XS ja XL

Olen työskennellyt matkailualalla koko työhistoriani. Olen nähnyt matkailumaiden, -alueiden, -kohteiden ja -yritysten nousuja ja tuhoja, pyörän keksimistä yhä uudelleen, luonnon ja kulttuurin tuohoamista ja elvyttämistä, paketointia ja elämystehtailua. Olen vuosien varrella kyllästynyt, innostunut, vihastunut ja haltioitunut vaihtelevalla tahdilla. Yksi kultainen sääntö ensimmäisestä työpaikastani vm 1982 on kuitenkin säilynyt kirkkaana mielessäni: ole asiakkaan maksaman palkan arvoinen.

Tärkeä osa ammatillisen osaamisen syventämistä on alaan tutustuminen perstuntumalla. Pitää osata olla välittämättä pintakiillon ja markkinapuheiden hahmottelemasta totuudesta, vaan etsiä, maistaa ja haistaa itse. Pitää miettiä, mistä tulee hyvä olo ja mikä panee yökkäämään.

Muutama viikko sitten tein opintomatkan merkittävään talvimatkailukaupunkiin, Rovaniemelle. Olin valinnut majapaikakseni yksityisen, pienen boutiquehotellin, jolle on sadellut kiitosta eri puolilta maailmaa. Olin varuillani.

 

Vastaanotto hälvensi skeptisyyteni. Ystävällinen, avulias ja yksilöllinen palvelu, hotellin rakastava esittely ja kaikenkattava kauneus upposivat syvälle.

     

Huone oli moderni, puhdas, hiljainen ja sopusointuinen. Nykyaikaiseen hotelliympäristöön on tuotu elementtejä arktisesta pohjoisesta. Ne eivät ole päälleliimattuja eivätkä silmiinpistävän korostettuja, vaan niiden hoksaamiseen kuluu tovi. Sitten olo onkin kuin ihastuneella pikkulikalla karkkikaupassa.

 

Voin kuvitella, miten Kaukoidästä saapuva turisti kokee lumen ja jään keskellä kutsuvasti valaistun pikkuhotellin. Miten mukava on istahtaa takan eteen taikka paijata hotellin pehmoista maskottia.

  

Erityismaininnan ansaitsee nuori baarimestaritar. Hän tunsi jokaisen raaka-aineen ja juoman tarinan. Omista baariajoistani on vierähtänyt tovi jos toinenkin, joten kysyin pöllämystyneenä, miksi baaritiskillä on kananmunia. No, niistähän sheikattiin untuvankevyt vaahto Bilberry sourin pinnalle, mikä vielä koristeltiin herkillä terälehdillä. Toinen uusi tuttavuus oli maailman paras Napue GT. Never heard, mutta baarimestaritar kertoi sujuvasti Napuen taistelusta ja Kyrön tislaamosta.

 

Aamiainen kruunasi jo muutenkin täyden maljani. Miten ylväältä tuntuikaan, kun minut käteltiin aamukahdeksalta tervetulotoivotusten kera. Ei tietoakaan mieleistelystä eikä yliampuvuudesta. Tuntui, kuin olisin tullut ravintolahenkilökunnan kotipöytään aamiaisella. Tosin harvallapa taitaa kotiaamiainen pitää sisällään käsintehtyä annoskauneutta ja viiden sortin smoothie-kavalkadia. Kun kerroin avokeittiössä häärivälle työntekijälle pakahtuvani ihanuudesta, hän kiitti kainosti sanomalla "Ja minä saan joka päivä lohtia uusia ihanuuksia!"

 

Syy Rovaniemen matkaan oli opiskelu. Kävin kuuntelemassa luentoja matkailupalveluiden elävöittämisestä sekä kokemassa maan mainion rooliopastuksen legendaarisen hotelli Pohjanhovin historiasta. Kollega pomppasi Napapiirin yli ja itse Joulupukki otti meidät vastaan. Opinto-ohjelmaan kuului myös vierailu Rovaniemen kotiseutumuseossa, missä vietettiin syysmarkkinoita. Pieni museo ja pienet markkinat, mutta lämmin tunnelma ja suuri merkitys nykypäivän 24/7-ihmiselle.

 

Opin opintomatkallani, että yksityiskohdilla on merkitystä kaikessa, mitä teen asiakkaani ajalla ja rahalla. Opin myös ajattelemaan pienesti (majoituspaikka voi olla pienen pieni ja samalla suuren suuri ) ja suuresti (Joulupukin pajakylän massojenliikuttamistaide).

Palautin mieleeni vielä senkin, etten vaihtaisi alaani mihinkään muuhun.

Vanha rouva

Sata vee

Yhdeksän vuotta sitten keittiömme näytti (KLIK) aika erilaiselta. Toivottomuuden, rautanaulojen ja heinäkuormien alta löytyi kuitenkin komea ja leveä lauta. Panin sen vissiin talteen suurta inspiraatiota ja syvää oivallusta odottamaan. Vanha herra olisi laudan polttanut jo moneen kertaan, mutta pidin pintani ja lautani.

Tänä kesänä inspiraatio ja oivallus iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta (eli suoraan akkainlehden sivuilta). Kiikutin laudan naapuriin ja kiltti naapurinmies sahasi minulle suitsait kolme kaunista lauta-alustaa koristamaan kammarin arkkua ja ruokapöydän päätä.

Lauta on ainakin sata vuotta vanha. Se on karkeaa ja rosoista, harmaantunutta ja kaarnaista. Kaunis katsella ja elävä koskettaa. 

Asettelin lautojeni päälle kiviä ja metsän käpyjä. 

Vielä kynttilät sävy sävyyn, niin jo on aihetta ihmetellä sata vee -kauneutta.

Vanha rouva 

Hamsterihommia

Käsillä on se aika vuodesta, kun:

a) säilykepurkit loppuvat kesken,

b) sierrettyneitä sormia pitää piillotella,

c) hirvikärpäsinho kohoaa potenssiin miljoona,

d) keskellä yötä pitää tarkistaa, montako omenaa on tippunut maahan,

e) saa leipoa marjapiirakkaa,

f) etikkaa kuluu sammiokaupalla,

g) yrttipenkkien äärelle saksitaan tovi jos toinenkin,

h) retkieväitä tehdään ja niitä syödään ennätysmääriä.

Olen hillonnut, pikkelöinyt, kuivannut, muusannut, paloitellut, nuuhkinut ja kerännyt. Tuloksena hilloja, piirakoita, etikkakurkkuja ja pakastettuja herkkuja.

Olen hompsinut, lampsinut, kumarrellut ja kyykistellyt. Tuloksena marinoituja, kuivattuja ja pakastettuja herkkutatteja.

Seuraavana hamsterihommana on tarjolla variksenmarjojen keräystä.

Ei muuta kuin eväitä tekemään.

Heippa!

Vanha rouva

Paraatilituja ja humalahiiriä

Tiedäthän peltotaskuruohon, tuon hauskan litteitä lituja kasvattavan rikkakasvin, joka kukkii dumpatuissa maankasoissa ja joutomailla? Kasvi on vihreä kesällä, mutta muuttuu kuivuessaan oljenkeltaiseksi. Löysin tänä kesänä rakennustyömaan kupeesta valtavan taskuruohoapajan ja korjasin helisiviä kasveja puutarhavarastoon kuivumaan. Ne kuivuivat pystyyn (ja haisivat kuivuessaan väkevältä nauriilta).

Otin suhutettavaa kalkkimaalia ja värjäsin koko kimpun samettisen vaaleaksi. Laitoin ison kimpun paraatipaikalle, ruokapöydän päähän. Siinähän seisovat valostuttamassa pimeneviä iltoja.

Naapurin Sari kiikutti minulle ison kassillisen humalanvarsia. Kieputtelin niistä harottavan kranssin. Kranssi ruskettui kuivuessaan. Sehän piti oitis suhutella kalkkimaalilla valkeaksi. Ilme muuttui utuisen pehmeäksi.

Nostin humakranssin takan päälle. Pian huomasin humalan saaneen vieraita vierelleen. Kaksi sytytyshiirtä oli toiveikkaina pelastautunut takkapesästä.

Mitähän sitä seuraavaksi suhuttelisi?

Vanha rouva