Martta kävi kylässä

Martta kävi käsiksi tällä viikolla ja lujaa kävikin! Se retuutti minua ympäri taloa likipitäen väkipakolla ja hoki: "Pese nyt ne ikkunat, PESE PESE! Ja minähän pesin. Käskemättä puunasin myös eteisen ja vaatehuoneen peiliovet.

Sitten Marttani oli mitä ilmeisimmin keskustellut Stanstan kanssa, sillä löysin itseni marketista lominassa satokausikaukaloita. Ja näköjään naiset olivat sopineet jutun viimeisen päälle, sillä ihan täsmälleen samat kasvikset löytyvät kummankin ämpäreistä. Sillä erotuksella, että Helsingissä on oranssi ämpäri ja täällä Oulussa pinkki.

 

Satokausiämpärin jatkojalostus alkoi heti, koska Martta käski olla vetelehtimättä. Kuorin ja siivutin 650 g punasipulia. Tein niille punaviinietikkamarinadin. Samoilla tulilla marinoin ison purkillisen kangasrouskuja. Sentään hilloja en samalle päivälle keittänyt, vaan ne kokkasin muutama viikko sitten, kun Martta kävi edellisen kerran kylässä. Mustikka-, karviais- ja omenahilloja on enemmänkin kylmässä, mutten nostellut niitä kaikkia pöydälle.

Hyvikkikylmäkaapista löytyi samaisella satokausireissulla savukinkkua hullun halvalla. Martta muistutteli, että mummu teki aikoinaan palvikinkusta sipattia. Siispä minäkin tein, sillä mummun ruoat oli taivas maan päällä. Minun sipattini maistui oikein hyvältä oman maan pottujen päällä. Sipatin reseptejä löytyy netistä.

Kävin aasialaisessa marketissa noolaamassa eksottisia elintarvikkeita. Vihannesosastolta löytyi tämmöisiä thaimaalaisia munakoisoja. En yhtään tiennyt, mistä niistä voi valmistaa, mutta onneksi Martta tiesi.

Kokkasin ensimmäistä kertaa elämässäni thaimaalaista vihreää currya. Siihen tarvitsin:

• 4 rkl öljyä
• 6 rkl vihreää currytahnaa
• 400 g broilerisuikaleita
• 3 dl vettä
• 5 dl kookosmaitoa
• thaimaalaisia munakoisoja lohkoina
• palanen tuoretta inkivääriä
• limelehtiä 
• linnunsilmächilejä
• kalakastiketta
• ruskeaa sokeria
• thaibasilikaa

Lämmitin paistokasarissa öljyä ja sekoittelin siinä currytahnaa. Lisäsin broileripalat ja sekoitin hyvin. Perään meni kookosmaito ja vesi ja sitten kiehautin. Lisäsin munakoisolohkot, muutaman limelehden ja linnunsilmächilejä pari kappaletta. Peitin kannella ja annoin hautua vartin verran. Lisäsin kalakastiketta, sokeria ja basilikan lehdet. Sekoitin hyvin. Kyytipojaksi keitin jasmiiniriisiä. Eksoottisen hyvää ja sopivan tulista tuli.

Ikkunapesun lomassa leivoin kanelikierteitä. En olisi millään viitsinyt, mutta pakko oli totella Marttaa, sillä muuten se olisi komentanut myös Vanhaa herraa. Sen verran se kävi ärsäämässä herraa, että tämä keitti omenoista, herukoista ja puolukoista syksyn ensimmäisen satsin mehua. 

Sitten Martta väsähti ja antoi minunkin asettua pöydän ääreen syömään uunituoretta pullaa. Kyllä maistui moisen kidutuksen jälkeen.

Vanha rouva

Katoavaa kauneutta

Tässä hyvikkisaaliini lähikaupasta. Banaaneista tuli monta kakkua. Paprikat menivät leivän päälle, kukkakaalit, retiisit ja pavut lisukkeiksi. Kaikki kaunis katosi parempiin suihin.

Tukin banaania myös omenapiirakan pohjalle. Oli sen verran ankean näköinen paistos, että piti sitä vähän meikata ennen tarjoilua. Ei olisi kannattanut, sillä kauneus katosi hyvin äkkiä. 

 

Katoavaa kauneutta löytyy kukkamailta ja puutarhoilta. Hankin puutarhalta kaksi hortensiaa parilla lantilla. Kukat limpsoin heti parempaan talteen. Kesällä olin kerännyt lehtoängelmän siemenkotia kuivumaan. Kukkakauppiaalta ostin kimpun pistaasin oksia. Tässä lopputulos katoavasta kauneudesta.

Katoavaa kauneutta keräilen ahkerasti myös maljakkoon. En kai minä sateisessa ja tuulisessa puutarhassa viitsi istua katselemassa syyspuolen kukkasia. Katselen kukkasia sohvalta viltin alta.

Vanha rouva

Kesäsyötävää

 

Kasvimaalla rehottaa joku ja sitten taas ei rehota joku. Tasan eivät käy kasvimaan lahjat. Samettikukkia sentään on niin paljon, että raaskin napsia niitä terassille uiskentelemaan.

 

Saskatoonin eli marjatuomipihlajan marjoja napsin ohi kulkiessani suuhuni - ennen kuin rastaat napsivat ne parempiin kupuihinsa. Heittelen marjoja myös salaatteihin krassinlehtien seuraksi.

Kesän ensimmäinen sienisaalis ei kovin iso ollut, mutta niin vaan haperot, koivunpunikkitatit ja kangastatit riittivät pyttipannuun.

 

Mustikoita olemme keränneet yhteensä 10,4 kiloa. Meillä on semmoinen työnjako, että Vanha herra putsaa marjat ja minä pakastan, hilloan, leivon ja keitän soppaa. 

Kun ei ole tähdellistä tekemistä, istun puutarhassa otsa kurtussa palauttamassa mieleeni kirjontapistoja. Aika monta vuotta on hurahtanut, että olen moisia ajatellut. Aivot nyrjähtävät.

Vanha rouva

Kala- ja koneonnea

 

Aamutuimaan Vanha herra kiikutti mereltä kesän ensimmäisen lohen. Se painoi vajaa 12 kiloa. On laitettu medaljonkeja ja palasia pakkaseen ja keitetty lohipotut. Saapas nähdä, saadaanko lisää. 

 

Heti perään Ahti soi nelikiloisen taimenen. Puolikas savustettiin ja puolikas meni Vanhan herran bestikselle.

Sen verran hövelillä tuulella oli mies, että ajettiin konekauppaan. Hankittiin uusi ruohonleikkuri minulle, sillä vanhalla oli ikää 30 vuotta ja se tahtoi ruohonleikkureiden eläkeputkeen. Nyt on, millä huruutella pitkin kartanoa.

Aika ärhäkkä peli vanhaan verrattuna. Melkein saan juosta, että kerkeän leikkurin perässä. Muorin pohkeet on kovilla! Onneksi aina voi levähtää hetkisen ja toisenkin, koska jämälankaprojekti huutaa tekijäänsä nurmikon laidalla.

Kertakaikkisen kala- ja koneonnen kunniaksi tein hopputortun. Alla mansikkahilloa, päällä pursotus kermarahkasta. Päällimmäisenä mansikoita ja ruusuja kera mintun.

Kesäterveisin Vanha rouva

Osa omaan napaan

Tein ystävänpäivän kunniaksi semmoista jälkiruokaa, että Vanha herra melkein söi itsensä tainnoksiin. Ja pyysi lisää hienoisessa herkkuhumalassa.

Laittelin leivinpaperin päälle sydämenmuotoisia suolakeksejä. Peitin keksit maitosuklaalla ja valkosuklaalla. Tummaa suklaata en laittanut, koska tässä huushollissa se on pannassa.

Lykkäsin pellin uuniin reilun sadan asteen lämpöön. Kun suklaat olivat sulaneet, otin pellin uunista ja koristelin koko komeuden.

Ensin sotkotin haarukalla suklaat sekaisin. Sitten ripottelin suklaan päälle erilaisia karamelleja ja rusinoita. Sitten pelti terassille pakkaseen, kunnes suklaa oli kokonaan kovettunut.

Kovettunut suklaa oli helppo murtaa palasiksi. Palasista tuli erikokoisia ja erinäköisiä. Hyviä palasia kaikki tyyni.

Osa palasista meni ystäville, osa omaan napaan.

Vanha rouva

Katala kateus

Katala kateus iski. Kun ystävä kertoi lankatarjouksesta, piti ehdottomasti päästä kaupoille. Vaaleanpunaista, punaista, oranssia ja persikkaa sekä yksi julman musta. Violettia jäi uupumaan, mutta eiköhän sekin vielä hakeudu lankalaatikkoon. Nyt on mistä ottaa, kun sukankutomisvimma iskee.

Langanhakumatkalla poikkesimme saman ystävän neuvosta supermarkettiin hakemaan voita ja broileria. Löytyi myös ämpärillinen vitamiineja, hävikkikassillinen leipää ja yksi hävikkiloota vihanneksia ja hedelmiä. Kuvasta jäi uupumaan kaksi hävikkirasiallista savuluita, koska Vanha herra kerkesi kiikuttaa ne omalle työmaalleen ennen kuvan ottamista. 

Olen monta vuotta katalan kateellisena seurannut ystävän oivaltavaa hävikkikokkailua. Olenko liian laiska / mukavuudenhaluinen / sokea vai muuten vaan pöljä, kun en ikinä löydä mitään hävikkiä? Paitsi leipää, jota haemme paikallisen leipomon tehtaanmyymälästä, ja vippitarjouksia tyyliin -30 %. 

Lauantaina oli varsinainen hävikinhävityspäivä. Vanha herra hävitti ne savuluut hernesoppaan. Soppaan laitettiin kolme pussillista herneitä (likosivat edellisen yön vedessä), 4 sipulia silppuna ja meiramia. Suola lisättiin vasta valmiiseen soppaan, sillä savuluissa on suolaa. Kolme tuntia soppa muhi hiljakseen ja herra sitä silloin tällöin hämmensi. Kun soppa oli hieman jäähtynyt, minä lonin savuluut pois sopasta ja irrottelin lihat luista takaisin soppaan. Valmista soppaa tuli yhteensä 7,5 litraa. 

Vanha herra teki hernesoppaansa autotallissa (iso 10-litran teräskattilamme ei toimi induktioliedellä, joten autotallissa on erillinen keittolevy) ja minä tein vihanneskeittoa keittiössä hävikkilaatikon aarteista: salottisipulia, porkkanaa, lehtikaalia, tavallista kaalia, paksoita, maissia, oliiveja ja omasta takaa sieniä. Hurautin soppaan myös jalopenon palasia jääkaapista. Annoin sopan ässehtyä itsekseen hellan reunalla. Ennen tarjoilua maistoin ja lisäsin suolaa ja timjamia.

Hävikkilaatikossa oli 8 sitruunaa. Mihin halvattuun kaksi ihmistä saa upotettua 8 sitruunaa? Herkkuihin tietenkin! Ensin tein sitruunapiirakan appelsiinilla. 

Sitten tein sitruunapiirakan omenoilla. Kummassakin piirakassa on täytteenä maustamatonta tuorejuustoa + kermaa + sokeria + kananmunaa + sitruunankuorta + sitruunanmehua. Ohje omasta päästä. Ensimmäisessä piirakassa on pohjana lehtitaikinalevy ja toisessa makeaan leivontaan tarkoitettu pyöreä piirakkapohja. Kumpikin pohja kaupan pakasteesta.

Sitruunoita piisasi. Leivoin vielä sitruunamuffinseja. Päälle pursotin sitruunarahkasta ja kermasta vatkatun vaahdon. Leivosten huipulle laitoin pensamustikoita ja vadelmia (ne piti käydä ostamassa normihinnalla lähikaupasta). 

Vielä riittää banaaneja. Niiden säilyvyyden suhteen en ole ollenkaan hädissäni, sillä Vanha herra rakastaa banaaneja. Leivät ja broilerit ovat pakastimessa ja voipaketit jääkaapissa.

Katalan kateuden kohteelle kiitos vinkeistä! 

Ota örkky!

Vanha rouva

Onhan tavallista ruokaa?

Kasvimaa on hautautunut vaahteranlehtiin. Menin haravoimaan lehtiä, mutta löysin lehtien alta aarteita: salvia kasvaa niin terhakkaana keskellä orvokkipenkkiä. Pakko oli napsaista lehtiä ja kukkasia maljakkoon. Osa lehdistä pääsi heti tositoimiin, sillä vähän väliä pihamalle ilmestyy:

Verkkokalastus on kiihkeimmillään, joten pihaan ilmestyy siikaa, kuhaa ja taimenta. Siian kanssa salvia sopii oikein hyvin. Kuha on minun suuhuni mautonta, joten sen kanssa onkin puljaaminen. Taimen sen sijaan ei tarvitse muuta kuin ehtaa voita ja suolaa. 

Kokkaan suppilovahverorisottoa kuhan kyytipojaksi, sillä risottoni sisältää voita, kermaa ja parmesaania. Kyllä sillä kuha saadaan nieleksittyä alas.

 

Piti tehdä porkkanaraastetta ananaksen kera. Alkoi tympiä. Niin tein porkkanakolikoita, jotka maustoin lorauksella sitruunöljyä ja luumu-rusina-kaneli-hunaja-seoksella. Päälle heittelin pakastekuivattuja puolukoita. 

Sain Vanhan herran ällistymään kertakaikkisesti, kun kannoin pöytään alkupalaksi tämmöisen patonkikukkasen. Keskellä on viipaleiksi leikattu camembert. Viipaleiden välissä on valkosipulisiivuja. Juuston, pikkutomaattien ja patonginpalasten päälle pirskottelin sitruunaöljyä ja rosmariinia. Uunissa komeus muhi vartin verran.

Kahvin kanssa on meillä aina oltava kahvileipää. Yleensä se on pullaa taikka piirakkaa. Lauantaina leivoin suklaamuffinseja. Pursottelin niiden päälle suklaasta, voista ja tomusokerista vatkaamani kuorrutteen. Ripottelin perään vielä kaikenmaailman roskia. Vanha herra kaapi pursotteet ja jätti minulle muffinsipohjat ;(

En laita kuvia normipäivien normiruoista: makkarasoppa, kaalisoppa, jauhelihakastike, makaroniloota, kalaloota, lihapullat yms. yms. Kyllä ne taitavat olla meille kaikille tuikitavallisia hengenpelastajia ilman kuviakin. Yleensä keittiön ovelta kuuluu kello viiden aikaa. "Onhan tavallista ruokaa?"

Vanha rouva