Kiinalaisin ruukkuterveisin

Juhannuksena kukkaämpäri oli täynnä koiranputkia ja niittyleinikkejä. Niitä kasvaa merenrannassa. Toisaalta taas hankin punkallisen kotkansiipisaniaisia:

Juhannusaattona ajelimme lapion ja tyhjän punkan kanssa viiden kilometrin päähän talolle, jonka piha oli pihakunnostuksen kourissa. Sain lapioida kotkansiipiä niin paljon kuin punkkaan mahtui hintaan euro per puska. Torista löysin moisen aarrepaikan ;)

Kuoppasin kotkansiivet takapihalle semmoiseen paikkaan, missä ne saavat levitä oman mielensä mukaan. Leikkasin kasvit alas, jotta ne varmasti juurtuvat kesän aikana. 

Lavakauluksemme ovat peräisin poistomyynnin halvennuksesta muutaman vuoden takaa. Nyt hoksasin samassa myymälässä aitoja kiinalaisia lavakaulushuppuja. Parempaa nimeä en keksi näille kötöstyksille, jotka solahtivat lavakaulusten suojiksi suit sait sukkelaan. 

Pihallamme mellastaa fasaaneita ja rusakoita. Kiinalaiset suojaavat heiveröisiä tillejäni, persiljoitani, sipuleitani ja salaattejani noilta ahneilta pirulasilta. Kiinalaiset ymmärtävät myös mikroilmaston päälle täällä tuulisella merenrannalla. Ja mikä parasta, kiinalaiset voi avata ja tuulettaa. Ne voi myös nostaa kaulusten päältä ja säilöä vinttiin uutta kesää odottamaan.

 

Etupihan ruukkupuutarhani laajenee pikkuhiljaa. Pohjoisen puolella, ison kuusen juurella ei tahdo kasvaa mikään. Nyt kasvaa ahkeratliisat ja orvokit sun muut kesäkukat. Kunhan syksyllä satun oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, saatan hankkia lisää ruukkuja.

Kiinalaisin ruukkuterveisin

Vanha rouva

Ruusukakku

  

  

Ruusut kukkivat. Vain keltainen ruusuni odottaa vielä puhkeamistaan. Miksi ruusujen pitää kukkia yhtä aikaa? Sitten ne lakastuvat yhtä aikaa. Hetken huumasta oli otettava vaarin, kun rupesin rustaamaan juhannuskakkua Vanhalle herralle:

Kakun sisällä on kermavaahdolla aateloitua sitruunatahnaa. Päällä kermapursotukset ja puutarhan ruusunkukkia. Vanha herra ei syönyt ruusujaan, mutta minä maistelin terälehtiä. Vieno maku, mutta niin kaunis.

 

Juhannuksena puhkesi kukkaan pihamme erikoisuus - Patelan ruusu. Muhoslainen ruusupuutarhuri löysi kukkivan pensasruusun Patelan entisen laivavarvi/saha-alueen tietämiltä. Mies alkoi lisätä sitä ruusutarhallaan, mistä ostimme parin vuoden odotuksen jälkeen yhden taimen. Viidessä vuodessa vanha, kestävä ja kookas (jopa 2,5 metriä korkea) tarhapimpinellaruusuruusu on kotiutunut takaisin löytöpaikalleen ja alkanut kasvaa kovaa vauhtia. 

Patelan ruusun kukat ovat kermanvalkoisia ja niiden keskusta on keltainen. Kukan teriö voi olla jopa 10 cm halkaisijaltaan. Muutama Patelan ruusukin pääsi kakun päälle keekoilemaan. 

Vanha rouva

Pikkuihminen

Pikkuihmiseni pääsi ripille. Miten hyväkäytöksinen, hymyilevä ja kunnollinen on tuo poika, joka tuli hoitooni 12 vuotta sitten. Nyt poika ei enää mahdu syliini eikä äitinsä kainaloon. Nyt poika taputtaa meitä päähän komeista korkeuksistaan.

Ensimmäinen asia, mitä Pikkuihminen aamulla meille hoitoon tuotaessa huusi ulko-ovelta oli: "Mitä kakkua syödään?" Ja mehän söimme jos jonkinlaisia paakkelseja, joiden vatkaamiseen ja pyörittelyyn poika osallistui suurella antaumuksella. Pikkuihminen oli ahkera apulaiseni melkein kolme vuotta. Katso vaikka KLIK!

Pikkuihminen saapui vasiten keväällä kylään ja esitti klassisen kysymyksen: "Mitä kakkua syötäisiin?" 

Ja kysely jatkui: "Kai sää tekisit niitä valkosuklaakeksejä?" Pikkuleipien ohje löytyy vuoden 2011 jutuista (KLIK).

Kakkutoive oli klassinen mansikkakakku. Kakun sisällä on mansikkahilloa ja kerma-tuorejuusto-valkosuklaa-täyte. Kakun päällä on mansikoita. Kakun reunaan pursotin paksusti aitoa vispikermaa. 

Oli ilo olla juhlissa mukana. 

Vanha rouva eli ottomummu

Hau hau

Stansta komensi sanomaan "Hau, hau", koska olen viettänyt somehiljaisuutta ihan pihalla kohta kaksi kuukautta. Somepaasto on tehnyt hyvää.

 

 

 

Olen heilutellut voikukkarautaa, kohentanut kukkamaita, perustanut nurmikkoa, kärrännyt multaa ja maalannut puutarhakalusteita. Siemeniä pääsin ripottelemaan vasta kaksi viikkoa sitten - sen verran kylmä ja kolea on alkukesä ollut. Asun siis vyöhykkeellä V ja vieressä on kylmä meri. Joten minun kesäni alkaa paljon myöhemmin kuin sinulla siellä Suomen laitamailla.

Löysin puutarhalta PUNAISIA orvokkeja. Niitä on tarjolla harvemmin, joten hamstrasin ison ruukun niitä täyteen. Muut orvokkini ovat Ukrainan väreissä. Solidaarisuutta tämäkin.

Kaatosade hakkasi päärynä- ja omenapuiden sekä koristeomenapuun kukkaset maahan. Vähän se otti päähän, sillä hämäläisenä en ehtinyt tarpeeksi nuuhkutella ja taivastella sitä kauneuden määrää.

Seuraava puutarhaunelmani liittyy huvimajaan. Tämmöisen kaunottaren löysin malliksi kaupungilta. Timpuri voisi kenties nikkaroida, jos oikein monta kakkua lupaisin vaivanpalkaksi.

Vanha herra ei oikein lämpene puutarhapömpelilleni. Mutta hei, eihän sen tarvitse sinne tulla. Eikä se kyllä mahtuisikaan, jos levittelen kaikki lankani, kirjani ja ajatukseni oikein laajalle ;)

Vanha rouva