16.12.2018

Joulusta (melkein) viis

Mitä tehdä, kun joulu ei oikein kiinnosta ja mieliala on hyvin, hyvin jouluhysteriavastainen?

Lennetään pääkaupunkiin ja unohdetaan joulutouhotus viideksi päiväksi - jos se nyt on yleensä mahdollista tähän vuodenaikaan tässä maassa.

Joulutouhotuksen unohtamisen tärkein elementti on ystävä, joka ei ole himpun vertaa jouluhysteerinen. Hän ymmärtää täysin, jos joku unohtuu elokuvan ääreen koko aamupäiväksi, vetelehtii kahvimuki kädessään kirjahyllyltä toiselle ja (melkein) viisveisaa yltäkylläisen joulun imitoimisesta.

Senkin ystävä ymmärtää - ja kestää - että elpyäkseen pitkästä pimeästä syksystä mieli vaatii:


... värejä...


... kuvioita...


... ikkunoita ja kurkistusaukkoja...

 

... rappusia ...


... taidetta ...


... lukemattomia kirjoja ...


... pieniä ja suuria ajatuksia ...


... sekä ystävän hyväätekevää hiljaisuutta ja naurattavaa äänekkyyttä.

Viisi päivää Helsingissä kului museoissa, kirjastossa, taidenäyttelyissä, kahviloissa ja ystävän kotona, rauhan tyyssijassa. Viisi päivää ystävän kanssa oli tämän vuoden paras joululahja. Kiitos, rouva M.

Nyt jaksaa jatkaa joulusta viisveisaamista ;)

Vanha rouva


7.12.2018

Sinivalkoista

Vanha herra on tullut vanhaksi: tahtoi pyjaman! Hommasin sinisen karhupyjaman (mies tuppaa yöllä murisemaan) ja kudoin sen seuraksi pehmeästä villasta tuikitavalliset unisukat.

Itsenäisyys-päiväänmme kuuluu sinivalkoinen lasipallo. Olemme ostaneet sen yhdessä 28 vuotta sitten.

 

Katselimme päiväkävelyllä sinivalkoista maailmaa ja aurinkon leikkiä lumella.



Minkä värinen sinun maailmasi on tällä hetkellä?

Kyselee
Vanha rouva


4.12.2018

Melkeindisainia


Kaksi klohmuista kynttilänjalkaa kirpparin alelaarista olivat periaatteessa punaiset, mutta hyvin, hyvin raapaleiset. Mustaa kalkkimaalia pintaan pariin kerrokseen. Hienolla santapaperilla rapsuttelua. Jotain uupui. Pujottelin punaiset puuhelmet kuminauhaan. Samassa hötäkässä polttotuomiota odottanut puinen lampunjalka sai pintaansa punaista kalkkimaalia ja santapaperia. Siihenkin lykkäsin helmirenkun. Kolme melkeindisain-kynttilänjalkaa!


Vanha herra ruuskasi jotain rautasinkilää (?) metalliromuttamolla. Olin kohteliaasti seurana ja aikani kuluksi katselin tolkutonta kerskakulutuksen kaatopaikkaa. Huomasin metallikasassa mielenkiintoisen näköisen häkkyrän. Esine lienee toimittanut lampunvarjostimen virkaa montakymmentä vuotta sitten. Halvatun p-nen häkkyrä oli pakko saada. Halvalla sain kulmienkohottelun kera. Pesin ja puunasin häkkyrän, joka osoittautui messinkiseksi. Muutaman tuumaustauon jälkeen nostin sen seinälle ja kieputtelin siihen valot. Melkeindisainia!


Samaisella romuttamokeikalla haukankatseeni näki perimmäisellä ylähyllyllä isot lampunkuupat. Missä lie tehdassalissa roikkuneet ja metalliset kannattimensa kierrätykseen luovuttaneet. Kysyin varovasti hintaa. "Jos otat kaikki (=22 kpl), saat superhyperlalella", romujooseppi virnuili. Minähän otin. Oli nimittäin tarvetta. Pesin, puunasin ja kuivasin saunanlauteilla. Vein töihin. Ensimmäiset ovat jo tositoimissa (KLIK) tonttukulhoina. Kotona nostin kaksi kuuppaa päällekkäin ja lykkäsin valosarjan sisään. Taas melkeindisainia!

 

Romulasta löytyi myös parhaat päivänsä nähnyt iso metallitarjotin. Taas pesin ja puunasin. Lastasin tarjottimen päälle kaikki lasiset kynttilänjalkani ja kristallipalloni. Onko tämäkin melkeindisainia?

Tervesin 
Vanha rouva, melkeindisainia


1.12.2018

Viikko duunia siellä ja täällä

Duunia siellä 1:

Ajellaan viikon verran ympäri maita ja surffataan ympäri nettiä metsästämässä joulua. Paketoidaan 50 joulupakettia tyhjistä rasioista ja säilytyslootista. Vedellään lastunarua kiharalle hampaat irvessä ja pää hileessä.

Aikaisin aamulla roudataan tilaajalle peräkärryllinen laatikoita, paperia, niruja ja naruja, tonttuja, tähtiä, levyvanua, lameita, palloja, jatkojohtoja, valonheittimiä, joulukuusia ja valokupuja.

Kasataan kaikki käyttäen nippusiteiltä, teippiä, narua sekä pitkää pinnaa ja maailman parasta työtoveria.

Ta-daa, jouluinen metsä on valmis!




Duunia siellä 2:

Pestään 30 korkeaa sylinterimaljakkoa. Pilkotaan timanttiketjuja ja leikataan pinkkiä tylliä.

Keväällä kerätyt pajunoksat, jotka kuivuttuaan saivat päällensä kultasateen, pääsevät vihdoinkin maljakoihin ja saavat timanttinauhoja oksilleen.

Pitkät pöydät katetaan tyllillä ja kultakankaalla. Lisätään timantteja, koristekiviä, kristallinauhoja, kynttilöitä ja prameita servettejä. Tähtisade päälle ja kattovalot sammuksiin.

Ta-daa: kahdensadan hengen gaala on valmis!


Duunia täällä:

Pää piukalla ja lihakset kipeinä kotikaaoksen kimppuun. Moppia kehiin, säämiskää peliin ja imuria surisemaan. Pesukone jauhaa, silitysrauta kuumenee ja autotallin lattiakian tuli pestyä kahteen kertaan. Viimeisillä voimilla vielä herkkutattisoppaa ja kinkkupiirakkaa. Lopputuloksena puhdas koti, täysi maha ja raato emäntä. 

Vanha rouva


25.11.2018

Valoa, värejä ja varjoja

Marraskuun pimeys on täynnä valoa - ainakin meillä Oulussa. Joka vuosi järjestettävä Lumo Light Festival teki sen taas: toi valon ja varjon leikin, värien taian ja mielikuvituksen rikkauden meille kaupunkilaisille.

"Tänä vuonna Lumon teemana ovat tunteet, joita näytteille asetut teokset herättelevät moneen suuntaan, aina arkikokemuksen ylittävän ylevän äärelle. Kuun maisemat, tuntemattoman mahdista yltyvä rakkauden myrsky, maailman eheäksi parsiva rakkaus, tuonelaan avautuva katu, kaipuu ja kuolema, tietoisuuden kätköissä piileskelevät tunteet, matkat aikojen alusta maapallon ympäri ja ylisen ja alisen välillä ovat tämänkertaisen Lumon teosten keskeisiä aiheita ja kuvastoa".

Näin kertoo www.ouka.fi/oulu/lumo. Kannattaa vilkaista kyseiset sivut, sillä kaikki taideteokset, installaatiot sun muut performanssit on esitelty sivustolla hienosti.



Tuomiokirkkomme muuttui sekunti sekunnilta. Myös sisältä, sillä ovet olivat auki kansan mennä kuuntelemaan musiikkia ja kokemaan kauneutta. Lisää Engelin kirkosta voit lukea klikkaamalla (KLIK), sillä tämä emäntä on kavunnut ylös kirkontorniin ;)

 

Madetojan puiston taideteos "Initium" pani minut haukkomaan henkeäni uv-valon taikoessa esiin etelän lämmön ja hehkuvat värit. Olin kuin lapsi karamellikaupassa. Ihana!


Kerran elämässä pitää piipahtaa myös kuussa. Kauppakeskukseen ripustettu Museum Of The Moon oli halkaisijaltaan 7-metrinen kuu, jonka valmistamisessa on käytetty NASA:n kuvia kuun pinnalta. Sisältä päin valaistun kuun jäljennöksen mittakaava on 1:500 000 (1 cm teoksen ulkopinnalla on 5 km kuun pinnalla). 


Valofestivaaliin ohjelmassa oli myös perinteiset joulumarkkinat. Oulunsalon kotiseutumuseon pihapiirissä ja kirkon ympäristössä oli myytävänä vain itse tehtyjä tuotteita, käsitöitä ja leivonnaisia. Tapasimme joulupukin, kuuntelimme lapsikuoron joululauluja, maistelimme riisipuuroa ja tervehdimme lampaita. Kotiin lähti luuta!


Jotta pimeys ja ankeus pysyi koko viikonlopun loitolla, osallistuin sunnuntaina lasihimmelikurssille. Kieli keskellä suuta pujottelin rautalankaa lasiputkiin ja kupletin juonesta kiinni saatuani sain kuin sainkin aikaiseksi kaksi lasihimmeliä. Vielä kun saan ripustettua ne kynttilöiden lähettyville, niin jo on säihkettä tämän emännän elo!

Viikonloppu täynnä valoa, värejä ja varjoja. 
Lähimatkailua parhaimmillaan.
Suosittelen.

Vanha rouva

19.11.2018

Ensijään jäljiltä

 

Pohjoistuuli vei veden törmään.
Löysin rannalta kauneutta.

 

Luonnon oma graafikko oli yöllä käynyt piirustamassa hiekkarannan täyteen viivoja ja kiemuroita.

 

Väittävät, että luonto on marraskuussa ikävä ja harmaa.
Se ei pidä paikkaansa.


Kuuntelin soljuvaa kilinää ja hentoista loisketta.
Vesi laski ohuen riitteen alla.


Jäisiä särmiä, tikkuja ja aaltoja.
Itse en ikinä keksisi muovata moisia taideaarteita.


Rannalla kasvaa korkeita kaislikoita. Itsepäisiä, itsenäisiä, taivaita kurkottavia. 


Kaisla ei katkea, vaikka kuinka myrskyää. 
Pystynkö samaan?

 

Ensijään jäljiltä onnellinen
Vanha rouva


12.11.2018

Akkainlehdistä

 

Akkainlehdessä esiteltiin havukello. Semmoinen piti oitis saada! Kiiruusti leikkasin pienisilmäisestä kanaverkosta kolmion, jonka taittelin tötteröksi. Tötteröön pistelin kuusenhavuja helmasta ylöspäin. Oravilta hain kuusenkäpyjä ja roikotin ne kanaverkkokolmiosta. Siinä se. Havukellon kaveriksi sitaisin havukranssin, johon tökkäsin kirkkaanpunaisen samettiruusun tinttien kiusaksi. Samoilla tulilla tein havuköynnöksen pation kaiteeseen. Vanha isäntä asensi tuikut.


Tein sunnuntaisalaatin periaatteella "ota-jotain-jääkaapista-ja-tee-salaatti". Loihdin jättipasteijat salaatin seuraksi: sienirisotin rippeet kinkkusuikaleiden kanssa keskelle lehtitaikinalevyä. Päälle toinen levy ja reunoihin sipaisu kananmunaa. Haarukalla reunat tiukasti kiinni. Voitelu kananmunalla ja uuniin reiluksi vartiksi. 

.
Jälkiruokaa oli tarjolla kaksin kappalein, sillä akkainlehdessä oli mainio mehevän suklaakakun ohje. Porkkanakakku syntyi sivutuotteena, sillä salaattiin kuorimaveitsellä vedeltyjen porkkanasuikaleiden jäljiltä tiskipöydällä oli kasa porkkanankaroja.


Mehevää suklaakakkua saat näin: Sekoita kattilassa 2 dl vettä, 2 tl pikakahvijauhetta ja 1,75 dl tummaa kaakaojauhetta. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Ota pois hellalta ja lisää 50 g tummaa suklaata. Anna seisoa pari minuuttia ja vispaa sitten tasaiseksi. Jäähdytä.

Sekoita keskenään 3,5 dl sokeria, 1 tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria, 1,5 tl soodaa. Lisää joukkoon 2 munaa ja vatkaa pari minuuttia, jotta seos vaalenee ja kuohkeutuu. Lisää 2 dl piimää ja 1,75 dl rypsiöljyä sekä 4 dl vehnäjauhoja. Sekoita mahdollisimman vähän. Lisää lopuksi kahvi-kaakao-suklaa-seos. Sekoita taas mahdollisimman vähän. Kaada taikina yhteen isoon tai kahteen pieneen kunnostettuun kakkuvuokaan ja paista 165 asteessa uunin alimmalla tasolla n. 50 min. Jäähdytä ja kumoa.

Sulata hiljaisella lämmöllä 200 g tummaa suklaata kattilassa, jossa on 1,5 dl kermaa. Kun suklaakuorrute on tasaisen paksua, lisää siihen 1 rkl voita kiiltoa antamaan. Anna jäähtyä muutama hetki ja kaada sitten kakun päälle.


Kun on koko päivän kotoillut, hyggeillyt, lusmuillut ja downsiftannut (akkainlehdistä opeteltuja trendisanoja), 
on pakko päästä metsään haahuilemaan.

Vanha rouva