Värikkäitä kirppistuukeja

Vein Pelastusarmeijan kirpputorille turhiksi käyneitä (LUE: kaapissa kutistuneita) vaatteitani.

Tein löydön: oranssiin taitetun ja valkoisilla kukilla koristellun Tampellan verhon. Muistan sen hämärästi kaukaisilta neitiajoiltani. Minä olen opiskeluni opiskellut ja juppivuoteni viettänyt Tampereella, Tampellan entisen tehtaan vieressä. Tehtaan tyttöjä melkein, nääs.

Hintaa kokopitkällä ja ryhdikkäällä puuvillaverholla oli huikeat 3,5 euroa. Tein nostalgisen investoinnin ihan vissi tarkoitus mielessäni:

  

Ompelin verhosta ruokapöydälle tuukin. Ison ja kattavan. Sen verran kangasta jäi, että sain puusohvan päälle kaksi pikkutyynyä. Nyt on muuten niin platkunvärisessä huushollissa huutavan punainen vastalause Mansesta. Yes!

Samaisella reissulla hoksasin violettia kerniä. Sekin maksoi 3,5 euroa. Hamstrasin senkin ihan vissillä tarkoituksella:

Pation pöytäryhmä kaipasi jotakin. Se jotain on tämä liina ja nämä tyynyt, jotka eivät pikkuisesta sateesta ole moksiskaan:

Löysin myös kaksi pation harmaantuneen väriseen lautalattiaan passaavaa rottinkikranssia. Kokonaista 1,25 euroa. Yhdistin ne toisiinsa pöytätuukista ja tyynyistä ylijääneillä kangassuikaleilla.

Hävyttömän halvaksi tuli tämä ompelu- ja tuunauskeikka. Kyllä minä olen tyytyväinen.

Vanha rouva

Keinutyynyjä

Löysin kirpputorilta virkatun pyöreän pöytäliinan. Se ei ole puhtaan valkoinen, vaan luonnon-valkoinen.

Kuljin viikon verran lankakaupoissa liina käsiveskassa ja hakemalla hain  samansävyistä ja -oloista virkkauslankaa. Lopulta löysin hakemani ja niin syntyi samanmoinen, mutta ei yhtä kuviollinen ympyrä. Ympyrät yhteen ja fyllinkiä sisään. Näin tuunasin romantillisen kesätyynyn keinukaverikseni.

  

Tyynystä tuli yhtä romanttinen kuin nämä ruusut. Ne näyttävät puhtaan valkoisilta, mutta niiden sydän on luonnonvalkoinen. Katselin keinusta kukkasia ja hoksasin, että minähän tarvitsen myös puhtaanvalkoisen romanssityynyn - ihan niinkuin valkoiset pionit!

 

Virkkasin pioninvalkoisesta puuvillalangasta iltatuulessa kaksi ympyrää. Ympyrät yhteen ja fyllinkiä sisään. Kas, syntyi toinen romantillinen kesätyyny keinukaverikseni.

Siinä ne nyt ovat, pionityyny ja ruusutyyny. 

Täyttä kesäromantiikkaa ja hempeitä kesäunia.

Minkälaisia kesäunia sinä näet?

Vanha rouva

Kesän alku-, pää-, jälki- ja silmänruoka

Tarjoan sinulle kesäisen menuun, käy pöytään.

Alkupaloiksi marinoin kesäkurpitsasta, lipstikasta ja sitruunoista tuoksuvaa ja maistuvaa ihanuutta.

Viipaloi 3 kesäkurpitsaa puolen sentin renkuloiksi ja itketä niitä 2 tl suolalla vartin verran. Pyyhi neste pois ja paahda renkuloita 250-asteisessa uunissa grillivastusten alla noin 10 min.

Sekoita 3 dl vettä, 1 dl valkoviinietikkaa, 1 dl sitruunanmehua, 4 dl sokeria, 1 sitruunan kuori, 2 valkosipulinkynttä, 2 tl suolaa, 1 tl kokonaisia mustapippureita.  Keitä lientä sen verran, että sokeri sulaa.

Laita paahtuneet kurpitsarenkulat salaattikulhoon ja kaada marinadi päälle. Lisää vielä 2 dl silputtua lipstikkaa. Sekoita ja anna ässehtyä pari päivää jääkaapissa. Passaa salaatteihin, voileiville ja melkein mihin vaan.

Pääruokana on tänään kalaa. 

Sitä varten pitää piipahtaa kalasatamassa hakemassa aineksia:

Tarjolla olisi takuutuoretta norssia, maivaa, siikaa, ahventa, lohta ja silakkaa. 

Hmm, taidan savustaa sinulle tänään silakoita!

Mutta kyllä sinun pitää ottaa vielä toistakin pääruokaa. 

Vanha herra nimittäin kävi silakkalounaan päälle kokemassa verkkonsa ja toi 3,5 kilon lohen.

Tehdäänkö lohipotut? 

Miltä maistuisi voissa paistettu lohimedaljonki?

Tykkäätkö sinä graavatusta lohesta uusien pottujen ja voinokareen kera?

Jälkiruokana on itse tehtyä viiliä.

Talkkunajauhot unohdin kauppaan, joten saat nauttia viilisi tuoreiden mansikoiden tai kirsikoiden kera. 

Kanelia ja sokeria unohtamatta.

  

Jälkiruoan päälle tarjoilen vielä annoksen silmänruokaa.

Valkoiset ruusut ovat vielä nuppuisia, joten niihin sinun ei parane tukkia nokkaasi. 

Mutta hei, Valamon ruusu on passelisti auki:

Katso vielä kartanomme uutta tulokasta, hennosti aprikoosin väristä pionia:

 

 

Toivottavasti maistui. 

Vanha rouva

Kolmas Ämmä

Virkkuu etenee. Kellertävästä langasta valmistuu syyspaita. Aikaraja on aika väljä ihan vasiten, sillä kesällä ei tarvitse välttämättä tehdä mitään muuta kuin katsella kukkien kasvamista ja värien hehkumista. Eihän?

Orvokkini kasvoivat ruippanoiksi, joten kävin hamstraamassa halvennuksesta niiden tilalle sykähdyttävän kelta-oransseja samettiruusuja. Istutin niitä ruukut ja kasvimaan kaulukset täyteen.

Katso noita värejä!

Saimme kauan kaivatut ja odotetut kesävieraat, kun Rouva M. (jo kolmas Ämmä viikon sisällä tällä kartanolla) ja miehensä saapuivat meille. Kysymyksessä on spesiaali pariskunta, sillä olen liki neljäkymmentä vuotta sitten toiminut heidän puhenaisenaan ;)

Rouva M. käyttäytyi hyvin kummallisesti:

Onneksi Rouva M. malttoi välillä nousta pöydän ääreen:

Nautin Ämmistäni, nautin kesästä, nautin ihan kaikesta.

Sitä samaa toivotan sinulle.

Vanha rouva