30.3.2024

Meikattu maustekakku

Leivoin vanhan ajan maustekakun. Löysin ohjeen Meiran netistä (KLIK). Ohje on simppeli, aineet tavallisia ja maku tuhdin mausteinen. Paistoin kakun tasapohjaisessa vuoassa. Ajatuksena oli koristella kakku juhlavaksi. Keitin kinuskin, jonka levitin kakun päälle. Sitten alkoi meikkaaminen!


Meikkipussukastani löytyi hedelmänamuja, tähtianiksia, merisuolaa, roseepippureita ja kuivattuja kukanterälehtiä. Meikattu maustekakkuni sekä maistuu että tuoksuu.


Ulkona roimii räntää ja vettä peräkanaa. 
Sisällä vaanitaan suklaamunia.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Vanha rouva



26.3.2024

Aika ja inspiraatio

Pohdin helmikuun alussa (KLIK) mitä tekisin Pirtinkehräämön karstalangoista, jos aika ja inspiraatio iskisi. Nyt ei tarvitse enää pohtia:


Maaliskuun aikana kudoin kaksi isompaa (60 x 60) ja kaksi pienempää (40 x40) palmikkotyynyä. Värit poimin taustalla näkyvästä ryijystä. Vain sininen, punainen ja musta puuttuvat. Eikä senvärisiä tyynyjä taida tullakaan, sillä nytkin on kuulemma sohvalla ahdasta ;)


Palmikoita on kahden puolen kutakin tyynyä. Kaikki tyynyt saivat kulmiinsa tupsut. Ovat muka hauskemmat tupsujen kera.


Lankaa kului noin 400 grammaa. Kudoin tyynyt nelosen pyöröpuikoilla putkiksi, jotka neuloin ylä- ja alapäistään kiinni.


Jotta mielenvireyteni pysyisi kohdillaan, kekkasin Kontissa ison kasan villalankoja (75 % villaa ja 25 % vahvikkeita), jotka on tarkoitettu 2,5-3-puikoille. Nuo palmikot ovat käsinvärjättyjä ja käsinpestäviä. Koko läjä maksoi parikymppiä.

Mitähän aika ja inspiraatio keksivät näiden päänmenoksi edellisten, jälkeenjääneiden karstalankojen lisäksi?

Vanha rouva


22.3.2024

Vassokuu vaan


Tarjolla tänään kirpparikamaa eli keramiikkamuna. En vaan voinut jättää käsinmaalattua jättimunaa Konttiin - vaitenkin kun se maksoi kokonaiset kolme euroa. Pienet munat ovat katoavaa kauneutta suklaamunien muodossa.


Leivoin Vanhan herran päiväkahville porkkanakakun. Olisin niin mielelläni koristellut kaksikerroskakun pienillä hedelmämunilla, mutta eihän niitä siihen hätään mistään löytynyt. Vanha herra ei kuitenkaan nostanut asiasta meteliä - pääasia tuntui olevan porkkanakakku. Ripottelin kakun päälle pähkinärouhetta. 


Yllätin itseni värkkäämällä minienglanninlakusuklaasuolatikkukökköjä. Suolatikut pätkitään, päälle kaadetaan suklaasulaa, lusikoidaan kököiksi ja päälle ripotellaan nameja. Annetaan jähmettyä. Kas siinä koko resepti. Osui ja upposi ainakin Vanhaan herraan.


Tässä vielä kirpparimuna kirpparikulhojen seurassa. Nämä ulkoa mustat ja sisältä keltaiset kulhot olen kerännyt vuosien saatossa kirppareilta hullunhalvalla. Ne ovat Kupittaan Savea. Etualalla nököttävä kukkaisrasia on anopin peruja. 


Tekstailtiin Stanstan kanssa pari päivää sitten kirpparilta ostettujen lankojen pakastamisesta (jotta nitistetään langoissa mahdollisesti lymyilevät öhköt). Mainitsin lähteväni merenrantaan kävelylle. Stansta pyysi ottamaan kuvan. Tässä se Stanstan ranta nyt on, vassokuu vaan. 

Vanha rouva

16.3.2024

Taas näitä

Vanhoja sanakirjoja piisaa tässä huushollissa menneen maailman ammoisen ammatin takia. Sanakirjaruusukkeita sun muita tilpehöörejä olen värkännyt vuosien varrella usein. Ja taas näitä syntyi!

Nyt pääsi työstettäväksi ihka ensimmäinen suomi-venäjä-sanakirjani vuosimallia 1979. Tuona vuonna pääsin ylioppilaaksi ja kieli-instituuttiin opiskelemaan kääntämistä ja tulkkausta. Pääkieli oli venäjä ja sivukieli englanti. 

Näin jossain joskus tämmöisiä kirjansivuista väkerrettyjä pupuja. Pakkohan pupusia oli kokeilla. Niin hauskoja niistä tuli, että jopa Vanha herra murahteli hyväksyvästi kotkotuksilleni.


Pupuset näyttivät vähän orvoilta paljasta seinää vasten. Piti sitten tehdä yksi iso ja kaksi pientä seinäruusua. Iso on samaa paperia eli suomi-venäjää, vaaleammat suomi-englantia. 


Aika hyvin kulahtaneet sanakirjat sulautuvan vanhan talon kammariin. Keittiöön kokeilin kuitenkin värikkäämpää akkainlehteä ja isompaa rusakkomallia:


Kaksi viikkoa pääsiäiseen. Vielä on aikaa kaivella kaapeista keltaisia koristeita ja hankkia narsisseja sun muita kevään kukkasia. Laitan ennakkonäytäntönä esille kirpparilta löytämäni keramiikkavadin. Sen keskellä on virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia meripihkanauhoja. 


Aurinkoista lauantaita!

Vanha rouva

6.3.2024

Monta hyvää syytä

Pakko tuputtaa heti alkuun Hugo Backmanssonin vuonna 1905 maalaama "Pietarin Grand Hotel". Ihan sen takia, että melkein yhtä hulppea olo oli meikäläisellä Helsingissä. Lämpimästi otettiin vastaan, hyvää ruokaa tarjottiin ja muutenkin oli ystävyys ylimmillään. 

 

Kauneutta piisasi. Niin kuin nämä kirjallisuusklassikot, jotka oli puettu somiin tekstiilikansiin. Entäs sitten nämä olkihatut?

 

Helsinki oli yhden viikonlopun verran täynnä teatteria, kirjallisuutta, taidetta, värejä, naurua, outoja ostoksia ja muuta mielenvirkistystä. Metrollakin pääsin ajelemaan!

 

Melkein pakahduin kohdatessani kaksi vanhaa suomalaismestaria: Isaak Wacklinin "Miehen muotokuva" vm 1756 ja Aleksander Lauréuksen "Vanha nainen kehrää auringossa. Kissa seisoo pöydällä" vm 1814. Yhtä syvä huokaus pääsi ilmoille katsoessani kuvanveistäjä Michael Schilkinin veistosta "Madonna ja lapsi" vm. 1956.


Villa Gyllenberg on yksityinen taide- ja kotimuseo, joka sijaitsee Länsi-Helsingissä Kuusisaaren lounaisrannalla. Museon kokoelma on saanut alkunsa pankkiiri, kauppaneuvos Ane Gyllenbergin intohimosta kerätä taidetta. Nyt museossa on "Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa 1880–1950". Näyttelyyn on koottu taidetta ja muotia kiehtovaksi kokonaisuudeksi. 


Jo pelkkä taiteilijoiden nimiluettelo antaa ymmärtää, että suuren äärellä ollaan: Gunnar Berndtson, Väinö Blomstedt, Yngve Bäck, Birger Carlstedt, Marcus Collin, Albert Edelfelt, Ragnar Ekelund, Akseli Gallen-Kallela, Olga Gummerus-Ehrström, Axel Haartman, Greta Hällfors-Sipilä, Eero Järnefelt, Erkki Koponen, Väinö Kunnas, Vilho Lampi, Yrjö Ollila, Jalmari Ruokokoski, Tyko Sallinen, Santeri Salokivi, Helene Schjerfbeck, Hugo Simberg, Venny Soldan-Brofeldt, Ilmari Vuori, Dora Wahlroos, Matti Warén, Torsten Wasastjerna ja Maria Wiik.

 


 

Ompelijat ja muotihuoneet kertovat näyttelyssä omaa tarinaansa. Taideteokset toimivat kuvittajina. Miten kauniilta kankaista luotu taide näyttikään tavallisen villasukankutojan silmissä!



Aivan erityinen "näyttely" löytyi Kalliosta osoitteesta Neljäslinja 20. Se oli Tekstiililiike Selma Palmu Oy. Se on tarjonnut "Keskustelua ja maailmanparannusta Kalliossa vuodesta 1953".


Kallion maamerkkinä tunnettu Selma Palmu on vanhan ajan lyhyttavaraliike. Selma Palmun seiniä koristavat lattiasta kattoon ylettävät hyllyt täynnä kirjavaa käyttötavaraa.


Legendaarinen liike oli vaarassa lopettaa toimintansa kokonaan.


Liikkeen ikkunassa oli ilmoitus, että liikkeelle etsitään jatkajaa. Kolme rohkeaa naista ajatteli, että kyseessä on sen verran merkittävä kivijalkakauppa, että se täytyy pelastaa. 


Selma Palmu vei sydämeni kertaheitolla. Mitä aarteita sieltä löytyykään! Kaiken kattava hyväntuulisuus ja aurinkoinen palveluasenne suorastaan mykistivät hitaan ja hiljaisen hämäläisen.

Mene hyvä ihminen nauttimaan puodin antimista ja edes pienellä ostoksellasi kannattamaan, että Selman tarina jatkuisi vielä ainakin seuraavat 60 vuotta. Hyvän olon kauppa!


Helsingin Itäkeskuksessa sain kollata sydämeni kyllyydestä etnisiä supermarketteja. Mitä herkkuja! Mitä tuoksuja! Mitä värejä!


Siemenissä löytyy! Oliiveissa löytyy! Itämaisia leivoksia en edes kerinnyt kuvata, kun ne luikahtivat iltateellä parempiin suihin.


Remontoitu Hakaniemen halli läpäisi tarkastukseni ja kauniiksi havaittiin. Stansta todistaa!


Georgialaisen ravintolan ruoka helli makunystyröitä eikä italialainen ravintolakaan pekkaa pahempi ollut. Nopeasti meni aika. Mutta nyt on monta hyvää syytä suunnitella uusi matka isolle kirkolle. Jälleennäkemisiin Stansta, Aili ja Marianne!

Vanha rouva