Sydämellisiä terveisiä Perämeren rannalta näin lokakuun viime tunteina suoraan minulta suoraan sinulle.
Lakaisin aamulla höytyväisiä lumia terassilta. Huiskin liikoja lumihattaroita kellokanervatötteröistäni. Vaaleanpunaisia kukkasia varisi pitkin terassia. Suutuspäissäni raksin kummankin tötterön paljaaksi puolukanvarvuista ja kanervista sekä hopeanharmaista amppelikukista, jotka olin jo kertaalleen uudelleensijoittanut kompostikehikoistani tötteröihini roikkumaan.
Ahaa-elämyshän se sitten iski kasviroskia kompostiin kantaessani. Tekisin roskataidetta loska-aikaan. Tuumasta toimeen. Väänsin kranssikehikon rautalangasta. Päällystin kehikon kanervilla. Koristelin hopeanhohtoisella spiraalilangalla. Rustasin kranssiin vielä rikkimenneen valosarjan peltikoristeet. Nyt roskakranssi koristaa puuliiterin ovea:
Hopeanhohtoiset amppelikukat kieputin rautalangalla vanhan pajukranssin ympärille. Pajukranssi on monta vuotta koristanut pihapiiriä jos jonkinlaisella virityksellä koristettuna. Nyt näin:
Kranssin jalona tarkoituksena on kätkeä ruma pistorasia, joka tököttää pääoven vieressä keskellä seinää semmoisella korkeudella, että siihen takuulla kiinnittää huomiota (ja hakkaa takaraivoaan saunan jälkeen puusohvalla vilvoitellessaan). Ainakin nainen. Sähkäri ei ollut nainen, valitettavasti. Tökin siis hopeanhohtoisella mikä-lie-kukalla päällystämääni pajukranssiin muutaman jäkäläisen kuusenoksan ja paperinarurusetin. Eihän pistä silmään pistorasia, eihän?
Moisesta roskataiteilusta elähtyneenä kävelin merenrantaan. Ja voi, lisää roskia!!! Mitä kummaa taiteilisin rantaruovikosta?
Vanha herra saattaa kyllä sanoa muutaman valitun sanasen, jos joutuu niittämään kaislikkoa. Paras kai itse ottaa sakset matkaan ja lähteä roskasavottaan. Taidan ottaa termospullollisen kahvia ja puolikkaan banaanikakkua evääksi, sillä maisemaa taivastellessa saattaa tulla nälkä.
Vanha rouva
