Kohta tormistaudun

  

Maailmankirjat ovat sekaisin.

Heinäkuu loppuu, enkä ole saanut aikaiseksi kuin yhden mansikkakermakakun.

Jo on laiskuus huipussaan. 

Kurkkuja sentään olen saanut säilöttyä.

Lykkäsin paljon valkosipulia mausteeksi.

Kerran olen saanut lähdettyä merelle armaani kanssa.

Ja juuri semmoisena päivänä, kun ripsi sadetta idän suunnalta.

Lämpötila huiteli 24 asteessa, joten tuli otettua pikkuiset esilämmöt ennen saunaa.

 

Kaislat kasvavat semmoista vauhtia, että kotirannan veneväylä on vain kapea tunneli.

Kunhan elokuu alkaa, lupaan tormistautua.

Vanha rouva

Tilustakki

Kutoo, purkaa, kutoo, purkaa... Tuolta homma hieman haiskahti, kun tämä rouva sai päähänsä: a) yhdistää kaksi erilaista lankaa, b) kutoa perusvillatakin ilman tuontaivaallista ohjetta.

Mittaa otin vanhasta villatakista. Yleensä homma hoituu aika kivuttomasti, mutta nyt pelissä oli sileän langan lisäksi pörröinen lanka. Sepä ei purkaannu noin vain, vaan takertuu pörröillään milloin mihinkin. Mutta muutamanmiljoonan ärräpään voimalla sain tekeleen kursittua kasaan.

Lankaa kului 364 g. Puikot olivat 9. Villatakista tuli ihan perusperusperus, ilman mitään krumeluureja. Tarkoituksena on vetää se niskaan, kun lähden tarkastamaan tiluksia.

Nyt edessä on seuraava haaste. Villatakin vaaleanviolettia pörrölankaa jäi muutama kerä. Lisäksi sain Stanstalta tuliaiskimppuna monta kerää keltaista pörrölanka, jossa on blingblingiä mausteena.

Pyörittelin pörröjä ja ajattelin ensin, että mahdoton väriyhdistelmä, mahdoton. Mutta sitten hoissin uudessa tilustakissani pitkin puutarhaa ja kas - keltaisen ja violetin yhdistelmä alkoi näyttää varsin somalta. Taivaallinen maalarimestari osaa maalata!

Kysymys kuuluukin, mitä kelta-violettia tekisin?

Vanha rouva 

Pitkästä aikaa

  

Kotikurre katseli kuusenoksalta ihmeissään, kun aloin touhuta. Ei vissiin ollut pitkään aikaan moista tarmonpuuskaa nähnyt. Kannoin Vanhan herran kanssa kartanolle puisen kukkapylvään, joka kaipasi maalia pintaansa. Olin odottanut maalausinspiraatiota kuukauden päivät, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, tartuin saamattomuuteeni tympääntyneenä maalipensseliin.

Naapurin rouva oli taannoin hövelillä päällä pihaa siivotessaan ja antoi minulle miehensä tekemän mahtipontisen kokoisen kukkapylvään. Minä kärräsin aarteen kottikärryillä rajan toiselle puolelle ja anova katse silmissäni pyysin Vanhaa herraa paklaamaan suurimmat kolot. Mies teki työtä anottua.

Pylväs sai pintaansa kaksi kerrosta talon nurkkalautojen väristä lateksia. Maalin kuivuttua alkoi vaikein vaihe. Pylväs piti mallata paikalleen sisäänkäynnin viereen. Paikka on harkiten valittu, sillä nyt sen taakse peittyy ruma pistorasia. Syksyn tullen pylvään nokkaan voi viritellä havuhärpäkkeen valoineen päivineen.

Tulipahan pitkästä aikaa tuunattua ihan itselle.
Toivottavasti kotikurre antaa kukkapylvään olla rauhassa.

Vanha rouva

Kiintiökukat

Kiintiökissan puuttuessa on pakko näyttää kiintiökukkia ;)

   

Konttasin ensin omalla pihalla ja sitten siirryin Naapurin Sarin pihalle.

Siellä kuvasin taitavan isäntäväen yhteisiä puutarhaihastuksia.

Kävin cityssä noutamassa Stanstan kylään.

 

Sain tuliaisina kimpun keltaista.
Olipas mukavaa.

Vanha rouva