Ensimmäisellä selkäviikolla tarjoilin Vanhalle herralle tuunattuja joulunjämiä. Vanha herrahan ei oikein perusta kasvisruoista, joten taisi viikon ruokalista olla kärsimystä.
Tein ylijääneestä porkkanasoseesta soppaa. Liemeksi liruttelin kaikki kermapurkinpohjat ja tuorejuustonökäreet kera ranskankerman. Sopan sekaan pistin pussillisen pakastettuja kehnäsieniä.
Pilkoin vihanneslokerossa lymyilleet lehtisellerinvarret ja sotkotin joukon jatkoksi rypäleitä, omenaa ja ananasta. Kostutin salaatin majoneesi-kermaviili-sinappi-seoksella ja jauhoin päälle suolaa ja mustapippuria. Päälle humautin aivoja (lue: saksanpähkinöitä).
Keitin myös kinkunjämistä ja savupossusta lihasoppaa. Siihen tarvitaan aluksi sipulia ja ohraryynejä, jotka kuullotetaan öljyssä ja keitetään vedessä puolisen tuntia. Mukaan heitin kaikki luut ja nahkanmutkat makua antamaa.
Kun kattila oli porissut hienoisesti sen puoli tuntia, otin lihanräntyt pois kattilasta ja lisäsin tilalle pilkottuja porkkanoita, lihanpalat, valkosipulia ja lipstikkaa sekä sulatejuustoa. Porruutin keittoa hiljalleen toisen puolisen tuntia. Lopuksi maustoin keiton kermalurauksella, basilikalla sekä suolalla ja mustapippurilla.
Vanhan herran sydän suli tuhdin sopan äärellä ja hän loihe lausumahan: Hyvähän tää on, vaikkei pottuja ookkaan!
Selkäviikot pakkasineen sen kun jatkuvat.
Vanha rouva
