Toinen hurlumhei

Toinen hurlumhei valmistui parahultaan vapuksi. Kudoin puikoilla nro 3,5 ja virkkasin koukulla nro 3,5 Baby Wool / Ciao Trunte Hjertegarn -langasta. Lanka on ohut konepestävä neulelanka, joka unelmanpehmeänä sopii erinomaisesti kevyisiin neuleisiin. Eikä se kutita.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta edellinen keväthurlumhei (KLIK) toimi mitoittajana. Lankaa kului yhteensä 296 g.

Vanha rouva

Munakukkanen

Työtoveri oli kerännyt ison nipun pastellinvärisiä munakennoja, koska ne olivat kuulemma niin herkän kauniita. Sain munakennokörön itselleni saatesanoilla: "En viittiny heittää pahvinkeräykseen. Ajattelin, että kyllä sää noille uuden elämän synnytät". Pääsiäispyhinä sitten synnytin.

Revin munakennot irti. Osan munakupeista revin hapsureunaisiksi. Osan leikkelin saksilla kukkasiksi. Päällystin pyöränvanteen ruskealla pakkauspaperilla, jottei metallivanne kolhi seinää. Sitten liimasin vanteeseen sikin sokin erivärisiä munakuppeja. Lopuksi lykin kukkasia sinne tänne. 

Nostin kranssin olohuoneen seinälle. Siinä se nyt odottaa vappua, munakukkanen.

Vanha rouva

Keväthurlumhei

Ensimmäinen kevätneule on valmis. Meinasi hermo prakata, kun en osannut lukea himputin monimutkaista ohjetta, joka lienee kurja käännös merkillisine selityksineen. Pitsineuleesta ei tullut vittistä eikä vottista, mutta sitten loksautin peruutusvaihteen päälle. Miksi hitossa minun pitäisi kutoa semmoista, mistä ei tule mitään viidennenkään purkamisen jälkeen?

Otin virkkuukoukun nro 3,5 ja aloin virkata Viking Garnin Björk-langasta. Se on ohuehko bambupuuvillalanka, joka on aavistuksen kiiltävä, pehmeä ja kauniisti laskeutuva. 50 % bambuviskoosia ja 50 % puuvillaa sisältävä Björk-lanka on kaiken lisäksi konepestävä.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta tavallinen T-paita toimi mitoittajana. Virkkasin helmaan hurlumhei-pitsin, jottei kesähetale ole aivan pötkö. Lankaa kului yhteensä 319 g.

Nyt on virkkuukoukulla jo toinen samanmoinen, mutta kyyhkynharmaasta langasta. 

Vanha rouva

Erottamaton osa

Kaksi viikkoa olen kutonut, virkannut ja purkanut. En osaa enää kutoa enkä virkata, osaan vain purkaa ja kirota! Jollain keinolla piti hermoja helliä, joten otin ja lähdin matkailemaan omassa kaupungissa. Onneksi tarjolla on kaksi ihastuttavaa käsityönäyttelyä.

 

Oulun taidemuseossa on esillä "Eanangiella - Maan kieli", joka on saamelaisen taiteen ja duodjin suurnäyttely. Se on osa Oulun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Näyttelyssä on esillä noin 70 taiteilijan ja duojárin töitä Saamenmaalta. On multimediaa, äänimaisemia,  nykytaidetta ja taidehistoriallisia teoksia sekä paljon duodjia eli saamenkäsityötä eri sukupolvilta.

 

Pohjoissaamenkielinen sana duodji viittaa saamelaisten perinteiseen taiteeseen. Se on saamelaiskulttuurin yksi tunnistettavimpia ilmentymiä, jota rakastetaan, kerätään ja kunnioitetaan ulkomaita myöten. Toisaalta se on yksi hyväksikäytetyimpiä saamelaisuuden ilmentymiä - varsinkin matkailun parissa.

Kulttuuritalo Valveella on esillä käsityötaidon juhlaa kahdelta oululaiselta taiteilijalta. Vuokko Isakssonia ja Anu Junes-Kähkölää yhdistää vuosikymmeniä kestänyt käsillä tekeminen ja näkeminen. 

Vuonna 2024 Vuokko Isaksson väitteli käsityötieteessä kasvatustieteen tohtoriksi. Aiheena oli ”Tilkkutyön nousu sängyltä seinälle. Arjen käyttötekstiilin muuttuminen visuaalisen ilmaisun välineeksi Suomessa vuosina 1945–2015”. Väitöskirja on ensimmäinen tilkkutyötä visuaalisena taiteena käsittelevä tutkimus Suomessa. Nyt näkemäni näyttelyteokset edustavat nykytilkkutaidetta.

Yksi tärkeä oivallus iski tajuntaani Isakssonin ja Junes-Kähkölän tilkkutaidetta ihaillessani: luovaa ja ilmaisullista tilkkuilua ei voi tehdä väärin!

Sain näistä kahdesta näyttelystä potkun persuksiin. Tulin kotiin ja aloin kutoa ja virkata - ehkä taas puran, mutta se on erottamaton osa taiteellista luomistyötäni ;)

Vanha rouva