Vanha herra teki juhannuksena minulle polttotuomion saaneista rimoista tikapuut. Ihan omatoimisesti hän vielä maalasikin ne. Tuumasi, että nyt on kesä, laita jotain kukkasia tikapuita pitkin kiipeämään. Minähän laitoin. Hellehatunkin ripustin korkeimmalle kohdalle muistuttamaan ohikulkijoille, että nyt on suvi!
Tikapuiden vieressä kukkii rautalankakori. Se löytyi kauppapuutarhan pihalta, missä oli kyltti
Saa ottaa! Ihan oikeasti, saimme ottaa kyseisen korin ja kymmenen metriä punaiseksi muovitettua kanaverkkoa. Eikä maksanut mitään. Olin niin, niin iloinen, mutta samalla niin, niin surullinen, sillä perinteikäs puutarha sulkee ovensa. Sen paikalle rakennetaan asuintaloja. Kehitys kehittyy... Vuorasin rautalankakorin juurimatolla ja täytin mullalla. Kukkasia perään ja kori portinpieleen tikkaiden kanssa julistamaan kesän ihanuutta.

Punaisen kanaverkon kierrätin moneksi. Suurin osa siitä pystytettiin kasvimaalle herneiden tueksi. Loppupätkästä taiteilin ison sydämen. Naulasin sydämen alahuonerakennuksen ikkunaan. Kovin orvolta sydän yksistään näytti, joten jotain lisää piti tehdä.
Vanha herra sai nikkaroida minulle kukkalootan niin ikään polttotuomion saaneista laudanpätkistä. Herra maalasi laatikon. Minä jatkoin taiteilemalla lootan kylkeen sydämiä piparkakkumuotin avulla. Lootaan istutin siemenestä kasvattamiani rohtosamettikukkia. Taka-alalle tuikkasin verenpisaroita - sävy sävyyn kierrätetyn sydämen kanssa.

Pienestä kanaverkon loppukappaleesta taivuttelin joutessani pienenpienen sydämen persiljapurkkini koristukseksi. Siinä se sydän nyt keekoilee orvokkikattilan ja kynttilälyhdyn välissä. Tosin kynttilän sijasta lyhdyn täyttää basilika, joka muuten vilustuisi ja saisi kuolemantaudin näillä leveysasteilla.
Kun minä vääntelin kanaverkkoa, Vanha herra käväisi asioilla. Kotiin palatessaan hän toi minulle tuliaisina kymmenen mehikasvia.
VR:
Mihin minä nämä istutan?
VH:
Eikös sulla ole puutarhavarasto täynnä kaikenmaailman ikäkuluja pyttyjä ja prottuja?
VR:
Toki, toki... nyt saavat äitisi pesuvadit kyytiä... hae porakone ja tee reikiä...
Niin saivat pesuvadit uuden tehtävän portaiden pielessä mehikasvien ja maailmalta rahdattujen kauniiden kivien uutena kotina. Pesuvatien alla olevat isot kivenmurikat kierrätti ihana Naapurinrouva uuden pihakivetyksensä tieltä. Hän on ne omin käsin valinnut ja kottikärryillä rahdannut merenrannasta monta vuotta sitten.
Samaisen ihanan Naapurinrouvan ideoima ja opettama on rauniopuutarhaamme koristava betonilehti. Siihen hassasimme viime kesänä kaikki loput rakennustöistä jälkeenjääneet betonit. Nyt lehti toimii oivana taustana pallotuijalle ja edustana synnyinseudultani muuttamilleni maksaruoholle ja kissankäpälälle. Taitaapa kukkimistaan aloitteleva ketoneilikkakin olla peräisin hämäläisestä maalaismaisemasta, 600 kilometrin päästä.
Että tämmöistä kukkaiskierrätystä harrastaa
Vanha rouva