Rauhaisaa, kaunista ja seesteistä

Täällä ollaan nyt niin Euroopan kulttuuripääkaupunkia - kukkien kera. Pitihän sitä minunkin jenkata polkupyörällä keskustaan katsomaan tätä:

Kerrankin jotain koettavaa ihan ilman hirveää älämölöä. Ei yhtään ilmakitaraa, rämisevää ja riekkuvaa katutaidetapahtumaa eikä muutakaan megaspektaakkelia. Ihan ilman niitä sain pari tuntia kulumaan elokuisessa puistossa. 

 

Ja ihme tapahtui: ventovieraat ihmiset hymyilivät toisilleen, kun päästelivät ilmoille ihastuksen huokaisuja. Taustatietona kerrottakoon, että tämän kylän kulttuuripääkaupunkilaiset ovat hyvin hillittyjä ihastuessaan taikka vihastuessaan (ellei lasketa mukaan nimimerkillä ladeltuja kommenttilootien ärripurritörähdyksiä). Paikallisten mielentilan voi harjaantuneella silmällä yleensä lukea oikean silmän kulmakarvojen värähdyksestä taikka vasemman suupielen hienoisesta vipatuksesta. 

 

Lukemattomat floristit sun muut kädentaitajat olivat rakentaneet luonnonmateriaaleista satumaisia taideteoksia. Niitä oli koko laaja puisto täynnä. 

 

Luovuutta, mielikuvitusta ja hyvää tuulta

oli ammennettu antaumuksella meidän tavisten mennä ja ihmetellä.

 

Hetken kauneutta. Herkkää ja väkivahvaa. Värikästä ja harmonista. Suurta ja pientä.

Ainolanpuistossa on vesireittejä, siltoja ja huvimajoja. 

Kaikki oli koristeltu. Ja kaikkialla tuoksui!

 

 

Olisipa aina yhtä rauhaisaa, kaunista ja seesteistä!

Vanha rouva

Pottuporakone

Viime vuonna saimme ensimmäiset uutispotut 8.8. Tänä vuonna olemme syöneet pottuja jo heinäkuun viimeisestä viikosta alkaen. Eivätkä potut ole mitään upuroita, vaan ihan syötävän kokoisia.

Meillä on semmoinen työnjako, että Vanha herra kuokkii ja pesee potut ja minä keitän ja kokkaan. Mitäpä ei mies keksisi, jotta homma hoituisi suitsait:

Harja porakoneen nokkaan, ämpäriin vettä pottujen päälle ja sitten surruutusta. Potuista tulee puhtaita pikapikaa. Vaimo ei kerkiä kissaa sanoa, kun pitää mennä jo laittamaan vesikattilaa hellalle. Pottujen poristessa tuli pyöräytettyä jälkiruokapiirakka.

Muropohjan päälle laitoin mustaherukoita sokerin ja perunajauhon kanssa. Paistoin. Annoin piirakan jäähtyä ja sitten tiputtelin päälle tuoreita herukoita. Ruusauksen tein kaupan valmiilla kakkutäytteellä. Olihan aika tujua tavaraa!

Jotta ensi talvena saataisiin piisiin tuli ja ruokaa laitettua, Vanha herra tilasi kaksi jättisäkillistä koivuklapeja. Kahteen pekkaan kun pinottiin klapit liiteriin, ei siinä tuntia enempää nokka tuhissut. 

Joskus hellahommat tuppaavat unohtumaan. Puutarhassa pitää kässehtiä alvariinsa, sillä kaikki kasvaa nyt kiiruusti. Katso popcorneja. Vielä ei maissintähkiä näy, mutta korkeutta ainakin on!

Vanha rouva

Kesän lempiväri?

 

Punainen on kestolempivärisuosikkini vuodesta toiseen. Sen rinnalle on tänä vuonna kirinyt uusi väri. Ei suinkaan se meinaa syrjäyttää punaista? Ei todellakaan, mutta saahan sitä välillä hullutella! 

Tämän vuoden lemppariväriä näkyy olevan kiikkutooleissa, pylvään nokassa ja henkarissa. Värihän on punertavaan taittuva murrettu liila.

Tähän nuttuun kului lankaa 490 grammaa. Sandnes Garn Duo -langassa yhdistyy puuvillan pehmeys ja merinovillan lämpimyys.  Lanka on pinnaltaan sileä ja matta. Virkkasin ja kudoin lankaa 3,5 koukulla ja puikoilla. Ohjetta ei ollut, mutta oma kroppa oli, mihin mitata. Nuttu on edestä kolmella napilla kiinni. Muuten se saa heilua avoimen vapaasti. Hihat ovat puolipitkät.

Lankaa jäi vielä. Mitä siitä tekisin? 

Kas, siinä kesäinen pulma.

Vanha rouva

Kalakakkuja

Jasmiinin tuoksussa on mukava perata kaloja. Tosin minä en niitä perkaa, vaan kalastaja itse. Minä huolehdin jatkojalostuksesta. Heinäkuun ensimmäinen päivä meri antoi kolme lohta ja yhden taimenen. Niitä pantiin pakkaseen, keitettiin sopaksi ja savustettiin. 

Kesäkalastuskautta pitää aina juhlistaa kakulla. Ensimmäinen kakku oli mansikkajuustokakku. Se kelpasi kovasti savulohen jälkkäriksi:

Toinen kalastuskakku oli kermarahkalla täytetty Brita. Ruusasin kesän ensimmäisen marenkiunelman mansikoilla, kirsikoilla ja mustikoilla. 

Kokkausten ja leipomisten jälkeen on mukava kässehtiä puutarhassa hempeänliilana kukkaismummuna:

 

Teetkö sinä kalakakkuja?

Vanha rouva

Kiinalaisin ruukkuterveisin

Juhannuksena kukkaämpäri oli täynnä koiranputkia ja niittyleinikkejä. Niitä kasvaa merenrannassa. Toisaalta taas hankin punkallisen kotkansiipisaniaisia:

Juhannusaattona ajelimme lapion ja tyhjän punkan kanssa viiden kilometrin päähän talolle, jonka piha oli pihakunnostuksen kourissa. Sain lapioida kotkansiipiä niin paljon kuin punkkaan mahtui hintaan euro per puska. Torista löysin moisen aarrepaikan ;)

Kuoppasin kotkansiivet takapihalle semmoiseen paikkaan, missä ne saavat levitä oman mielensä mukaan. Leikkasin kasvit alas, jotta ne varmasti juurtuvat kesän aikana. 

Lavakauluksemme ovat peräisin poistomyynnin halvennuksesta muutaman vuoden takaa. Nyt hoksasin samassa myymälässä aitoja kiinalaisia lavakaulushuppuja. Parempaa nimeä en keksi näille kötöstyksille, jotka solahtivat lavakaulusten suojiksi suit sait sukkelaan. 

Pihallamme mellastaa fasaaneita ja rusakoita. Kiinalaiset suojaavat heiveröisiä tillejäni, persiljoitani, sipuleitani ja salaattejani noilta ahneilta pirulasilta. Kiinalaiset ymmärtävät myös mikroilmaston päälle täällä tuulisella merenrannalla. Ja mikä parasta, kiinalaiset voi avata ja tuulettaa. Ne voi myös nostaa kaulusten päältä ja säilöä vinttiin uutta kesää odottamaan.

 

Etupihan ruukkupuutarhani laajenee pikkuhiljaa. Pohjoisen puolella, ison kuusen juurella ei tahdo kasvaa mikään. Nyt kasvaa ahkeratliisat ja orvokit sun muut kesäkukat. Kunhan syksyllä satun oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, saatan hankkia lisää ruukkuja.

Kiinalaisin ruukkuterveisin

Vanha rouva

Ruusukakku

  

  

Ruusut kukkivat. Vain keltainen ruusuni odottaa vielä puhkeamistaan. Miksi ruusujen pitää kukkia yhtä aikaa? Sitten ne lakastuvat yhtä aikaa. Hetken huumasta oli otettava vaarin, kun rupesin rustaamaan juhannuskakkua Vanhalle herralle:

Kakun sisällä on kermavaahdolla aateloitua sitruunatahnaa. Päällä kermapursotukset ja puutarhan ruusunkukkia. Vanha herra ei syönyt ruusujaan, mutta minä maistelin terälehtiä. Vieno maku, mutta niin kaunis.

 

Juhannuksena puhkesi kukkaan pihamme erikoisuus - Patelan ruusu. Muhoslainen ruusupuutarhuri löysi kukkivan pensasruusun Patelan entisen laivavarvi/saha-alueen tietämiltä. Mies alkoi lisätä sitä ruusutarhallaan, mistä ostimme parin vuoden odotuksen jälkeen yhden taimen. Viidessä vuodessa vanha, kestävä ja kookas (jopa 2,5 metriä korkea) tarhapimpinellaruusuruusu on kotiutunut takaisin löytöpaikalleen ja alkanut kasvaa kovaa vauhtia. 

Patelan ruusun kukat ovat kermanvalkoisia ja niiden keskusta on keltainen. Kukan teriö voi olla jopa 10 cm halkaisijaltaan. Muutama Patelan ruusukin pääsi kakun päälle keekoilemaan. 

Vanha rouva

Pikkuihminen

Pikkuihmiseni pääsi ripille. Miten hyväkäytöksinen, hymyilevä ja kunnollinen on tuo poika, joka tuli hoitooni 12 vuotta sitten. Nyt poika ei enää mahdu syliini eikä äitinsä kainaloon. Nyt poika taputtaa meitä päähän komeista korkeuksistaan.

Ensimmäinen asia, mitä Pikkuihminen aamulla meille hoitoon tuotaessa huusi ulko-ovelta oli: "Mitä kakkua syödään?" Ja mehän söimme jos jonkinlaisia paakkelseja, joiden vatkaamiseen ja pyörittelyyn poika osallistui suurella antaumuksella. Pikkuihminen oli ahkera apulaiseni melkein kolme vuotta. Katso vaikka KLIK!

Pikkuihminen saapui vasiten keväällä kylään ja esitti klassisen kysymyksen: "Mitä kakkua syötäisiin?" 

Ja kysely jatkui: "Kai sää tekisit niitä valkosuklaakeksejä?" Pikkuleipien ohje löytyy vuoden 2011 jutuista (KLIK).

Kakkutoive oli klassinen mansikkakakku. Kakun sisällä on mansikkahilloa ja kerma-tuorejuusto-valkosuklaa-täyte. Kakun päällä on mansikoita. Kakun reunaan pursotin paksusti aitoa vispikermaa. 

Oli ilo olla juhlissa mukana. 

Vanha rouva eli ottomummu

Hau hau

Stansta komensi sanomaan "Hau, hau", koska olen viettänyt somehiljaisuutta ihan pihalla kohta kaksi kuukautta. Somepaasto on tehnyt hyvää.

 

 

 

Olen heilutellut voikukkarautaa, kohentanut kukkamaita, perustanut nurmikkoa, kärrännyt multaa ja maalannut puutarhakalusteita. Siemeniä pääsin ripottelemaan vasta kaksi viikkoa sitten - sen verran kylmä ja kolea on alkukesä ollut. Asun siis vyöhykkeellä V ja vieressä on kylmä meri. Joten minun kesäni alkaa paljon myöhemmin kuin sinulla siellä Suomen laitamailla.

Löysin puutarhalta PUNAISIA orvokkeja. Niitä on tarjolla harvemmin, joten hamstrasin ison ruukun niitä täyteen. Muut orvokkini ovat Ukrainan väreissä. Solidaarisuutta tämäkin.

Kaatosade hakkasi päärynä- ja omenapuiden sekä koristeomenapuun kukkaset maahan. Vähän se otti päähän, sillä hämäläisenä en ehtinyt tarpeeksi nuuhkutella ja taivastella sitä kauneuden määrää.

Seuraava puutarhaunelmani liittyy huvimajaan. Tämmöisen kaunottaren löysin malliksi kaupungilta. Timpuri voisi kenties nikkaroida, jos oikein monta kakkua lupaisin vaivanpalkaksi.

Vanha herra ei oikein lämpene puutarhapömpelilleni. Mutta hei, eihän sen tarvitse sinne tulla. Eikä se kyllä mahtuisikaan, jos levittelen kaikki lankani, kirjani ja ajatukseni oikein laajalle ;)

Vanha rouva