18.4.2018

Avain/kukka/pallokaulanauha

Avaimet ovat aina hukassa. AINA!

Päätin ratkaista ongelman kertaheitolla: virkkasin puuvillalangoista pitkiä kaulanauhoja, joiden toiseen päähän kiinnitin kiinnittimen (jos joku tietää tuon metallijutun oikean nimen, niin kertokoon ihmeessä). Hamstrasin muovipussillisen kiinnittimiä töistä, kun kokouksissa, workshopeissa ja konferensseissa käytettyjä nimikylttinauhoja oltiin heittämässä roskiin.

Somasti roikkuivat avaimet kaulassa ja heiluivat kädessä. Mutta sitten virkkasin jämistä muutaman keväisen kukkasen ja pyörittelin muutaman värikkään pallon...

 

 

Loppujen lopuksi avaimille ei taida jäädä yhtään kaulanauhaa, sillä...


... käsityöyökerhossa tuli niin monta huikeaa ideaa kanssakäsityöntekijöiltä, että tuskin pysyin perässä. 
Ideoita kuunnellessani pyörittelin Naapurin rouvalta saamistani langanlopuista palloja...


... joiden käyttötarkoitus selviää, kunhan saan nyhdettyä lisää langanloppuja ystäviltä ja kylännaisilta. 
Muutakin tulevaisuudessa valmistuvaa on työn alla:


... eikä pelkästään sisällä, vaan myös ulkona...


... kottikärryllinen työtehtäviä odottaa jotain tämän tyyppistä toimintaa...
Askaretta siis piisaa niin kotona kuin työmaalla. Onneksi sentään samantyyppistä, ettei mene kaulanauhat ihan sekaisin!

Vanha rouva


13.4.2018

Odotusruokaa


Vanha herra tekee makkaroihin ristikot. Sitten hän käärii makkarat voipaperiin ja folioon. 

Saunan löylyt ovat lempeät, eikä ollenkaan kipakan kuumat - makkarathan voivat palaa!

Makkaran kanssa meillä syödään yleensä jonkin sortin salaattia, sillä olen kieltäytynyt tekemästä pottumuusia saunan päälle. 

Niin ja ärjyä sinappia tietysti pitää olla tarjolla purkkikaupalla. 


Meillä sydään usein keittoa. Pääsiäisen huitteissa tein ison kattilallisen kanakeittoa. 

Sen ohje löytyy täältä. Ohjeesta poiketen laitoin tähän keittoon  pottujakin. Tulihan ruokaisa satsi.

Jos nyt ihmettelet keiton epämääräistä väritystä, se johtuu purkillisesta luumumarmeladia. Luumu tekee keittoon sen viimeisen silauksen eli tummanmakeahkon vivahteen. 

Suosittelen.

Vaikka paljon ja usein leivonkin, en ole kuunaan tehnyt skonsseja, noita skottiperäisiä teeleipiä. Kauan sitten ne olivat suurinta herkkuani, kun olin au pairina Englannissa. Niille laapittiin hilloa ja kermavaahtoa.

Hoksasin skonssien ohjeen Utajärvellä toimivan Kinnusen myllyn hiipaleipäjauhopussissa. Pitihän ohjetta kokeilla. 

Tämmöisiä skonsseja sain aikaiseksi. Kyytipojaksi vatkattua kermaa ja Ahmaksessa sijaitsevan Kiviharjun tilan saskatooneista keittämiäni hilloja. Upposi seurakuntaan!




Mitäs teillä syödään, kun odotellaan lumen sulamista ja kevään puhkeamista kukkaan?

Vanha rouva


3.4.2018

Rääppiäiset

Pääsiäisemme uutuus ei ollut pitsa, vaikka tämä lätty pitsaa erehdyttävästi muistuttaakin. Lätyn nimi on pekonipiirakka.

Viipaloin ison munakoison ja itketin sitä suolalla vartin verran. Sillä aikaa kuullotin pari isoa sipulia pekonissa.

Levitin piirakkapohjan päälle kuivaamani ja kuutioimani munakoison sekä sipuli-pekoniseoksen. Muutama kierros mustapippuria ja suolaa, ripaus timjamia ja mustia oliiveja sinne tänne. Päälle kaadoin pari desiä kermaa, johon olin vatkannut pari munaa. Piirakka oli uunissa puolisen tuntia. Ennen pöytään kantamista ripottelin päälle vielä tuoretta rosmariinia.

Vierasvaraksi leivoin perinteistä rahkapiirakkaa. Tuhtia tavaraa kermasta, rahkasta, sokerista, munista, rusinoista ja sitruunasta.

Ensimmäisen piirakan kävi köpelösti, sillä Vanha herra söi sen makeisiin suihinsa ennen pyhiä.

Toisen piirakan naamioin foliolla ja piilotin jääkaapin pimeimpään nurkkaan.

Syykin oli vissi: toisena pääsiäispäivänä oli suuri seurapiiritapahtuma. Pikkuihminen (joka ei enää ole kovin pieni, mutta edelleen syliin mahtuva) ja sen Pikkusisko tulivat visiitille palveluskuntansa kanssa.


Hupinumerona oli pullanleipomisaktiviteetti. Pikkuihminen ja sen Pikkusisko pyörittivät pullia munkkeja varten ja leikkasivat taikinapyörällä suikaleita kanelisolmuja varten. Olisitpa nähnyt Pikkuihmisen ilmeen, kun hän sai painaa pullan keskelle reiän ja tiputtaa renkulan rasvakattilaan kypsymään. Pienen pojan silmät olivat teevadin kokoiset, kun hän seurasi munkin kypsymistä. Metkaa hommaa oli myös munkkien sokeroiminen. Parasta ohjelmapalvelua lienee kuitenkin ollut aikaansaanosten maistelu. Munkit hävisivät hujauksessa. Illalla sokeria löytyi joka puolelta huushollia ;)

Minkälaisia rääppiäisiä sinun luonasi on vietetty?

Vanha rouva


1.4.2018

Talvella

Talvi tarkoittaa Perämeren rannalla yleensä tammikuusta maaliskuun loppuun kestävää lumista ajanjaksoa, jolloin päivät pikkuhiljaa pitenevät, aurinko pilkistelee pilvenraoista ja yleensä on kylmää ja kalvakkaa.

Joulukuuta en laske talvikuukaudeksi, sillä silloin maa on musta, meri lainehtii vielä vapaana ja valoa ei ole nimeksikään. Huhtikuu taas ei ole enää oikeaa talvea, sillä räystäät alkavat tippasta ja lumi sulaa (vaikka yöllä on vielä toistakymmentä astetta pakkasta).

Mitä meillä talvella tehdään? Kolataan lunta ja lämmitetään taloa. Valaistaan pihapiiriä ja möllötetään pirtissä ja luetaan kirjaa, tehdään käsitöitä ja nukutaan pönttöuunin lämmössä.

Kevättalvella, kun aurinko yht´äkkiä muistaa meidät, suunnataan merenjäälle.



Istutaan pilkillä. Mukana on muhkeat eväät ja sukankudin ;)


Vanha herra kairaa reikiä ja minä otan soppakalat ;)


Kilpavarustelun kunniaksi Vanha herra pitää verkkoja.

 

Talvipäivinä teen sekalaisesta saaliista kalapullia ja kalamureketta.



Kevättalvella teen myös tuunaustöitä. Niinkuin nyt tämä Vanahan herran liukurin tuunaus. Vaneriliukurin on tehnyt Vanhan herran isä joskus 1960-luvulla. Se löytyi liiterin perukoilta tosi kuppasessa kunnossa. Siihen oli liimattu Akun Ankan kuvia ja sillä oli otettu valtavia pommeja päin rantavitikkoa.

Annoin liukurin kuivua autotallissa useamman viikon. Ihme kyllä se suoristui itsekseen. Kirpakassa pikkupakkasessa hioin tarrat pois ja jynssäsin reunat tasaisiksi. Sitten vahasin koko komeuden pariin otteeseen. Nyt liukuri on paraatipaikalla ruokapöydän päässä ja kantaa ylpeydellä milloin minkäkinlaista purnukkaa.


Tämä olkoon ensimmäinen vuodenaika Pipo-otuksen Neljä vuodenaikaa -haasteessa.
Tarkat tiedot löydät Tavaroiden taikamaailmasta.

Taidan lähteä kaloja narraamaan, heippa!

Vanha rouva

30.3.2018

Ihan sisällä / pihalla

Aamulla nousin linnunlaulunaikaan ylös. Keitin tipunmunat keltaisiksi ja mallasin ne itäsaksalaisiin munakuppeihin. Tein salaatti- ja hedelmävadin, leivoin piirakan ja katoin kaiken kauniisti.

Vanha herra katseli keltaisia munia ja mallasi niiden päälle riialaisia sardiineja. Pisteli aimo kasan voileipiä ja rahkapiirakkaa suihinsa. Joi päälle pannullisen kahvia ja huokasi: "Voi kun aina olisi pääsiäinen!"

Voiko kauniimpaa kiitosta mieheltään saada, kun on koko viikon pistänyt kotia kuntoon ja ruokaa uuniin ;)



 

Tuhdin aamiaisen jälkeen piti päästä ulos tuulettumaan. 


Tuiskun jäljiltä kanaset olivat yltä päältä lumessa, 
mutta iltapäivän auringossa ne pöyhistelivät itsensä villeiksi ja vapaiksi.

 

Lunta meillä piisaa. 
Ihan piti lapioida pottumaan halki polku, että pääsin pudottamaan lumen kasviskopin katolta. 


Etupihalla on kaunis nietos - kunnes rusakot karkeloivat sen yöllisissä pippaloissaan jälkiä täyteen.
Takapihalla on vuori. Pitäisikö kaivaa tunneli sen syövereihin?


Kas, siinähän yksi pupu jo norkoilee ja lisää on kavereita sisällä touhuamassa...


... liekö karamelleja norkoavat...


... kunhan eivät käpäliään polttaisi pomppiessaan ympäri huushollia.


 Ja ketähän ne nämä mahtavat olla?


Kaksi lintusta on lennähtänyt keittiön työtasolle. Toinen on jo kovasti pesäpuuhissa.


HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Vanha rouva


27.3.2018

Keltainen kevään tuo


Hanki on alkanut kukkia. 
Tarkoittaako se sitä, että kevät tulee? 


Kinos on vielä metrin korkuinen, 
mutta niin vaan kukkakranssi on hangelle ilmestynyt.


Pelastin kukkakranssin sisätiloihin, sillä ulkona on pakkasta 13 astetta. Tälläsin kranssin lattialle, jotta näkisit kunnolla sen koon. Tein kranssin kilosta keltaista pellavalankaa 4,5-koukulla. Yksittäisten kukkasten ohje on tässä. Taustaksi leikkasin vahvasta pahvista ympyrän, jonka virkkasin peittoon samalla pellavalangalla. Liimasin kukkaset taustaympyrään kuumaliimalla. Siinä se.


Kranssi pääsi eteisen seinälle.

Vanha rouva


21.3.2018

Taltutettu ruusupallo

Kässäkoppaan oli yön aikana ilmestynyt kummallinen pallo. Eikä mikä tahansa tylsä potkupallo, vaan pehmoinen, monivärinen, ruusuisen oloinen ja terälehtiä täynnänsä.

Minun piti tarkastella sitä lähempää, mutta pallo olikin luikahtanut kartanolle ja hypännyt kukkatukeen. Kait se kuvitteli olevansa ennenaikaisesti puhjennut superkärhö. Kun olin tarttumassa palloon, se heittäytyi pihakeinuun:

 

Kahlasin lumisen pihamaan poikki keinulle katsomaan palloa, joka ei halunnutkaan olla superpallokukkanen, vaan ilmeisesti pommivauhteja vailla oleva pikkulellikki. Juuri, kun olin saamassa lellivauvan syliini, se pyörähti pihamaalle:


Korkean nietoksen edestä minä vihdoinkin nappasin ruusupallon syliini ja kannoin varmaan talteen:

 

Pistin pallon häkkiin ja heilautin häkinsuun kiinni. Vompuloin sen vielä rautalangalla säppiin oikein kunnolla, ettei pallo pyörähdä yön aikana tuntemattomille pihoille. Nyt tarhattu pallo keikkuu ovenpielessä ja toivottaa kotiintulijat tervetulleiksi. 

Sainpas taltutettua rauhattoman!

Vanha rouva


PS. Ruusut virkkasin puuvilla-, villa- ja akryylilangoista nelosen koukulla. 
Kiinnitin ruusut U-mallisilla rautalankahakasilla oasispalloon. 
Liimaa en käyttänyt, jotta ruusut voi irrottaa ja käyttää johonkin muuhun hömpötykseen halutessaan.
Tässä ruusun ohje suoraan Pinterestin ihmeellisestä aarreaitasta: