Tuokuvaa hopeaa ja kimaltavaa kultaa

 

Ostin kukkakaupasta eukalyptuksen ja ruusun oksia. 

Aikansa oksat nuokkuivat vaasissa, mutta sitten minuun iski kranssinkaipuu. 

Sidoin tuoksuvat oksat rinkulaksi ja lisäsin ruusunkukkia sinne tänne.

Asettelin kranssintekeleen kirpparilta vitosella löytyneen hopeavadin päälle. 

Juu juu, vitosella löytyi hopeavati - oli tummunut mustaksi, joten kukaan ei ollut tajunnut sen olevan aitoa hopeaa. 

Keskelle asettelin mummun peruja olevan hopeakermakon, 

joka on tehty 1800-luvun puolellaTampereella. 

Kun kerta metallien makuun pääsin, tuunasin kirpparilta eurolla löytämäni siemenkotakranssin suhumaalilla. 

Kranssi oli reissussa pahasti rähjääntynyt ja likaantunut. Puhaltelin sen föönillä pölyttömäksi ja kultamaalilla kultaiseksi. 

Kaveriksi kiinnitin silkkisen rintakukkani, joskus jostain kirpparihamstrausreissulta mukaan tarttuneen.

Nyt on olkkarissa tuoksuvaa hopeaa ja kylppärissä kimaltavaa kultaa.

Vanha rouva

Rantaröökynän matka-aski

Löysin kirpparikierroksella aarteen. Se on oikean matka-aski 1920-luvulta. Kyseessä ei ole hatturasia, vaan nimenomaan matka-aski. Askin takareunassa on neljä lokeroa kenkiä varten ja etuosassa paljon tilaa muille matkustustarpeille. 

Minä en ruvennut kenkiäni askiin tukkimaan, vaan päätin tehdä askista asusteaskin. Kenkälokerot täytin helminauhoillani. Muutama strutsinsulkakin pääsi helmien seuraksi. Rintarossit ja silkkikukat tökin kannen vuorikankaaseen. Askin etuosassa on hyvästi tilaa huiveilleni.

Nostin matka-askin vaatehuoneen arkulle. Siinä ovat naiselliset tykötarpeeni nyt kädenulottuvilla, kun alan rantaröökynäksi ja hienohelmaksi. Näkis vaan!

Vanha rouva

Metsänhoitaja

Kävimme metsäretkellä. Kaupunki myllää rantakaistaletta pyörätieksi, joten valmiiksi silvottuja kuusenoksia, ympäriämpäri nakeltuja varpumättäitä ja raadeltuja koivuja makasi ympäriinsä. En alkanut soitella lupien perään, vaan omavaltaisesti otin roskalavan vierestä tykötarpeita taiteellisia tekojani varten.

Sammaltahan minun mieleni teki, mutta se piilotteli lumi / loska / multapatjan alla. En siis tee sammalpalloja, sammaltyynyjä enkä sammalsydämiä. Sammaltöiden sijaan keräsin mustikanvarpuja.

Ensin ajattelin tehdä kranssin, mutta teinkin mustikkapuita.













Mustikkapuun rungoksi pistelin koivunoksia. Kieputtelin runkoihin mustikkanippuja alhaalta ylöspäin. Ei ole järin tähtitietteellinen homma. Mutta minun mielestäni sangen kauniita - varsinkin kun löysin taannoisella kirpparikierroksellani kympillä ison lasipurkin mustikkapuiden kasvualustaksi.

Muutamana iltana virkkasin vihreistä jämälangoista kuusipuita. Tukin puut täyteen tyynyvanua ja tökkäsin oksan perään kannoksi. Vanha herra veisteli koivunoksista kuusenjalat. Minä liimasin kuuset jalkoihin.

Metsänhoidollisin terveisin Vanha rouva

Kultainen marraskuu

Keräsin ennen lumentuloa Naapurinrouvan vaahterasta ison kopallisen kullankeltaisia lehtiä. 

Rullasin lehdet tötteröiksi ja sidoin ne kukkakimpuksi. Kuivatin kimpun. Sitten suhuttelin sen kultamaalilla. Rusetti perään ja siinä se kimppu sitten pötkötti pöydän kulmalla.

Lumi suli ja maailma muuttui pikimustaksi. Ei vetele, tämä emäntä haluaa valoa taloon! Etsin joululootastani patterivalot ja kieputtelin ne kultaiseen kukkakimppuun. Johan alkoi Lyyti kirjoittaa, kuten mummu sanoi. Kullankimaltava kimppu pääsi keltaisen vaa´an päälle keimailemaan.

Marraskuun ankeuden keskelle on kertakaikkiaan ihan pakko saada jotain kimaltavaa, kukertavaa ja ällöttävän yltäkylläistä. Nyt sitä on!

 

 Saattaa olla tulossa vielä jotain muutakin marraskuun kultaista, odotas vähän!

Vanha rouva