Kummallisessa paikassa

Iltapäivälehdessä oli artikkeli Suomen kummallisista matkailunähtävyyksistä. Yksi niistä oli vain 130 kilometrin päässä, joten sinne auton nokka näytti yhtenä sateisena keskiviikkopäivänä.

 

 

Nivalan sivukylällä, keskellä aakeeta laakeeta, oli Crazylandin elämyspuisto. Alueella vierailusta ei peritä pääsymaksua. Käymään voi piipahtaa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

 

Vuonna 2015 Crazylandin alueelle ilmestyi lentokone, joka osoittautui liian suureksi tavallista kotipihaa koristamaan. Niin jouduttiin vuokraamaan viereinen pelto, jota koristi pian myös kiitorata ja lennonjohtotorni.

Pikkuhiljaa alueelle alkoi ilmestyi myös muita toinen toistaan erikoisempia nähtävyyksiä, kuten itse rakennettuja tykkijäljitelmiä, Charlie Chaplin sekä Saturn V -kantoraketti.

Nyt alueelta löytyi Titanic, komeita vanhoja autoja, epäonnistunut pakkolasku, vieraita avaruudesta sekä tietysti Eiffelin torni Marilynin kera. Yksi onneton oli juuttunut vessanpyttyyn ja nainen pitsipöksyt nilkoissa huussiin. Sotilaat, pingviinit ja uteliaat kylänämmät tarkkailivat huumorin silmäkulmassa tehtyjä hurjia installaatioita. ITE-taidetta parhaillaan ja kummallisimmillaan.

Nivalan keskustassa on kirkko, komea onkin. Kirkon parkkipaikalta nousimme kohti pääovea, mutta heti alkuunsa matkamme pysäytti yllä oleva muistomerkki. 

Hautausmaalta löytyi presidentti Kyösti Kallion hautamuistomerkki. Sen on suunnitellut Kallion poika, kuvanveistäjä Kalervo Kallio. Isä-Kallio on Nivalan poikia. Museokin olisi ollut, mutta se oli vierailuhetkellämme säpissä.

Kirkonmäen alapuolelta löytyi minua, entistä maatilanemäntää puhutteleva Tillaripatsas. Se on Miina Äkkijyrkän veistos, joka paljastettiin Nivalassa  1984 paikallisten lypsäjien kunniaksi ja työn muistomerkiksi. 

Matkaa tuli taitettua liki 300 kilometriä. Mikäs se oli ajellessa vehmaassa suvimaisemassa. Nyt on kummallinen paikka plakkarissa.

Vanha rouva

Vaatimaton toive

 

 

Teen juhannukseksi yleensä mansikkakakun. Sen pitää olla oikea täytekakku, eikä mikään hyytelökakku tai torttu. Niitäkin on tullut vuosien varrella esille pantua:

Vanha herra vaatii kakkujensa väliin kermaa ja banaania. Mansikkaviipaleetkin käyvät. Rahkaa ja tuorejuustoa ei missään tapauksessa saa sotkea aitoon kermaan. Vispikermat sun muut lisäainepläjäykset ovat ehdottomasti "Ei-ei-eiiiiii". Kerran yritin tarjoilla vegekermakakkua, mutta sen jälkeen oli kakkurintamalla todella hiljaista todella pitkään.

Mitä enemmän kakun päällä on mansikoita, sen parempi kuulemma. Muut "roskat" eivät ole ollenkaan välttämättömiä, mutta toistaiseksi olen saanut pitää pääni taiteellisen vaikutelman suhteen.

Yllä on pari ystäville tehtyä kakkua, joihin Vanhalla herralla ei ole ollut nokan koputtamista. Kumpikin kakku sisältää sulatettua valkosuklaata tuorejuustoon ja kermaan sekoitettuna. Valkosuklaa kuulemma ehkä toimisi ja menettelisi, mutten ole kiusallanikaan sitä sotkenut herran kakkuihin. Pitäköön kermansa.

Vaaleanpunainen kermakakku sai aikaan kummastuneita katseita. Marsipaani meni kuitenkin kiellettyjen listalle. Niinpä tämän juhannuksen kakku on taattua ja turvallista: sisällä kermaa, raparperihilloketta ja banaaniviipaleita ja päällä mansikoita ja roskia.

Nyt kun joku kuitenkin on vetänyt mansikan nenäänsä siitä, että teen kakut armaani vaatimusten mukaisesti, isken suoraan: Rakastan miestäni ja haluan toteuttaa edes yhden hänen vaatimattomista toiveistaan. Edes juhannuksena.

Vanha rouva

Kaikenlaista ja kaikenmoista

Päärynäpuu ja marjatuomipihlaja lopettelevat kukintaansa. Niiden tilalle on puhkeamassa kukkaan prinsessanvärinen koristeomenapuu:

Kukkien seasta näet syyn hiljaiseloon. Kuka muka malttaa istua läppärin äärellä, kun puutarha vaatii käyskentelemään kahvimuki kädessä pitkin ja poikin kartanoa ja poimimaan maljakoihin milloin lemmikkejä, milloin kielonkukkia?

Mikäs on käyskennellessä, kun huusholliin hankittiin pappa- ja mummutohvelit. Vielä kun pukee villasukat tohveleihin, on niin mukavan pehmoista ja lutuista käyskennellä.

Villasukkabuumi alkaa vedellä viimeisiään, sillä kukkabuumi peittoaa sen mennen tullen. Sukkalangat on melkein kudottu eikä uusia hankita ennen syksyä.

 

 

Kaikenlaista ja kaikenmoista työtä on ollut kiitettävään tahtiin. Olen vetänyt päiväretkiä sekä kummitus-, rikos- ja hautausmaaopastuksia. On ollut tiimipäiviä, teemajuhlia ja puutarhasomistuksia. Kevätsesonki on ollut hengästyttävän tiivistahtinen. Pomo vaan tuumaa, että kyllä sinä kerkeät olla eläkkeellä sitten talvella - kunhan et pikkujoulusesongilla...

Laitan lopuksi kuvan leskirouva Nordbergistä lähdössä tarinakeikalle. Hänellä on uusi pietarilainen hame ja hattu. Onneksi ne eivät menneet pilalle, kun rouva laski Oulujoen kosket tervaveneellä.

Vanha rouva

Viimeiset ja ensimmäiset

Romantiikka kukki syntymäpäivänä, kun hiioppiauton lavalta nostettiin takapihalle kolme 900 litran multasäkkiä. Kaksi päivää meni, kun säkit olivat tyhjiä. Yhden kukkamaan laajennus ja tuunaus, kasvilavojen täyttö ja perennapenkkien meikkaus veivät kaikki mullat. 

  

Kesäkukkapurkit saivat myös uudet mullat. Sitten pitikin jo kiiruhtaa puutarhalle. Sieltä löytyisi vaikka mitä kivaa. Koska en ole upporikas, tyydyin orvokkikoriin ja näihin:

Muutama törppö on vielä kukittamatta, joten ensi viikolla on edessä uuden kauppapuutarhan valloitus. Sitä odotellessa leivoin pakastimen viimeisistä mustikoista ja puutarhan ensimmäisistä orvokeista piirakan:

Tässä sitä nyt sitten opetellaan elämään 65-vuotiaan elämää. Kiirettä pitää.

Vanha rouva