Hankin muutama vuosi sitten mustia, rouheita pellavalankoja. Tein muotoni armahtavan hurtuukin. Ensin virkkasin vitosen koukulla isoja isoäidinneliöitä ja sitten vähän pienempiä. Yhdistin neliöt miehustaksi. Sitten virkkasin hihat. Yhdistin kaikki osat toisiinsa. Kanttasin helmahalkiot ja pääntien pylväillä. Mitään ohjetta minulla ei ollut, kunhan virkkasin elämäni innossa. Puin hurtuukin päälleni ja olin ihan paksun pötkön näköinen.
No, miten pötkö saatiin häivytettyä? Taikuriksi minusta ei ollut, mutta kekkasin virkata hihansuihin leveät pitsiliehukkeet. Niitä kun oikein topakasti heiluttelin, niin ihmisten huomio kääntyi pois pötköstä ja kiinnittyi hoikkiin ranteisiini.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin oli edessä uusi ongelma. Pötkön elopaino on tipahtanut kaksikymmentäkolme kiloa ja hurtuuki on käynyt isoksi. Ei se väljyys välttämättä haittaa, sillä inhoan pitkin muotoja nuolevia vaatteita. Mutta pääntie tuppasi valahtamaan olkapäille, joten asialle piti tehdä jotain.
Virkkasin pääntien pienemmäksi ja reunaan sommittelin hihojen pitsiliehukkeita matkivan kauluksen. Nyt ei pusero tipahtele olkapäille. Hihat sen sijaan korostavat edelleen entistäkin hoikempia ranteitani ;)
Oletko sinä viime aikoina tuunannut vaatteitasi?
Vanha rouva