Ohukainen ja paksukainen

Sain kevättalvella lahjaksi pussin olkikukan siemeniä. Esikasvattamaan en niitä alkanut, vaan ripottelin kesäkuun alussa siemenet suoraan kukkamaahan. Sieltähän pitkiä kukkavarsia alkoi nousta. Kukat seurasivat perässä. Noukin jokaisen kukkasen puoliaukinaisena ja laitoin kuivamaan. Niin kukat aukesivat.

Liimasin kukkasia ohueen metallirenkulaan ja paksumpaan olkirenkulaan. Vieriviereen ja limittäin niitä tökötin. Kukat riittivät juuri passelisti ohukaiseen ja paksukaiseen. Ja katso, mitkä värit!

Kävin jo hamstraamassa puutarhamyymälän kaikki olkikukkasiemenet. Ensi kesänä kukkia putkahtelee vähän sieltä sun täältä. 

Vanha rouva

Iisakin kirkko

Tätä arkipaitaa olen kutonut koko armiaan kesän. Välillä kutonut, välillä purkanut. Nyt se on vihdoinkin valmis puettavaksi päälle, kun ilmat viilentyvät tarpeeksi.

Sandnes Garn Duo -langassa yhdistyy puuvillan pehmeys ja merinovillan lämpimyys. Lanka on pinnaltaan sileää ja mattaa. Ei kutita! Kudoin 3,5 puikoilla. Ohjetta ei ollut. 

Violettia pohjaväriä jäi edellisestä projektista (KLIK). Raitavärit valikoituivat lankakaupassa, kun laitoin silmät kiinni ja tökkäsin sormeni lankahyllyyn. Ihan oudot värit minulle, mutta aika hauskat.

Seuraava projekti häämöttää ruusujen takana: 1400 grammaa Tinde-lankaa. Se on norjalaisen turkislampaan villasta kehrättyä. Kyseinen lammasrotu on Gotlannin lampaan ja norjalaisen perinnerodun Spelsaun risteytys. Hillesvåg Ullvarefabrikk on Norjan ainoa kehräämö, joka kehrää lankaa tästä silkkisestä ja kiharaisesta villasta. Tindessä erottuu ulko- ja sisäkuitu ja siinä on hento pörröisyys. 

Karkkikauppa tuli mieleen, kun jahkailin värejä lankakaupassa. Mielessä olivat kanervat kankaalla, sammal notkelmassa, pudonnut koivunlehti lammen pinnalla sekä koivunpunikkitatin lakki. 

Eiköhän näistä saa aikaiseksi seuraavan Iisakin kirkon.

Vanha rouva

Kohokohta

Liettuan ja Latvian kiertomatkallamme oli kaksi kohdetta ylitse muiden. Toinen niistä oli The Lost Shtetl Museum Šeduvassa. Siitä kerron täällä. Toinen must- kohde oli Ristikukkula Pohjois-Liettuassa Šiauliain kaupungin lähellä.

 

Ensimmäiset ristit ilmestyivät Ristikukkulalle mahdollisesti sen jälkeen, kun puolalaiset ja liettualaiset olivat epäonnistuneesti kapinoineet Venäjän keisarikuntaa vastaan vuonna 1831. Lisää ristejä nousi toisen kapinan jälkeen vuonna 1863. Kun ristien määrä vuonna 1900 ensimmäisen kerran kirjattiin ylös, niitä oli kukkulalla 130. Vuonna 1990 kukkulalla oli 55 000 ristiä. Nykyään ristien määrää ei tiedä kukaan. Uuden ristin saa vapaasti pystyttää - ellei se ole kooltaan liian iso, jolloin tarvitaan lupa. Ristien lisäksi kukkulalla on suuria krusifikseja ja Neitsyt Marian patsaita. Talkoojoukot siistivät kukkulaa säännöllisin väliajoin poistamalla rikkinäisiä ristejä ja kitkemällä ristien välistä. 

 

Neuvostoliiton miehityksen aikana (1940-90) miehittäjät yrittivät hävittää kukkulan useaan otteeseen. Ristejä poltettiin ja alue jyrättiin puskutraktoreilla, mutta ihmiset palasivat yhä uudelleen uusien ristien kanssa. 

 

Paavi Johannes Paavali II vieraili Ristikukkulalla syyskuussa 1993 pian Liettuan itsenäistymisen jälkeen. Paavi korosti paikan päällä pitämässään messussa, että ristikukkula on uskon, toivon ja vapauden symboli. 

 

Risteihin ei välttämättä liity menetystä tai surua, vaan ristejä on pystytetty myös kiitokseksi, onnentoivotukseksi, pyhiinvaelluksen muistoksi, pyynnöksi tai rakkaudentunnustukseksi. Pysäyttävän  lukunsa muodostavat yhtäältä hääparien tuomat sydämet ja toisaalta Nato-joukkojen ja Ukrainan sodan veteraanien tuomat ristit. 

  

Opiskelin venäjää 1980-luvun lopulla. Menin töihin suomalaiseen incoming-matkatoimistoon, joka tuotti neuvostoturisteille 10 päivän mittaisia pakettimatkoja. Opastin heitä liki 10 vuotta eri puolille Suomea suuntautuvilla all inclusive -matkoilla. Se aika oli elämäni kovin ja antoisin korkeakoulu.

Neuvostoliiton suurin ulkomaanmatkoista vastaava matkatoimisto Inturist järjesti meille suomalaisille incoming-oppaille tutustumiskäyntejä eri puolille laajaa neuvostojen maata, jotta ymmärtäisimme asiakkaidemme lähtökohtia. Kerran olimme Neuvosto-Liettuassa tutustumismatkalla. Pyysimme päästä tutustumaan Ristikukkulalle. Pyyntömme torpattiin ystävällisesti, mutta tiukan kategorisesti. Net ja net. Silloin päätin, että kyllä minä vielä Ristikukkulan näen. Se aika oli nyt, 40 vuotta myöhemmin. 

Ristikukkula on täynnä rakkautta ja voimaa.

Vanha rouva

Valoisaa matkailua

Vanha herra oli tietämättään Riian kasvitietteellisen puutarhan daalia-malli. Mies varmaan ajatteli kauhuissaan, miten esikasvatettavat daaliat valtaavat hänen autotallinsa ensi keväänä.

 

 

Daalioiden jälkeen Vanha herra pääsi nauttimaan naiskauneudesta Riian pörssin taidemuseoon, mistä löytyy Baltian suurin ulkomaisen taiteen kokoelma.

 

Kävelimme edestakaisin Vilnassa, Kaunasissa ja Riiassa bongaamassa komeita kirkkoja, synagogia ja muita temppeleitä.  

  

Kaunasin entisessä getossa eksyimme erään talon sisäpihalle. Kiemo Galerija perustettiin toistakymmentä vuotta sitten. Vytenis Jakas halusi kunnioittaa alueella asuneiden juutalaisten elämää. Sisäpiha muuttui kokonaistaideteokseksi muraaleineen ja installaatioineen. Katso lisää kuvia ja alueen historiikki täältä.

  

 

 

Liettuasta löytyy muraaleja vähän sieltä sun täältä. Ne eivät ole graffitein tuhrittuja, vaan niitä kunnioitetaan taideteoksina. Tässä vielä kaksi kaunista:

 

Kävin Kaunasin Pirumuseossa neukkuaikana, jolloin museossa oli esillä muutama sata pirua eri puolilta maapalloa. Myös Suomesta. Nyt tähän maailman ainoaan piruja esittelevään museoon on kokoontunut jo yli 3000 vanhaa vihtahousua. 

 

 

Pirumuseo on hauska museo. Toisenlaista liettualaista ja latvialaista hauskaa tarjosivat kahvilat ja ravintolat. Ja kyllä me söimme liettualaista, latvialaista, uzbekistanilaista, venäläistä ja ukrainalaista. Kaikki maistui oikealta ruoalta, eikä miltään trendihötöltä.

 

  

Pitihän se yksi hirviökin tavata. Kaunasin linnan muurissa se kuorsasi niin, että Vanha herra tuli kateelliseksi.

 

Valoisa matkailu tarkoittaa vierailua kohteissa, joiden teemana on kauneus, riemu, rauha, onnellisuus, rakkaus, ystävyys, luonto, kulttuuri ja sydämeen käyvät kohtaamiset ihmisten kanssa.  Määritelmä on minun. 

Reaalipoliitikko tai pessimisti kysyy nyt, miksi moiset matkailunähtävyydet keskellä sodan ja hädän runtelemaa syyskesää? Siksi, että olen oppaana vienyt ihmisiä korvaamattoman arvokkaiden kulttuuriaarteiden äärelle ja oppinut samalla katsomaan maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Yhä edelleen minulla on etuoikeus kertoa asiakkailleni tarinoita ystävyydestä, rakkaudesta, kaipuusta ja elämän suloisista sattumuksista. Olen kiitollinen pinkeistä rilleistäni.

Vanha rouva