Elokuun runsaus on mykistänyt minut. On pitänyt ahkeroida töissä, hoissia mustikassa, käydä kylässä, kutoa sukkia, lukea kirjoja ja järjestää seurapiiritapahtumia. Siinä sivussa ne normaalit siivoukset, pyykinpesut, kokkaukset, leipomiset sun muut huoltohommat.
Puutarha on ihan parasta. Kukka- ja kasvimaat ovat minun lanttumaakareitani. Helteisen illan kun tuijotat salaatinkasvamista, ajatukset loksahtelevat kuin itsestään oikeisiin mittasuhteisiin. Pelloilla ja ahonlaidoilla kasvaa kukkasia, joiden kimputtaminen laittaa loputkin mielenmurheet suit-sait-sileäksi.
Kesäiset hattukutsut saivat naurun kuplimaan vähän samaan malliin kuin mansikkakuohari korkeissa laseissa. Mikäs oli emännöidessä, kun vieraat kunnostautuivat puhumisessa ja syömisessä. Emäntä sai olla hiljaa (?) ja nauttia ystäviensä helmeilemisestä.
Elokuussa tomaatit alkavat olla parhaimmillaan. Niistä tein sunnuntaipiirakan. Ohje menee suurinpiirtein näin: Avaa lehtitaikinalevy ja kaulitse se uunipellin kokoiseksi. Levitä pohjalle täyte: 250 g ricottaa ja 2 dl parmesaaniraastetta, joihin murskaat yhden valkosipulin kynnen, ja maustat hunajalla, mustapippurilla ja suolalla. Muista jättää piirakkapohjan reunoista noin sentti ilman täytettä. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa noin 20 min. Päällystä jäähtynyt piirakka tomaattiviipaleilla. Pirskota tomaateille oliiviöljyä ja ripottele yrttejä. Myllytä perään vielä mustapippuria ja suolaa. Minä heittelin piirakalle vielä valkosipulilastuja.
Lähden kuuntelemaan salaattin kasvamista.
Vanha rouva
