Tein päätöksen olla heinäkuun ajan passiivinen ja palkaton nollatyöntekijä. Olen pitänyt palkallisen kesäloman viimeksi kymmenkunta vuotta sitten. Sinä, joka olet vakityössä ja nautit vakityön tuomista eduista, ole onnellinen. Sinun ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole aktiivinen ja käytettävissä 24/7.
Enkä minä ollut koko heinäkuuta passiivinen luuseri, kaukana siitä. Tein niin paljon kotitöitä, että ihan meinasi hiki tulla kolmenkymmenen asteen helteessä: petsasin pihakeinun, pidin huolta puutarhasta ja maalasin kasvihuoneen. Kudoin neljä paria sukkia ja luin kasan kirjoja ja akkainlehtiä. Siivosin vintin ja siinä samalla inventoin tyynyvaraston.
Kokonaisen viikon sain pitää vieraita - ihania seitsenvuotiaita kaksosia,
joiden kanssa kävimme kalassa ja olimme kummitusjahdissa cityssä.
Tein erilaisia kakkuja, joilla kestitsin milloin Johannaa, milloin Maritaa ja Saria.
Kokkasin kesäistä ruokaa.
Säilöin talveksi.
Nautin kukkasista...
... ja kiireettömistä kesäaamuista merellä.
Piipahdin maalaismaisemissa ihastelemassa nostalgista tavarataivasta.
Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni siirtopuutarhan avointen ovien tapahtumaan. Ooh!
Olin kesäkutsuilla keijukaisten, liskojen, koirien ja leppäkerttujen ikiomassa puutarhassa.
Kiitos Sari, olet inspiraationi ja iloni!
Hupsista, liskot meinasivat unohtua, sillä jäin silittelemään Ramboa:
Tein kaksi matkaa, mutta niistä kerron tuonnempana. Sen verran vinkkaan,
että kumpikin kaupunki sijaitsee meren rannalla ja on kuuluisa sitkeistä naisistaan.
Vielä toinen vinkki: kummassakin kaupungissa voi nauttia mansikoista ...
... monessa muodossa...
Heinäkuun passiivimalli tuli tarpeeseen.
Nyt olen tuottavampi, tyytyväisempi ja totaalisen peeaa ;)
Vanha rouva