Halpiskötöstys

 

Naapuri toi tämmöisen samettiköyden saatesanoilla "Tee jotain". Odotin inspiraatiota viikon päivät makaamalla sohvalla dekkarin kanssa. Levittelin tilpehöörit pöydälle ja tuijotin niitä aktiivisen oloisesti. Ei niin mitään... 

Eilen ehtoolla inspiraatio lopulta nosti minut ylös, ulos ja autotalliin.

Palmikoin samettiköyden pyöränvanteeseen, jonka halkaisija on 65 cm. Purin kirpparilta löytyneen hiuskoristeen atomeiksi. Saman kohtalon kokivat epämääräiset silkkikukkakimput. Sitten mallasin niistä uuden kokoonpanon. Kuumaliimapistoolilla muutama täppi sinne sun tänne ja avot!

Hintaa tälle kötöstykselle tuli kolmisen euroa. Ulos tätä halpiskranssia ei parane laittaa, sillä tintit varmasti nokkisivat samettiköyden täytteet lintujen ilmoille. Roikkukoon olkkarin seinällä, kunnes uusi inspis naulaa sen autotallin seinälle odottamaan loppusijoituspaikkaa.

Vanha rouva

Viikset

Sahasimme tienvarsikuusestamme kolme valtavaa oksaa. Niiden kärjet olivat nakuja vuosi vuodelta korkeammiksi käyvien jakeluautojen jäljiltä. Värkkäsin lyhyistä havuista kolme kranssia ja yhden havunauhan pation kaiteeseen. Savotasta tuli myös kolme komeaa oksankärkeä. Niitä en limpsonut, vaan siirryin vähän isompiin sfääreihin:

Vanha herra ruuvasi alahuonerakennuksen seinään kaarevat kuusenkärjet. Tökin pitempiä havuja täytteeksi. Miehen mielestä kuusikaari näytti muhkeilta viiksiltä.

Ei kai sitä tien viereen passaa viiksiä ripustaa. Moisen mielikuvan haihduttamiseksi aloitin ruusaamisen. Serkkulikan metsästä hain jäkäläisiä oksia, mäntytupsuja ja mustikanvarpuja. Täydensin taiteellista vaikutelmaa silkkikukilla ja -lehdillä. 

Naapuri toi kirpparilta pussillisen valkealla maalattuja männynkäpyjä. Roikotin ne kötöstyksen keskikohtaan. Jo loppui viiksivallumeininki. Siinä seinässä saa tämä havukötöstys olla siihen asti, kunnes ensimmäisenä adventtina seinälle pitää naulata Vanhan herran nikkaroima lautakuusi.

Naapuri toi myös tämän samettiköyden. Sari oli ajatellut, että tuo syherö on ihan omiaan minulle saatesanoilla "Tee jotain". Minähän teen jotain, kunhan ensin keksin mitä.

Vanha rouva

Ohukainen ja paksukainen

Sain kevättalvella lahjaksi pussin olkikukan siemeniä. Esikasvattamaan en niitä alkanut, vaan ripottelin kesäkuun alussa siemenet suoraan kukkamaahan. Sieltähän pitkiä kukkavarsia alkoi nousta. Kukat seurasivat perässä. Noukin jokaisen kukkasen puoliaukinaisena ja laitoin kuivamaan. Niin kukat aukesivat.

Liimasin kukkasia ohueen metallirenkulaan ja paksumpaan olkirenkulaan. Vieriviereen ja limittäin niitä tökötin. Kukat riittivät juuri passelisti ohukaiseen ja paksukaiseen. Ja katso, mitkä värit!

Kävin jo hamstraamassa puutarhamyymälän kaikki olkikukkasiemenet. Ensi kesänä kukkia putkahtelee vähän sieltä sun täältä. 

Vanha rouva

Iisakin kirkko

Tätä arkipaitaa olen kutonut koko armiaan kesän. Välillä kutonut, välillä purkanut. Nyt se on vihdoinkin valmis puettavaksi päälle, kun ilmat viilentyvät tarpeeksi.

Sandnes Garn Duo -langassa yhdistyy puuvillan pehmeys ja merinovillan lämpimyys. Lanka on pinnaltaan sileää ja mattaa. Ei kutita! Kudoin 3,5 puikoilla. Ohjetta ei ollut. 

Violettia pohjaväriä jäi edellisestä projektista (KLIK). Raitavärit valikoituivat lankakaupassa, kun laitoin silmät kiinni ja tökkäsin sormeni lankahyllyyn. Ihan oudot värit minulle, mutta aika hauskat.

Seuraava projekti häämöttää ruusujen takana: 1400 grammaa Tinde-lankaa. Se on norjalaisen turkislampaan villasta kehrättyä. Kyseinen lammasrotu on Gotlannin lampaan ja norjalaisen perinnerodun Spelsaun risteytys. Hillesvåg Ullvarefabrikk on Norjan ainoa kehräämö, joka kehrää lankaa tästä silkkisestä ja kiharaisesta villasta. Tindessä erottuu ulko- ja sisäkuitu ja siinä on hento pörröisyys. 

Karkkikauppa tuli mieleen, kun jahkailin värejä lankakaupassa. Mielessä olivat kanervat kankaalla, sammal notkelmassa, pudonnut koivunlehti lammen pinnalla sekä koivunpunikkitatin lakki. 

Eiköhän näistä saa aikaiseksi seuraavan Iisakin kirkon.

Vanha rouva