Helteistä arvuuttelua

Tuunarin hanskat ja pullasuti. Pöntöllinen maalia ja aaltopahvia.

Laitoin autotalliin ristivedon ja rupesin hommiin. Maalasin kieli keskellä suuta. Pyyhin hikeä ja välillä söin kylmää mustikkaviiliä.

Odotin yön yli ja sitten maalasin toiseen kertaan.

Jaa mitä? No, näitä:

  

Jos arvaat, saat papukaijamerkin ;)

Vanha rouva

Taas kukkia ja ruokaa

Kukat kukkivat, mehiläiset pörräävät ja perhoset lentelevät. Pottu kasvaa, herne kiipeää ja kohta kehäkukat puhkeavat kukkaan.

Tein kävelylenkin rannassa saksien kanssa. Hain ämpärillisen kukkasia. Luonnonkukkien sekaan pistelin puutarhan kukkasia. Kukkaämpäri komeilee kasvimaalla. Ämpärin vieressä oli tyhjä emalivati.

Tein mangoldivuoan: vadillinen mangoldia, pari valkosipulinkynttä, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, yrttejä, purkki hienoa raejuustoa, 4 munaa, pari kourallista parmesaaniraastetta, tomaattia.

Pesin ja kuivasin mangoldin lehdet hyvästi. Ajoin ne monitoimikoneella suhtkoht hienoksi. Kuorin ja hienonsin valkosipulinkynnet. Kuullotin mangoldia ja valkosipuleita öljyssä, kunnes lehdet pehmenivät. Maustoin ja jäähdytin. Sekoitin raejuuston, munat sekä parmesaanin ja lisäsin joukkoon  hieman jäähtyneen mangoldiseoksen.

Seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja päälle tomaattiviipaleita. Vuoka oli 200-asteisen uunin keskitasolla puolisen tuntia.

Kovin aneemiselta olisi paistettu ahven mangoldivuoan kanssa näyttänyt ilman tätä:

Marjasinikuusaman marjoilla (happamia!!!) ryyditettyyn vihersalaattiin oli pakko ruikata silkkaa hunajaa, 

sillä muuten olisivat komeat marjat jääneet lautasen reunalle. 

Värikästä oli ruoka. Mutta värittömyydestä ei voine moittia pöytäasetelmaakaan:

Leikkelin pietaryrtin kukintoja 15 sentin pätkiksi ja pistelin niitä pyöreän ristilän silmiin. 

Ritilä on tarkoitettu leivonnaisten jäähdyttämiseen. Mutta käyhän se tähänkin virkaan, sillä leivonnaisista ei ole näillä helteillä haisuakaan. Nappikukilla täytetty ritilä nojaa vedellä täytettyyn emalivatiin:

Tämmöisiä asetelmia ja tämmöisiä ruokia tällä kertaa.

Ensi kerralla ihan jotain muuta.

Vanha rouva

Värikkäitä kirppistuukeja

Vein Pelastusarmeijan kirpputorille turhiksi käyneitä (LUE: kaapissa kutistuneita) vaatteitani.

Tein löydön: oranssiin taitetun ja valkoisilla kukilla koristellun Tampellan verhon. Muistan sen hämärästi kaukaisilta neitiajoiltani. Minä olen opiskeluni opiskellut ja juppivuoteni viettänyt Tampereella, Tampellan entisen tehtaan vieressä. Tehtaan tyttöjä melkein, nääs.

Hintaa kokopitkällä ja ryhdikkäällä puuvillaverholla oli huikeat 3,5 euroa. Tein nostalgisen investoinnin ihan vissi tarkoitus mielessäni:

  

Ompelin verhosta ruokapöydälle tuukin. Ison ja kattavan. Sen verran kangasta jäi, että sain puusohvan päälle kaksi pikkutyynyä. Nyt on muuten niin platkunvärisessä huushollissa huutavan punainen vastalause Mansesta. Yes!

Samaisella reissulla hoksasin violettia kerniä. Sekin maksoi 3,5 euroa. Hamstrasin senkin ihan vissillä tarkoituksella:

Pation pöytäryhmä kaipasi jotakin.

Se jotain on tämä liina ja nämä tyynyt, jotka eivät pikkuisesta sateesta ole moksiskaan:

Löysin myös kaksi pation harmaantuneen väriseen lautalattiaan passaavaa rottinkikranssia. Kokonaista 1,25 euroa. Yhdistin ne toisiinsa pöytätuukista ja tyynyistä ylijääneillä kangassuikaleilla.

 

Hävyttömän halvaksi tuli tämä ompelu- ja tuunauskeikka.

Kyllä minä olen tyytyväinen.

Vanha rouva

Keinutyynyjä

Löysin kirpputorilta virkatun pyöreän pöytäliinan. Se ei ole puhtaan valkoinen, vaan luonnon-valkoinen.

Kuljin viikon verran lankakaupoissa liina käsiveskassa ja hakemalla hain  samansävyistä ja -oloista virkkauslankaa. Lopulta löysin hakemani ja niin syntyi samanmoinen, mutta ei yhtä kuviollinen ympyrä. Ympyrät yhteen ja fyllinkiä sisään. Näin tuunasin romantillisen kesätyynyn keinukaverikseni.

  

Tyynystä tuli yhtä romanttinen kuin nämä ruusut. Ne näyttävät puhtaan valkoisilta, mutta niiden sydän on luonnonvalkoinen. Katselin keinusta kukkasia ja hoksasin, että minähän tarvitsen myös puhtaanvalkoisen romanssityynyn - ihan niinkuin valkoiset pionit!

 

Virkkasin pioninvalkoisesta puuvillalangasta iltatuulessa kaksi ympyrää. Ympyrät yhteen ja fyllinkiä sisään. Kas, syntyi toinen romantillinen kesätyyny keinukaverikseni.

Siinä ne nyt ovat, pionityyny ja ruusutyyny. 

Täyttä kesäromantiikkaa ja hempeitä kesäunia.

Minkälaisia kesäunia sinä näet?

Vanha rouva

Turisti kalastaa

Vanha herra raijasi vermeet (perämoottori, pelastusliivit, hankaimet, kylmälaukku, eväät ja vaimo) rantakaislikon kautta veneelle. No ei vaiskaan, minä tipsuttelin perässä mekossani ja hellehatussani ;)

Ajelimme prutkulla kolmisen kilometriä merelle. Kolme katiskaamme on seitsemän metriä syvän montun laidassa. Saimme ahvenia, joista suurin oli melkein puolikiloinen kyrmyniska.

Vanhan herran kokiessa katiskoja, tämä turisti ihaili taivaita ja merenaavaa.

Pikkuinen sadepilven huitale pyyhki rantamme ylitse ja kasteli mennessään kukkamaani. Eikä aikaakaan, kun maa alkoi höyrytä ja sadepisarat haihtuivat. Lämpöä oli kolmekymmentä astetta!

 

Ahvenet pantiin pönttön savustumaan. Osa syötiin pöntön vieressä kuumiltaan ja osa perattiin kylmiltään savukalasalaattin. Mitä herkkua se olikaan kylmän tillikastikkeen kera!

Helle jatkuu. Nyt on paras jähmettyä pihakeinuun eikä hötkyillä mihinkään. 

Muuten tulee kuuma - kuten ahkeralla turistilla konsanaan.

Heippa!

Vanha rouva

Kesän alku-, pää-, jälki- ja silmänruoka

Tarjoan sinulle kesäisen menuun, käy pöytään.

Alkupaloiksi marinoin kesäkurpitsasta, lipstikasta ja sitruunoista tuoksuvaa ja maistuvaa ihanuutta.

Viipaloi 3 kesäkurpitsaa puolen sentin renkuloiksi ja itketä niitä 2 tl suolalla vartin verran. Pyyhi neste pois ja paahda renkuloita 250-asteisessa uunissa grillivastusten alla noin 10 min.

Sekoita 3 dl vettä, 1 dl valkoviinietikkaa, 1 dl sitruunanmehua, 4 dl sokeria, 1 sitruunan kuori, 2 valkosipulinkynttä, 2 tl suolaa, 1 tl kokonaisia mustapippureita.  Keitä lientä sen verran, että sokeri sulaa.

Laita paahtuneet kurpitsarenkulat salaattikulhoon ja kaada marinadi päälle. Lisää vielä 2 dl silputtua lipstikkaa. Sekoita ja anna ässehtyä pari päivää jääkaapissa. Passaa salaatteihin, voileiville ja melkein mihin vaan.

Pääruokana on tänään kalaa. 

Sitä varten pitää piipahtaa kalasatamassa hakemassa aineksia:

Tarjolla olisi takuutuoretta norssia, maivaa, siikaa, ahventa, lohta ja silakkaa. 

Hmm, taidan savustaa sinulle tänään silakoita!

Mutta kyllä sinun pitää ottaa vielä toistakin pääruokaa. 

Vanha herra nimittäin kävi silakkalounaan päälle kokemassa verkkonsa ja toi 3,5 kilon lohen.

Tehdäänkö lohipotut? 

Miltä maistuisi voissa paistettu lohimedaljonki?

Tykkäätkö sinä graavatusta lohesta uusien pottujen ja voinokareen kera?

Jälkiruokana on itse tehtyä viiliä.

Talkkunajauhot unohdin kauppaan, joten saat nauttia viilisi tuoreiden mansikoiden tai kirsikoiden kera. 

Kanelia ja sokeria unohtamatta.

  

Jälkiruoan päälle tarjoilen vielä annoksen silmänruokaa.

Valkoiset ruusut ovat vielä nuppuisia, joten niihin sinun ei parane tukkia nokkaasi. 

Mutta hei, Valamon ruusu on passelisti auki:

Katso vielä kartanomme uutta tulokasta, hennosti aprikoosin väristä pionia:

 

 

Toivottavasti maistui. 

Vanha rouva