23.6.2019

Juhannusviikolla


Kalliokielojen kukkiessa leivoin tuulihattuja, suolaisia muffinseja ja kanelipullia.


Vispasin ja vatkasin työtovereille mansikkakakun, mangosuklaakakun ja siirappikakun.


Loppuviikosta tuli maalattua melkein koko huusholli:


Kirjahyllyn siivoaminen aiheuttaa aina pienen shokin:


Näin korkea körö kirjahyllyn aarteita pääsi kesän lukulistalle.
Mikäs minun on aloittaa lukuja kansalliskukan tuoksuessa ja kesän heilimöidessä...

Vanha rouva


21.6.2019

Virkistävää

Talvella hehkutin appiukkoni lahjoittamia köysiä. Tein yhden kranssin hellanrenkaaseen (KLIK), mutta köysiä jäi käyttämättä.

Sitten tuli Naapurin Sari käymään. Sari leikkeli köydet pitkiin pätkiin, solmi, kieputteli ja mallaili.

Minä katselin sivusta moisia kädentaitoja avuttomana ja täysin peukalo keskellä kämmentä. Osasin sen verran olla avuksi, että hain varastosta kaksi isoa lampunkuuppaa, joiden saantitarinan löydät KLIKkaammalla.

Kuupat olivat talvella lyhtyinä, mutta kesäinen käyttö oli jäänyt puutarhavaston hyllyllä lepäämiseen. Nyt tuli tarkoitus niidenkin elämälle.


 

 

Ripustin uudet isot amppelini takapihan kuusen oksille heinäseipäiden avulla. Pituutta ammpeleilla on semmoiset pari metriä. Ison kuusen alla tuuli ei ota niistä koppia, joten jättisuuret kukkakimput saavat olla rauhassa. Multaa en kuuppiin pane, jottei amppeleista tule liian painavia kuusten alaoksien kantaa.


Naapurin Sarin kieputellessa merimiesappeni köysiä minä levittelin pöydälle keskeneräisiä projektejani. Hoksasin yhdessä lootassa ruostuneita peltisydämiä, jotka näet tositoimissa KLIKkaamalla. Nyt ne saivat uuden elämän:

 

 

Nyt on pihassa uusia virityksiä katsella ja makustella. Eikä maksanut mitään. Tai maksoi sen verran, että sai Naapurin Sarin kanssa nauraa ja itsensä kanssa vääntää aivot nurinniskoin. Virkistävää kaikki tyyni.

  

Nyt voinkin keskittyä seuraamaan kasvien kasvamista.

Vanha rouva


9.6.2019

MINNE sä olet kadonnut???

Huolestunut kansalainen nakkasi kysymyksellä:
"MINNE sä olet kadonnut???"

Pikemminkin huolestuneen kansalaisen olisi pitänyt muotoilla kysymyksensä jotenkin näin:
"MIHIN suohon sä olet hukkunut???"

Vastaus kuuluu:
"EKSYIN töihin".

Takana on viikko yritysjuhliin ja matkailija-aktiviteetteihin valmistautumista, suorittamista ja jälkitöitä. Menneen viikon aikana on tullut tehtyä cateringia, siivousta, työperäistä shoppailua, askartelua ja somistusta, tarjoilua, tiskausta, opastusta, ohjausta jne jne jne. Eli kaikkea sitä, mistä matkailussa on kysymys, jos sattuu olemaan tiskin palvelupuolella.

Tässä muutama kuva menneeltä viikolta:



Hankin kirppareilta 60 lasimaljakkoa. Liotin maljakoita yön yli vesipunkassa, jotta sain kaikki tarrat pois ilman itkua ja hammasten kiristystä. Jos joku tarra sattuu jumittamaan, siihen löytyy apu, kun sipaisee tarralle apteekista saatavaa puhdistettua bensiiniä. 


Hankin 60 orvokintainta puutarhalta ja 60 ruukkua firman varastolta. Pesin ja puunasin ruukut. Taivuttelin paperista kesäjuhlan teemaväriset röyhelöt ja upotin orvokit niiden keskelle. Maljakot pääsivät juhlateltassa orvokkoruukkujen seuraksi. Maljakoihin pistelin koivunoksia ja puna-ailakkeja (jotka poimin aamukasteiselta rantaniityltä noin ziljoonan sääsken suristessa huomeniaan). Juhlateltan kattoon viriteltiin nettijuhlataminekaupasta hankittuja paperipalloja ja esiintymislavan turva-aitaan tekemiäni orvokkiamppeleita.


Yrityskesäjuhlissa oli 350 asiakasta. Seuraavan päivän perhejuhlissa asiakkaita oli satakunta. Kummassakin keississä kasattiin ja liinoitettiin kaikki pöydät, huputettiin tuolit, rakennettiin baari ja somistettiin juhlatilat. Tarjoiltiin ruokaa ja juomaa.


Perhejuhlassa asiakkaista huolehti kolme riuskaa typykkää. Vanhin typykkä pyrki illan bändiin laulajaksi, mutta rokkibändi passitti typykän kylmästi hoitamaan bändin taukotiloja. Moisesta tuheentuneena typykkä meni keittiön ja ilmoitti ylhäisesti: "Minä juon nyt kahvia!" Kahvin ja tikkareiden jälkeen siivottiin, tiskattiin, siivottiin, tiskattiin ja siivottiin. Sille päivälle tuli pituutta rapiat 14 tuntia. Telttapäivä oli vain 11-tuntinen.

Nyt vanhempi typykkä menee pihakeinuun kutomaan sukkaa.
Huostuneelle kansalaiselle tiedoksi: 
"Hengissä ollaan, ilmeisesti".

Vanha rouva

30.5.2019

Back to the 80´s

  

Opiskeuluaikana 1980-luvulla olivat muodissa pörrölangat ja kirkkaat efektivärit. Kuinkas ollakaan, tuo kultainen nuoruuden hurlumhei-aika tuli mieleen, kun löysin lankakaupasta punaista pörrölankaa. Otin paksut puikot ja aloin kutoa leveähköä pötköä. Sitä tuli aika pitkästi.

Jotain kuitenkin puuttui.Sitten hoksasin. Ystävä oli lahoittanut minulle pussillisen erikoisia efektilankoja. Kaivelin kiihkoissani pussia ja löysin justiinsa passelit pörröt. Toiseen pitkään laitaan virkkasin metallinsinisen vauhtiraidan ja toiseen aniliininpunaisen.


Mittaa pehmoiselle pörröhuiville tuli 2 metriä ja 20 senttiä. Tekeleen saajalla on pituutta aika paljon vähemmän, joten tuo rakas 60-kymppinen, joka 40 vuotta sitten vietti kanssai hurlumheiaikoja, saa kääriä huivin itsensä ympäri ainakin kolmeen kertaan ;) Eikä takuuvarmasti palele!

 

Toinen valmistunut huivi on puhdasta puuvillaa. Ihan niin pitkä ja niin leveä ei tämä virkattu kesähuivi ole kuin tuo edeltävä pörrö. Sen verran kuitenkin sillä on pituutta, että toisen pään saa kivasti heitettyä olan yli toisen roikkuessa taiteellisesti rinnuksilla. Virkkausmalli on 80-luvun käsityökirjasta.

Vanha rouva

27.5.2019

Patiolla villisti

Aikaisemmin keväällä leikkasin pationkaiteen valloittaneen kärhön alas ja hoksasin samalla, että onpas tukikehikko päässyt säädyttömään kuntoon. Otin rumiluksen pois. Ei kestänyt kuin 30 vuotta ;)

Kun Vanha herra alkoi tiedustella, mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, minulla oli heti toive valmiina: uusi pation ritelikkö, pliis hani.

Aamuvarhaisella saapui Vanhan herran bestis tekemään minun syntymäpäivälahjaani. Vanha herra oli ennalta maalannut puutavaran ja toimi itse timpuroinnin aikana passarina ja vatupassimiehenä.

Olipa hauska kuunnella salaa kahden ikiystävän hekottelua. Puolesta sanasta toinen otti heti kopin ja niin juttu polveili eteenpäin. Eikä Vanha herra ole yleensä mikään suupaltti.


Miesten rakentaessa minä kävin rantaretkellä tarkastelemassa sammakonkukkatilannetta. 
Löysin veikeän kaksihaaraisen puun ja tepastelin kaikenmaailman sorsalintujen räpylänjäljissä.

 

Kotikartanolle palatessani minua odotti paikkamaalausta vaille valmis pationkaide. 


Edelleen hekotteleva mieskaksikko oli vailla synttärikahveja. 
Saamansa piti mangorahkalla ja kermavaahdolla täytettyä rullapullaa,
jonka koristelin mansikoilla ja mustikoilla.

 

Päivällinen olikin sitten jotain muuta. 
Rannassa hortoillessani keräsin kaksi pussillista nuoria villivihanneksia. 


Nuoret maitohorsman versot pääsivät pesun jälkeen pariksi minuutiksi suolalla ja sitruunamehulla maustettuun veteen. Myllytin pikkuriikkisen mustapippuria päälle ja leikkasin ehtaa voita höyryävien kotimaisten villiparsojen kyytipojaksi. 
Maistui keväältä!

 

Toinen pussillinen piti sisällään nuoria nokkosia. Pesin, ryöppäsin, valutin ja myllytin monitoimikoneessa tuusannuuskaksi. 
Puolet pakastin vastaisen varalle ja puolesta tein piirakan.


Piirakan pohjalle silppusin pari punasipulia, jotka maustoin timjamilla ja mustapippurilla. Päälle murustelin fetajuustoa. 
Lisäsin nokkostuusannuuskan ja kermamaidon (2 dl kermaa ja 2 munaa). 
Paistoin 180 asteessa puolisen tuntia. 
Maistui taas keväältä!

Vanha rouva

24.5.2019

Kanakukkaset


Tontillamme on melkein satavuotias kuusi. Se on komea, korkea ja kiusallisen tuuhea. Sen alla on mahdoton kasvattaa mitään kukkivaa perennaa. Ainoastaan lamoherukka ja vuorenkilvet ovat suostuneet levittäytymään kuusen siimekseen.


Nyt muuttui ääni kellossa ja koko kuusenalusta alkoi kukkia kädenheilautuksella! Leikkelin kanaverkkoa palasiksi ja nipistelin palaset palloiksi. Romuttamosta kävimme ostamassa rautavarret ja sekatavarakaupasta violetinpunertavaa suhumaalia. Mallia pallojen tekemiseen sain naapurin Sarilta. Kiitos Ihana Ihminen!


Nyt on mukava katsella ikkunasta, että siellä ne kasvavat 
- minun ikiomat kanakukkaseni!

Vanha rouva

20.5.2019

Sydämellisen kukikas pönttö


Kevät on tullut Perämeren rannalle. 
Ensimmäiset kukkijat ilahduttavat keskellä ruskeaa talventörröttäjämaata. 
Katso vaikka!


Pönttöuunin pellinvarret ovat huutaneet jotain roikkuvaa. 
Sitä varten olen hamstrannut kirppareilta kirjottuja pöytäliinoja. 
Ompelin liinoista sydämiä, jotka sain kylmänä kevätiltana käännettyä, höyrytettyä ja täytettyä.
Nyt koko pöttö puhkesi kukkaan!



Monta monta vuotta sitten hain synnynkodistani perennojen taimia.
Kuopaisin mukaani salamatkustajan, 
joka päätti monta monta vuotta mietittyään ponkaista maanpinnalle minua ilahduttamaan.


Aidon hämäläisen sinivuokon kera toivotan sinulle 
SYDÄMELLISEN KUKIKASTA PÄIVÄÄ!

Vanha rouva