Ruusukakku

  

  

Ruusut kukkivat. Vain keltainen ruusuni odottaa vielä puhkeamistaan. Miksi ruusujen pitää kukkia yhtä aikaa? Sitten ne lakastuvat yhtä aikaa. 

Hetken huumasta oli otettava vaarin, kun rupesin rustaamaan juhannuskakkua Vanhalle herralle:

Kakun sisällä on kermavaahdolla aateloitua sitruunatahnaa. Päällä kermapursotukset ja puutarhan ruusunkukkia. Vanha herra ei syönyt ruusujaan, mutta minä maistelin terälehtiä. Vieno maku, mutta niin kaunis.

 

Juhannuksena puhkesi kukkaan pihamme erikoisuus - Patelan ruusu. Muhoslainen ruusupuutarhuri löysi yhden kukkivan pikkupensaan Patelan kaupunginosasta. Hän alkoi lisätä sitä ruusutarhallaan, mistä ostimme parin vuoden odotuksen jälkeen yhden taimen. Viidessä vuodessa ruusu on kotiutunut ja alkanut kasvaa kovaa vauhtia. 

Kyseessä on vanha, kestävä ja kookas (jopa 2,5 metriä korkea) tarhapimpinellaruusu. Se on saanut nimensä löytöpaikkansa mukaan. 

Patelan ruusun kukat ovat kermanvalkoisia ja niiden keskusta on keltainen. Kukan teriö voi olla jopa 10 cm halkaisijaltaan. Muutama patelan ruusukin pääsi kakun päälle keekoilemaan. 

Vanha rouva

Pikkuihminen

Pikkuihmiseni pääsi ripille. Miten hyväkäytöksinen, hymyilevä ja kunnollinen on tuo poika, joka tuli hoitooni 12 vuotta sitten. Nyt poika ei enää mahdu syliini eikä äitinsä kainaloon. Nyt poika taputtaa meitä päähän komeista korkeuksistaan.

Ensimmäinen asia, mitä Pikkuihminen aamulla meille hoitoon tuotaessa huusi ulko-ovelta oli: "Mitä kakkua syödään?" Ja mehän söimme jos jonkinlaisia paakkelseja, joiden vatkaamiseen ja pyörittelyyn poika osallistui suurella antaumuksella. Pikkuihminen oli ahkera apulaiseni melkein kolme vuotta. Katso vaikka KLIK!

Pikkuihminen saapui vasiten keväällä kylään ja esitti klassisen kysymyksen: "Mitä kakkua syötäisiin?" 

Ja kysely jatkui: "Kai sää tekisit niitä valkosuklaakeksejä?" Pikkuleipien ohje löytyy vuoden 2011 jutuista (KLIK).

Kakkutoive oli klassinen mansikkakakku. Kakun sisällä on mansikkahilloa ja kerma-tuorejuusto-valkosuklaa-täyte. Kakun päällä on mansikoita. Kakun reunaan pursotin paksusti aitoa vispikermaa. 

Oli ilo olla juhlissa mukana. 

Vanha rouva eli ottomummu

Hau hau

Stansta komensi sanomaan "Hau, hau", koska olen viettänyt somehiljaisuutta ihan pihalla kohta kaksi kuukautta. Somepaasto on tehnyt hyvää.

 

 

 

Olen heilutellut voikukkarautaa, kohentanut kukkamaita, perustanut nurmikkoa, kärrännyt multaa ja maalannut puutarhakalusteita. Siemeniä pääsin ripottelemaan vasta kaksi viikkoa sitten - sen verran kylmä ja kolea on alkukesä ollut. Asun siis vyöhykkeellä V ja vieressä on kylmä meri. Joten minun kesäni alkaa paljon myöhemmin kuin sinulla siellä Suomen laitamailla.

Löysin puutarhalta PUNAISIA orvokkeja. Niitä on tarjolla harvemmin, joten hamstrasin ison ruukun niitä täyteen. Muut orvokkini ovat Ukrainan väreissä. Solidaarisuutta tämäkin.

Kaatosade hakkasi päärynä- ja omenapuiden sekä koristeomenapuun kukkaset maahan. Vähän se otti päähän, sillä hämäläisenä en ehtinyt tarpeeksi nuuhkutella ja taivastella sitä kauneuden määrää.

Seuraava puutarhaunelmani liittyy huvimajaan. Tämmöisen kaunottaren löysin malliksi kaupungilta. Timpuri voisi kenties nikkaroida, jos oikein monta kakkua lupaisin vaivanpalkaksi.

Vanha herra ei oikein lämpene puutarhapömpelilleni. Mutta hei, eihän sen tarvitse sinne tulla. Eikä se kyllä mahtuisikaan, jos levittelen kaikki lankani, kirjani ja ajatukseni oikein laajalle ;)

Vanha rouva

Toinen hurlumhei

Toinen hurlumhei valmistui parahultaan vapuksi. Kudoin puikoilla nro 3,5 ja virkkasin koukulla nro 3,5 Baby Wool / Ciao Trunte Hjertegarn -langasta. Lanka on ohut konepestävä neulelanka, joka unelmanpehmeänä sopii erinomaisesti kevyisiin neuleisiin. Eikä se kutita. Lankaa kului yhteensä 296 g.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta edellinen keväthurlumhei (KLIK) toimi mitoittajana. Lisäsin tähän puseroon pellekauluksen.

Vanha rouva