Kesän lempiväri?

 

Punainen on kestolempivärisuosikkini vuodesta toiseen. Sen rinnalle on tänä vuonna kirinyt uusi väri. Ei suinkaan se meinaa syrjäyttää punaista? Ei todellakaan, mutta saahan sitä välillä hullutella! 

Tämän vuoden lemppariväriä näkyy olevan kiikkutooleissa, pylvään nokassa ja henkarissa. Värihän on punertavaan taittuva murrettu liila.

Tähän nuttuun kului lankaa 490 grammaa. Sandnes Garn Duo -langassa yhdistyy puuvillan pehmeys ja merinovillan lämpimyys.  Lanka on pinnaltaan sileä ja matta. Virkkasin ja kudoin lankaa 3,5 koukulla ja puikoilla. Ohjetta ei ollut, mutta oma kroppa oli, mihin mitata. Nuttu on edestä kolmella napilla kiinni. Muuten se saa heilua avoimen vapaasti. Hihat ovat puolipitkät.

Lankaa jäi vielä. Mitä siitä tekisin? 

Kas, siinä kesäinen pulma.

Vanha rouva

Kalakakkuja

Jasmiinin tuoksussa on mukava perata kaloja. Tosin minä en niitä perkaa, vaan kalastaja itse. Minä huolehdin jatkojalostuksesta. Heinäkuun ensimmäinen päivä meri antoi kolme lohta ja yhden taimenen. Niitä pantiin pakkaseen, keitettiin sopaksi ja savustettiin. 

Kesäkalastuskautta pitää aina juhlistaa kakulla. Ensimmäinen kakku oli mansikkajuustokakku. Se kelpasi kovasti savulohen jälkkäriksi:

Toinen kalastuskakku oli kermarahkalla täytetty Brita. Ruusasin kesän ensimmäisen marenkiunelman mansikoilla, kirsikoilla ja mustikoilla. 

Kokkausten ja leipomisten jälkeen on mukava kässehtiä puutarhassa hempeänliilana kukkaismummuna:

 

Teetkö sinä kalakakkuja?

Vanha rouva

Kiinalaisin ruukkuterveisin

Juhannuksena kukkaämpäri oli täynnä koiranputkia ja niittyleinikkejä. Niitä kasvaa merenrannassa. Toisaalta taas hankin punkallisen kotkansiipisaniaisia:

Juhannusaattona ajelimme lapion ja tyhjän punkan kanssa viiden kilometrin päähän talolle, jonka piha oli pihakunnostuksen kourissa. Sain lapioida kotkansiipiä niin paljon kuin punkkaan mahtui hintaan euro per puska. Torista löysin moisen aarrepaikan ;)

Kuoppasin kotkansiivet takapihalle semmoiseen paikkaan, missä ne saavat levitä oman mielensä mukaan. Leikkasin kasvit alas, jotta ne varmasti juurtuvat kesän aikana. 

Lavakauluksemme ovat peräisin poistomyynnin halvennuksesta muutaman vuoden takaa. Nyt hoksasin samassa myymälässä aitoja kiinalaisia lavakaulushuppuja. Parempaa nimeä en keksi näille kötöstyksille, jotka solahtivat lavakaulusten suojiksi suit sait sukkelaan. 

Pihallamme mellastaa fasaaneita ja rusakoita. Kiinalaiset suojaavat heiveröisiä tillejäni, persiljoitani, sipuleitani ja salaattejani noilta ahneilta pirulasilta. Kiinalaiset ymmärtävät myös mikroilmaston päälle täällä tuulisella merenrannalla. Ja mikä parasta, kiinalaiset voi avata ja tuulettaa. Ne voi myös nostaa kaulusten päältä ja säilöä vinttiin uutta kesää odottamaan.

 

Etupihan ruukkupuutarhani laajenee pikkuhiljaa. Pohjoisen puolella, ison kuusen juurella ei tahdo kasvaa mikään. Nyt kasvaa ahkeratliisat ja orvokit sun muut kesäkukat. Kunhan syksyllä satun oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, saatan hankkia lisää ruukkuja.

Kiinalaisin ruukkuterveisin

Vanha rouva

Ruusukakku

  

  

Ruusut kukkivat. Vain keltainen ruusuni odottaa vielä puhkeamistaan. Miksi ruusujen pitää kukkia yhtä aikaa? Sitten ne lakastuvat yhtä aikaa. Hetken huumasta oli otettava vaarin, kun rupesin rustaamaan juhannuskakkua Vanhalle herralle:

Kakun sisällä on kermavaahdolla aateloitua sitruunatahnaa. Päällä kermapursotukset ja puutarhan ruusunkukkia. Vanha herra ei syönyt ruusujaan, mutta minä maistelin terälehtiä. Vieno maku, mutta niin kaunis.

 

Juhannuksena puhkesi kukkaan pihamme erikoisuus - Patelan ruusu. Muhoslainen ruusupuutarhuri löysi kukkivan pensasruusun Patelan entisen laivavarvi/saha-alueen tietämiltä. Mies alkoi lisätä sitä ruusutarhallaan, mistä ostimme parin vuoden odotuksen jälkeen yhden taimen. Viidessä vuodessa vanha, kestävä ja kookas (jopa 2,5 metriä korkea) tarhapimpinellaruusuruusu on kotiutunut takaisin löytöpaikalleen ja alkanut kasvaa kovaa vauhtia. 

Patelan ruusun kukat ovat kermanvalkoisia ja niiden keskusta on keltainen. Kukan teriö voi olla jopa 10 cm halkaisijaltaan. Muutama Patelan ruusukin pääsi kakun päälle keekoilemaan. 

Vanha rouva

Pikkuihminen

Pikkuihmiseni pääsi ripille. Miten hyväkäytöksinen, hymyilevä ja kunnollinen on tuo poika, joka tuli hoitooni 12 vuotta sitten. Nyt poika ei enää mahdu syliini eikä äitinsä kainaloon. Nyt poika taputtaa meitä päähän komeista korkeuksistaan.

Ensimmäinen asia, mitä Pikkuihminen aamulla meille hoitoon tuotaessa huusi ulko-ovelta oli: "Mitä kakkua syödään?" Ja mehän söimme jos jonkinlaisia paakkelseja, joiden vatkaamiseen ja pyörittelyyn poika osallistui suurella antaumuksella. Pikkuihminen oli ahkera apulaiseni melkein kolme vuotta. Katso vaikka KLIK!

Pikkuihminen saapui vasiten keväällä kylään ja esitti klassisen kysymyksen: "Mitä kakkua syötäisiin?" 

Ja kysely jatkui: "Kai sää tekisit niitä valkosuklaakeksejä?" Pikkuleipien ohje löytyy vuoden 2011 jutuista (KLIK).

Kakkutoive oli klassinen mansikkakakku. Kakun sisällä on mansikkahilloa ja kerma-tuorejuusto-valkosuklaa-täyte. Kakun päällä on mansikoita. Kakun reunaan pursotin paksusti aitoa vispikermaa. 

Oli ilo olla juhlissa mukana. 

Vanha rouva eli ottomummu

Hau hau

Stansta komensi sanomaan "Hau, hau", koska olen viettänyt somehiljaisuutta ihan pihalla kohta kaksi kuukautta. Somepaasto on tehnyt hyvää.

 

 

 

Olen heilutellut voikukkarautaa, kohentanut kukkamaita, perustanut nurmikkoa, kärrännyt multaa ja maalannut puutarhakalusteita. Siemeniä pääsin ripottelemaan vasta kaksi viikkoa sitten - sen verran kylmä ja kolea on alkukesä ollut. Asun siis vyöhykkeellä V ja vieressä on kylmä meri. Joten minun kesäni alkaa paljon myöhemmin kuin sinulla siellä Suomen laitamailla.

Löysin puutarhalta PUNAISIA orvokkeja. Niitä on tarjolla harvemmin, joten hamstrasin ison ruukun niitä täyteen. Muut orvokkini ovat Ukrainan väreissä. Solidaarisuutta tämäkin.

Kaatosade hakkasi päärynä- ja omenapuiden sekä koristeomenapuun kukkaset maahan. Vähän se otti päähän, sillä hämäläisenä en ehtinyt tarpeeksi nuuhkutella ja taivastella sitä kauneuden määrää.

Seuraava puutarhaunelmani liittyy huvimajaan. Tämmöisen kaunottaren löysin malliksi kaupungilta. Timpuri voisi kenties nikkaroida, jos oikein monta kakkua lupaisin vaivanpalkaksi.

Vanha herra ei oikein lämpene puutarhapömpelilleni. Mutta hei, eihän sen tarvitse sinne tulla. Eikä se kyllä mahtuisikaan, jos levittelen kaikki lankani, kirjani ja ajatukseni oikein laajalle ;)

Vanha rouva

Toinen hurlumhei

Toinen hurlumhei valmistui parahultaan vapuksi. Kudoin puikoilla nro 3,5 ja virkkasin koukulla nro 3,5 Baby Wool / Ciao Trunte Hjertegarn -langasta. Lanka on ohut konepestävä neulelanka, joka unelmanpehmeänä sopii erinomaisesti kevyisiin neuleisiin. Eikä se kutita. Lankaa kului yhteensä 296 g.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta edellinen keväthurlumhei (KLIK) toimi mitoittajana. Lisäsin tähän puseroon pellekauluksen.

Vanha rouva

Munakukkanen

Työtoveri oli kerännyt ison nipun pastellinvärisiä munakennoja, koska ne olivat kuulemma niin herkän kauniita. Sain munakennokörön itselleni saatesanoilla: "En viittiny heittää pahvinkeräykseen. Ajattelin, että kyllä sää noille uuden elämän synnytät". Pääsiäispyhinä sitten synnytin.

Revin munakennot irti. Osan munakupeista revin hapsureunaisiksi. Osan leikkelin saksilla kukkasiksi. Päällystin pyöränvanteen ruskealla pakkauspaperilla, jottei metallivanne kolhi seinää. Sitten liimasin vanteeseen sikin sokin erivärisiä munakuppeja. Lopuksi lykin kukkasia sinne tänne. 

Nostin kranssin olohuoneen seinälle. Siinä se nyt odottaa vappua, munakukkanen.

Vanha rouva

Keväthurlumhei

Ensimmäinen kevätneule on valmis. Meinasi hermo prakata, kun en osannut lukea himputin monimutkaista ohjetta, joka lienee kurja käännös merkillisine selityksineen. Pitsineuleesta ei tullut vittistä eikä vottista, mutta sitten loksautin peruutusvaihteen päälle. Miksi hitossa minun pitäisi kutoa semmoista, mistä ei tule mitään viidennenkään purkamisen jälkeen?

Otin virkkuukoukun nro 3,5 ja aloin virkata Viking Garnin Björk-langasta. Se on ohuehko bambupuuvillalanka, joka on aavistuksen kiiltävä, pehmeä ja kauniisti laskeutuva. 50 % bambuviskoosia ja 50 % puuvillaa sisältävä Björk-lanka on kaiken lisäksi konepestävä.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta tavallinen T-paita toimi mitoittajana. Virkkasin helmaan hurlumhei-pitsin, jottei kesähetale ole aivan pötkö. Lankaa kului yhteensä 319 g.

Nyt on virkkuukoukulla jo toinen samanmoinen, mutta kyyhkynharmaasta langasta. 

Vanha rouva

Erottamaton osa

Kaksi viikkoa olen kutonut, virkannut ja purkanut. En osaa enää kutoa enkä virkata, osaan vain purkaa ja kirota! Jollain keinolla piti hermoja helliä, joten otin ja lähdin matkailemaan omassa kaupungissa. Onneksi tarjolla on kaksi ihastuttavaa käsityönäyttelyä.

 

Oulun taidemuseossa on esillä "Eanangiella - Maan kieli", joka on saamelaisen taiteen ja duodjin suurnäyttely. Se on osa Oulun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Näyttelyssä on esillä noin 70 taiteilijan ja duojárin töitä Saamenmaalta. On multimediaa, äänimaisemia,  nykytaidetta ja taidehistoriallisia teoksia sekä paljon duodjia eli saamenkäsityötä eri sukupolvilta.

 

Pohjoissaamenkielinen sana duodji viittaa saamelaisten perinteiseen taiteeseen. Se on saamelaiskulttuurin yksi tunnistettavimpia ilmentymiä, jota rakastetaan, kerätään ja kunnioitetaan ulkomaita myöten. Toisaalta se on yksi hyväksikäytetyimpiä saamelaisuuden ilmentymiä - varsinkin matkailun parissa.

Kulttuuritalo Valveella on esillä käsityötaidon juhlaa kahdelta oululaiselta taiteilijalta. Vuokko Isakssonia ja Anu Junes-Kähkölää yhdistää vuosikymmeniä kestänyt käsillä tekeminen ja näkeminen. 

Vuonna 2024 Vuokko Isaksson väitteli käsityötieteessä kasvatustieteen tohtoriksi. Aiheena oli ”Tilkkutyön nousu sängyltä seinälle. Arjen käyttötekstiilin muuttuminen visuaalisen ilmaisun välineeksi Suomessa vuosina 1945–2015”. Väitöskirja on ensimmäinen tilkkutyötä visuaalisena taiteena käsittelevä tutkimus Suomessa. Nyt näkemäni näyttelyteokset edustavat nykytilkkutaidetta.

Yksi tärkeä oivallus iski tajuntaani Isakssonin ja Junes-Kähkölän tilkkutaidetta ihaillessani: luovaa ja ilmaisullista tilkkuilua ei voi tehdä väärin!

Sain näistä kahdesta näyttelystä potkun persuksiin. Tulin kotiin ja aloin kutoa ja virkata - ehkä taas puran, mutta se on erottamaton osa taiteellista luomistyötäni ;)

Vanha rouva