Salinuttu

Laitanpa kiusallani harmaan kuvan. Kuva antaa ymmärtää, että kaisla-virkkausta on taas harrastettu yhden A-linjaisen nutun verran. Ei nuole nuttu muorin muotoja. Sama hyväksi havaittu vanha malli ja sama vanha mitoitus kuin monessa muussakin virkatussa nutussani.

Nutun väri on tässä. Vihreä väri on minulle uusi tuttavuus, jonka äärelle minut houkutteli tämä täällä (KLIK). 100 % villalanka oli juoksevaa ja kevyttä. Niin kevyttä, että nutusta tuli ilmava, mutta hyvin lämmittävä. Ja se mahtuu toppatakin alle kuin valettu.

Testiajoin nutun merenrantalenkillä. Pakkasta oli liki 20 astetta. Kävelin kotoa puolisen kilometriä walk-in-kuntosalille. Hyvin toimii nuttu saliasunakin ;) 

 

Vanhaa herraa nauratti mahdottomasti minun rehkimiseni. Sanoi vaimonsa näyttävän topatulta, jäykkäkoipiselta puujumalalta?!

Mies lopetti oitis kommentoinnin, kun uhkasin jättää hänet ilman uunissa muhivaa ohraryynipuuroa. Rajansa kaikella.

Vanha rouva

Voi sentään!

Naapurin Sari lahjoitti minulle kukkasen. Sari on sen itse tehnyt kreppipaperista ja paperinarusta. Kukkanen pitäisi kuulemma ripustaa kattoon. Minä asetin kukkasen tummalle kammarinpöydälle ja lykkäsin lasikuppiin tuikun. Vanha herra loihe oitis lausumahan: "No, nyt on"!

 

Loppiaisena pidimme rääppiäiset. Siinä meni taatelikakku ja joulupullat. Sekä tietysti firenzeläiset, joita olin piilotellut ruokakomeron perukoilla:

Kun on syöty pää pyörälle ja maha kumpareelle, on pakko vähän liikkua. Merenrannassa on nyt hyvä kävellä, koska lunta on vähän. Jäähän ei enää saa avantoa ilman moottorisahaa ja hakkua.

 

Liekö leivonnaiset syynä, mutta meri rutisi ja halkesi allani. Voi sentään!

Vanha rouva

The End

Toiveita täynnä olevat värini ovat tässä. Mukana on voimavärini PUNAINEN. Se on auttanut minua monen kiperän tilanteen ylitse. Se on lohduttanut, voimistanut ja sisuunnuttanut. Se on, aina ja yhä vaan.

Mutta PUNAISEN rinnalla on monta muuta sateenkaaren väriä: keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, valkoinen, violetti, musta, oranssi, harmaa ja kaikenlaiset muut voiman, tuskan, ahkeruuden, surun, ilon ja uudelleensyntymisen värit. 

Vaikka Repolaisen värihaaste nyt päättyy, se ei kuitenkaan lopu. Katsos, kun ystävä hyvä lahjoitti minulle Helsingissä monta vyyhtiä värikkäitä piuhoja. Värikäs tulevaisuus tiedossa!

Varmemmaksi vakuudeksi lätkäytän tähän värikkään kuvan Stanstasta ja minusta ei-niin-kovin-värittömässä helsinkiläiskahvilassa. Ulkomuotomme saattaa joskus olla musta-valkoinen, mutta jutut sitäkin värikkäämpiä ;)

Vannon Repolaiselle kautta tulipunaisen huulipunani, että värihaaste oli virkistävä, vapauttava, muistoja herättävä ja ihanan iloinen juttu. Kiitos!

Vanha rouva

Villasta

Saattelin syksyllä aloittamani villatakin valmiiksi joulunpyhinä. Kun ulkona oli pimeää ja tuulista, villatakin värit vetivät kummasti puoleensa: leijonanruskeaa, kanervanviolettia, aniliinipunaista, metsän- ja vedenvihreää ja vähän kimalletta. Lanka on Superwash Viking Garn. Sitä kului nuttuun 695 g. Efektilankana hihoissa oli Lang Yarnsin Mille Colori Socks & Lace Luxe.

Ohjetta ei ollut. Joten annoin mennä menemisen riemusta. Kolmen ja puolen puikoilla laskettelin kaikki muut osat lukuun ottamatta etukaitaleita ja hihansuita. Ne virkkasin nelosen virkkuukoukulla. Nappeja ei ole. Rintarosseja sen sijaan on jos jonkinmoisia pitämään etukappaleet kohdillaan.

Isoa villanutun tekelettä en ottanut mukaan joulukuun matkalle. Sen sijaan prinsessasukkia oli mukava kutoa junan kyydissä. Pipot valmistuivat kotona juuri parahultaan ennen joulunpyhiä.

Nyt on koukulla jotain vihreää...

Vanha rouva