähtiä.

Taittelin ja liimailin isoja ja pieniä tähtiä. Kas kummaa, ne passaavat oikein hyvin olohuoneen verhojen persikansävyyn. Verhot löysin muutama aika sitten kirpparilta.

Näinkin pienten hommien tekemiseen saa käytettyä tuhottomasti laiskotusenergiaa. Kunpa muistaisi aina torniolaisen lausahduksen:

Vanha rouva

Hyvä tuli

Viime viikkolla istuin uhastakin kylmässä puutarhassa. Ei ihan pipoa tarvinnut, mutta lähellä oli. Kylmänkankeana virkkasin jämälangoista kukkasia. Siinä menivät pitsipaidan, pipojen, sukkien ja huivien jälkeenjääneet. Muutaman lisäkerän hain kirpparilta, kun pohja alkoi häämöttää virkkuukopassa.

Patiokranssin pohjana on polkupyörän vanne. Sain niitä ison nipun paikallisesta nuorten työllistämispajasta. Olisin saanut koko kuorma-autolavallisen, mutta olin vaatimaton ja otin vain kymmenen.

Pehmustin vanteen kerniliinan jämällä. Niin vanne ei ollut enää aivan luikku. Virkkasin kernin peittoon pylvässuikaleella. Sitten liimasin ruusut paikoilleen ja lisäsin muutamaan kukkaseen tilpehöörilaatikon pohjalla pyörineen pallon keskustaa merkkaamaan.

Nyt on patio sävy sävyyn kalusteista kranssiin. Hyvä tuli. Mutta mitä tekisin niistä lopuista yhdeksästä vanteesta?

Vanha rouva

Ihan vähän töissä

Kävin ihan vähän töissä. Muutimme kahden työtoverin kanssa työpaikan varaston pisteestä A pisteeseen B. Varasto on täynnä talvihaalareita, lämpökenkiä, pipoja, käsineitä, kävelysauvoja, kovaäänisiä, mikrofoneja, joogamattoja, juhla- ja somistustavaroista, kankaita, verhoja, pöytäliinoja, peilejä, pelejä, naamiaisasuja, glitteriä, koristekiviä, timantteja, kynttilöitä... Huhkimme seitsemän tuntia ja saimme tavarat uudessa varastossa säälliseen järjestykseen. Vanha varasto jäi vielä siivousta vaille. Toimari lupasi hoitaa sen.

Vanhan varaston lattialla lojui irtokukkia ja rähjääntyneitä kukkaköynnöksiä. Pakkasin kaikki roskasäkkiin ja roudasin kotikartanolle. 

Päällystin kierrätetyn pyöränvanteen solumuovilla ja jätesäkeillä. Sitten alkoi kukkien kiinnitys nippusiteillä ja kuumaliimalla. Nyt on firmassa kukkakranssi, jolla sulostuttaa kaiken maailman kemuja. Hommaan käytin vain vanhoja, jo aikansa kovassa kulutuksessa olleita silkkikukkasia. Ne ovat loistonsa päivinä käyneet milloin missäkin rokkibileissä ja kesäkemuissa. Viime juhannuksena somistin niillä rantaravintolaan viehkon kukkakaaren, jonka alla nuoret parit kävivät pussailemassa.

Mallasin kukkakranssia kahdenistuttavalle puutarhasohvalleni. Nyt näet, ettei kyseessä ole ihan pikkuruinen kranssinrääpäle. Se on päällystetty ympäriinsä kukkasilla, joten sen voi ripustaa ja kiinnittää vaikka miten päin näkösälle, kun tarve vaatii.

Vanha rouva

Taas näitä

Vanhoja sanakirjoja piisaa tässä huushollissa menneen maailman ammoisen ammatin takia. Sanakirjaruusukkeita sun muita tilpehöörejä olen värkännyt vuosien varrella usein. Ja taas näitä syntyi!

Nyt pääsi työstettäväksi ihka ensimmäinen suomi-venäjä-sanakirjani vuosimallia 1979. Tuona vuonna pääsin ylioppilaaksi ja kieli-instituuttiin opiskelemaan kääntämistä ja tulkkausta. Pääkieli oli venäjä ja sivukieli englanti. 

Näin jossain joskus tämmöisiä kirjansivuista väkerrettyjä pupuja. Pakkohan pupusia oli kokeilla. Niin hauskoja niistä tuli, että jopa Vanha herra murahteli hyväksyvästi kotkotuksilleni.

Pupuset näyttivät vähän orvoilta paljasta seinää vasten. Piti sitten tehdä yksi iso ja kaksi pientä seinäruusua. Iso on samaa paperia eli suomi-venäjää, vaaleammat suomi-englantia. 

Aika hyvin kulahtaneet sanakirjat sulautuvan vanhan talon kammariin. Keittiöön kokeilin kuitenkin värikkäämpää akkainlehteä ja isompaa rusakkomallia:

Kaksi viikkoa pääsiäiseen. Vielä on aikaa kaivella kaapeista keltaisia koristeita ja hankkia narsisseja sun muita kevään kukkasia. Laitan ennakkonäytäntönä esille kirpparilta löytämäni keramiikkavadin. Sen keskellä on virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia meripihkanauhoja. 

Aurinkoista lauantaita!

Vanha rouva

Talvihorros selätetty?

 

Sen verran paha lorvikatari on ollut päällä koko vuodenvaihteen, että vasta nyt sain aikaiseksi purkaa havukranssit kartanolta. Havujen alta paljastui metallirenkaita. Samaan aikaan silmiin osui virkaheitto valoverho. Otin itseäni kraivelista kiinni ja aloin limpsoa verhoa harkkosaksilla.

Leikkasin parin sentin suikaleita, jotka leikkasin 15 sentin pätkiksi. Solmin pätkät vieri viereen metallirenkaaseen. Tiivistin, hapsutin ja imuroin. Sitten kodinhoitohuoneen seinään. Olkoon siinä aikansa.

 

Samassa rytäkässä naulasin liettualaiset tauluni olkkarin seinään. Vähän ällöromantiikkaa alle. Nyt on mukava jatkaa retkottamista sohvalla dekkarin kanssa - se siitä talvihorroksen selättämisestä.

Vanha rouva

Vehnäpullot

 

Vanha herra kiikutti kaupasta kaksi satsia tuoremehuja. Tyhjät pullot voi kyllä palauttaa ja niistä saa 10 senttiä kappaleelta. Mutta päätin toisin. Liotin pulloetiketit pois. Solmin pullojen kaulaan kirpparilta löytynyttä paperinarua ja piirustelin pullojen mahaan vesiliukoisella tussilla kuvioita ja kukkasia. Valutin pullojen pohjalle vaaleaa koristekivimurskaa ja tökkäsin perään rantavehnää. 

Suurin osa pulloista päätyi kodinhoitohuoneen ikkunan väliin. Pullot näkyvät hauskasti terassille. Kolme pulloa päätyi kultaisen purjelaivan seuraksi olohuoneen pikkupöydälle. 

Vaan olihan siinä juomista, että sain kaksitoista pulloa tyhjäksi ;)

Vanha rouva

Pakko saada tehdä jotain

Sunnuntaina oli pakko saada tehdä jotain. Sormia ihan syyhytti ja mieli kaipasi haastetta. Varastostani löytyi pino siskon lahjoittamia cd-levyjä, laatikollinen lasikristalleja sekä kasa mustia pitsiliinoja.

 

 

Liimasin kaksi cd-levyä vastakkain, jotta sain tekstit piiloon. Liimasin molemmille puolille pitsiliinan siten, että cd välkehtii virkkuuväleistä. Sitten yläpäähän siimaa, sekalaisia vuosikertahelmiä ja ripustuslenkki. Alapuolelle rimpsu kristalleja. Sain parissa tunnissa aikaiseksi yksitoista hilavitkutinta. Vielä jäi levyjä, helmiä ja kristalleja. Ei muuta kuin pitsinvirkuuseen, sillä kattovalaisimessa on vielä ripustustilaa.

Kivasti hilavitkuttimet peilaavat valoa. Varsinkin kun alla on kolme kristallikippoa ja niissä tuikut. 

Tulipahan tehtyä.

Vanha rouva

Pelastusoperaatio

Ystävänystävänystävä siivosi edesmenneen sukulaistätinsä jäämistöä. Valtava käsityölaatikko päätyi minulle, koska ystävänystävä oli aukaissut suunsa ja pelastanut käsintehdyt aarteet minulle ystäväni kautta. 

Pahvilaatikossa oli iso kasa käsinvirkattuja pyöreitä liinoja. Oli valkoisia, sinisiä, oransseja ja eiminkäänvärisiä. Värjäsin yhtä lukuunottamatta kaikki liinat mustiksi. Maalasin myös käsityökehykset mustiksi ja pingotin liinat kehyksiin. Viimeistelin kehykset ohuenohuesta langasta virkatuilla valkeilla välipitseillä. Musta samettinauha toimittaa roikottimen virkaa. Sen ainoan valkean pitsin pingotin vaaleaan kehykseen ja ripustin vaalealla pitsinauhalla.

 

Ripustin pitsiunelmani messinkiseen verhotankoon. Muistaakseni verhotanko on Vanhan herran ja minun ensimmäinen yhteinen hankinta toijalalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä vm. 1991. Vanha herra on sangen tyytyväinen, kun kekkasin työntää tangon hyllynkannakkeiden välistä. Ei tule seiniin reikiä.

Ilman pelastusoperaatiotani pitsit olisivat varmaankin päätyneet kaltoinkohdeltujen käsitöiden tuonilmaisiin. Se olisi ollut mitä hirvein kohtalo taidonnäytteille, jotka ystävänystävänystävän edesmennyt sukulaistäti virkkasi ja värkkäsi elämänsä aikana.

Vanha rouva

Maalia ja tapettia

Kevät tulee! On aika rapsutella ja puunata patiokalusteet paraatikuntoon. Ensin harjalla hämmähäkit hiiteen, sitten santapaperilla hilseet ja kuprut kartanolle. Kevyt pyyhintä kostella ja sitten maalaamaan. Minä en ole kummoinenkaan maalari, joten annan maalaamisen suosiolla osaavammalle. 

Kävimme oikein virallisessa maalikaupassa hakemassa oliivinvihertävää öljymaalia. Haisee pahalle ja kuivuu kauan, mutta voittaa mennen tullen sekatavarakauppojen halpismaalit. Värin valintaan en kuitenkaan anna Vanhan herran vaikuttaa. Jos niin tekisin, kaikki kalusteet olisivat p-ruskeita.

Vanha herra maalasi esivalmistelemani pöydän nopsasti ja kitisemättä. Sillä aikaa minä keskityin maalikaupan ovenpielestä Saa ottaa -kyltin kohdalta sosialisoimaani tapettikirjaan.

Mallitapetteja sisältävä kirja oli tykkänään mustaa, harmaata ja valkoista. Jostain syystä kauppa ei kuitenkaan ollut käynyt taikka musta-harmaa-valkoisten tapettien valmistaminen oli lopetettu. Kirja pääsi meille. Tuota pikaa valikoin mallitapeteista puolet saksittavaksi ja rullattavaksi. Loput mallit jätin tulevaisuuden inspiraatioita odottamaan.

Leikkasin tapettimallit suikeroiksi ja suikerot palasiksi. Rullasin ja liimasin. Pian minulla oli iso kasa tapettirullia. Tein renkulan rautalangasta ja päällystin renkulan sanomalehtipaperilla. Sitten liimasin kieli keskellä suuta rullia renkulaan. Syntyi tämä:

Musta-harmaa-valkoinen tapettirullarenkula, jonka halkaisija on liki metrin. Nyt kelpaa ähertää saappaita jalkaansa punaisella jakkaralla. 

Vanha rouva

Noutopöytä

Keväällä paikallisessa mediassa oli asuntoilmoitus, jonka voit kerrata klikkaamalla. Rivitaloon muutti  markkinointiponnistelujen seurauksena kolme varpusperhettä. Koko kesän olemme seuranneet aitiopaikalta poikasten piipitystä, ruokintaa ja haparoivia lentoharjoituksia.

Uuden kerrostalon kolmea luksusasuntoa ei kuitenkaan ole vielä saatu kaupattua, joten päätimme korottaa panoksia.

Ostimme kirpputorilta muutamalla roposella valkoisen pöytälokerikon, jossa oli kolme lasiluukuilla varustettua vetolaatikkoa. Vanha herra poisti lasit ja naputteli niiden tilalle verkot. Minä maalasin lokerikon rungon vadelmanpunaiseksi. Keräsin käpyjä kotikuusen alta, pihistin käkkyräistä tuohta puuliiteristä ja hain kaislaa rannasta. Täytin laatikot tykötarpeilla. Laatikot paikoilleen ja lokerikko kerrostalon viereen.

Kirjoitin markkinointitekstiin lisäyksen: "Nyt voit omistautua perheellesi ilman arkisia huolia. Haluamme helpottaa elämääsi asuntojen vuotuisella täyspuhdistuksella. Se on omiaan lisäämään asuntosi arvoa, sillä paikat pysyvät aina kunnossa. Lisäksi olemme ensimmäisenä lintutaloyhtiönä Suomessa panostaneet 24/7-noutopöytään. Lennä meille ensi keväänä - silloin asuinalue täyttyy iloisista pörriäisistämme". 

Saapas nähdä, miten mainos puree kevään tullen ;) 

Vanha rouva

Toimeksi saaneena

Tornitaloprojekti sai alkunsa viime syksynä, kun alahuonerakennuksen seinustalle oli ilmestynyt kaksi ränsistynyttä tuuletusikkunaa. Naapuri oli löytänyt ne metsästä ja ajattellut oitis, että kyllä se naapurin yllytyshullu noista jotain keksii. 

Yllytyshullu mietti talven. Idea kirkastui ja projektin kickoff oli pääsiäisenä. Silloin projektin projektipäällikkö / suunnittelija (yllytyshullu) ja projektiryhmä (yllytyshullun mies) istuivat alas tuijottamaan kahta kolmemetristä tuuletusikkunaa.

Tavoitteena oli projektin käynnistämisen lisäksi luoda yhtenäinen käsitys projektiin osallistuville sen aikataulusta, sisällöstä ja tavoitteista. Aloitustapaamisessa asioista keskusteltiin alustavasti, joten oli hyväksyttävää - mutta sangen turhauttavaa yllytyshullulle - että asioita jäi avoimeksi.

Projektiryhmä inventoi lautavarastot, ruuvit, maalit ja peltireiät (KLIK). Sitten se sahasi toisen kolmemetrisen tuuletusikkunan kahtia. Toinen ikkuna pantiin varmaan talteen tulevia projektiponnisteluja varten.

 

Oli vanhan maalin rapsuttelua, ruuvaamista, poraamista, kittaamista, maalaamista ja paanukaton liimaamista. Sangen painava tornihotelli piti asentaa autokatoksen eteläseinään. Siinä tarvittiin A-tikkaita, puutarhatuoleja, Naapurinrouvaa ja tuhatta tulimmaista. 

Tornihotellin harjakaiset vietetään vappuna - toivottavasti useiden asukaskokelaiden läsnäollessa. Varpuset ovat jo ilmaisseet kiinnostuksensa, mutta asukaskiintiön monipuolistamiseksi yllytyshullu laati seuraavansisältöisen asuntoilmoituksen:

Onko perheen perustaminen ajankohtaista? Nyt on tarjolla moderneja ja ainutlaatuisia näköala-asuntoja Perämeren rantamaisemissa. Ilmava luksus syntyy asuntojen uraauurtavasta ilmastointijärjestelmästä, jonka ansiosta etelään antavissa asunnoissa ei ole kesälläkään kuuma. Perinteisen paanukaton, rauhaisan ulkoseinävärityksen ja sydämellisten koristemaalausten ansiosta tornitalo vie voiton naapuruston rivitalosta (KLIK) ja omakotitaloista (KLIK). Asuntojen yksityisnäyttö hyvän sään aikana. Lennä paikalle ja ihastu! 

Toimeksi saaneena

Vanha rouva

0 € -kranssi

Sain Vanhalta herralta kaksi vanerista tehtyä reikäleipää, jotka ovat olleet köysikelan kansia. Ystävältä sain huovutettavaa tumppulankaa, joka oli loppunut 1 1/2 tumpun kohdalla. Omassa jemmassa oli puiset puikot, jotka sain lahjaksi kauan sitten. Lankakopan pohjalla lymyili keltaista villalankaa. Kranssin kustannukset olivat siis tasan 0 €, sillä kauppaan en vasiten lähtenyt. En laske hintaa käytetylle värkkäämisajalle enkä tekemisenilolle, koska itselleni teen. Muille tekeminen onkin sitten eri juttu.

Köysikelassa on kaksi reikäleipäkantta. Toiseen kanteen kieputtelin kaikki sukkalankojen loput. Lankakopassa on keltaista ja turkoosia joutolankaa. Kukkasia en virkkaa, palloja en pyöritä ja minivillapaita saa olla mustassa kranssissa yksinoikeudella. Mitä tekisin? Luomisen tuskassani katselin vuosien varrella värkkäämiäni kransseja.

Kransseja napeista, paperista, havuista, pajusta, heinästä, tapetista, piikkilangasta ja talventörröttäjistä. 

Alla on kranssien koristeita romulaatikoista ja aarrekätköistä.

Kranssejani yhdistäviä tekijöitä ovat kierrätys, uusiokäyttö, nyhjää tyhjästä, 0  €. Mutta mistä saisi lisää seiniä?

Vanha rouva

Erokasa

Tein ystävälleni erosiivousta. Paperia, pahvia, lasia, metallia, muovia ja muuta sälää roudattiin säkkikaupalla kierrätykseen. Tyhjensimme kuranttia tavaraa"rouvan" ja "herran" kasoihin. Sitten jäi vielä niitä tavaroita, joista teimme erokasan nimeltä "tuunari". Se kasa oli minun!

Tuunarin erokasassa oli iso körö palapelejä. Yhtenä yönä sain huikean idean. Tein paksusta pahvista sydämen ja neliön. Liimasin palapelipaloja vieri viereen ja päällekkäin. Kultasuhuttelun jälkeen minulla oli kaksi palapeliteosta.

Sydänpalapeli sai mutkaansa eroruusun, johon myös suhuttelin kultaa. Nyt palapeli koristaa keittiökaapin päällystää.

Vanha rouva