Timantteja Tyttöystävälle

Pikkuihmiselle syntyi ennen joulua Tyttöystävä. Tyttöystävän äiti-ihminen kiikutti minulle Sandnesin Lanett Babya neljä kerää kera Tekstiiliteollisuuden raitahaalariohjeen. Minä aloin kutoa. Mutta sitten tuli matkoja maailman laidoille, joten haalari makasi käsityökopassa keskentekoisena. Kunnes sain herätyksen: "Et mene onneton eukko lankakauppaa lähellekään, ennen kuin Tyttöystävä on saanut haalarinsa". Herätys tehosi ja haalari valmistui loppujen lopuksi suhteellisen ripeästi. Tosin, ei kait kolmekuukautisen tyttövauvan pikkuriikkisessä haalarissa saa kuukausitolkulla mennäkään... Tosin toisinkin on tapahtunut perheessäni: kun kummityttöäni odotettiin, alkoi äitini kutoa nuttua ensimmäiselle lapsenlapselleen. Nyt tuo lapsenlapsi on kolmekymppinen kaksosten äiti, mutta kulkee edelleen ilman nuttuaan...

Pikkuihmisen kanssa käytiin nappikaupassa valitsemassa haalariin napit. Valinta osui vaaleanpunaisiin timantteihin, kuinkas muuten. Eihän ikiomalle Tyttöystävälle vähempää voisi antaakaan.

Nyt on vain odotettava, että Tyttöystävä vähän kasvaa. Sitten Pikkuihminen vie timanttityttönsä ajelulle, kenties maailman laidalle.

Vanha rouva

Ryysyistä ruusuiksi

Inventoin liinavaatekaappia. Erottelin pussilakanoista ja tyynynpäällisistä parhaat päivänsä nähneet Ryysyistä ruusuiksi -kasaan. Kasa pääsi vintille odottamaan kesää. Pihamaalla on kauniina kesäpäivänä hyvä repiä ja leikata lakanoista matonkuteita, tilkkutyöaineita sun muita tuunaustarpeita. Kesää en ihan kuitenkaan malttanut odottaa, sillä yhden tyynynpäällisen verran revin suikaleita lumisella patiolla pipo päässä ja huopatossuset jalassa.

Kieputtelin suikaleita aikani räiskyvän takkatulen edessä. Niin vaan suikaleista sukeutui ruusunkukkia. Kiinnitin ruususet kasaan muutamalla neulanpistolla. Mallasin ruusunkukat kuumaliimalla koivukransseihin, jotka ovat pari viikkoa roikkuneet vanhassa ikkunanpokassa odottamassa jonkunsortin koristusta. No, nyt alkoivat koivut kukkia!

Voisikohan noista ryysyruusuista värkätä kokonaista kranssia?

Vanha rouva

Kahvihöttöset

Kerroin Vanhalle herralle joulun alla aamukahvipöydässä, että tänään leivon mokkakakkusia. Iltakahvilla herra kyseli, saako kahvin sekkaan topata niitä kahvihöttösiä. Saihan hän ;)

Mokkakakkusten taikinaan tarvitaan: 200 g voita, 200 g sokeria, 2 tl vaniljasokeria, 1 kananmuna ja 300 g vehnäjauhoja.

Voi ja sokerit pitää vispata valkoiseksi vaahdoksi. Sitten sekaan vatkataan muna. Lopuksi lisätään vehnäjauhot ja tehdään taikina, joka on mukavan letkeää. Sen annetaan huokaista jääkaapissa jonkun aikaa. Taikinan ässehtyessä minulla on tapana kunnostaa pellit ja ottaa muotti, kaulin, lasta ja kupillinen jauhoja esille. Samantien pyyhkäisen leivinpöydän ja napsautan uunin 200 asteelle.

Ja sitten toimeen eli hellimään taikinaa pienissä osissa niin ohueksi, että päivä melkein paistaa läpi. Kakkusia pellille ja uuniin muutamaksi hetkeksi. Nämä kakkuset eivät leviä uunissa, sillä taikinassa ei ole kohotusainetta. Kakkusista pitää tulla ohuita, vaaleita ja kevyitä.

Kun kakkuset ovat jäähtyneet (vetäisen leivinpaperi heti pois kuumalta pelliltä, etteivät kakkuset jälkikypsy pilalle), sipaisen kakkuselle täytettä ja painan toisen kakkusen varovasti päälle. Täytteeseen tarvitaan: 2 munankeltuaista, 1 dl sokeria, 3 rkl erittäin vahvaa kahvia sekä 200 g voita.

Täytettä varten sokeri ja keltuaiset vaahdotetaan niin, ettei sokeri enää rahise hampaissa. Kuuma kahvi lisätään hyvin vatkaten. Huoneenlämpöinen voi kuutioidaan ja lisätään vatkaten täytteeseen. Täytettä ei kannata panna jääkaappiin, sillä siellä voi kovettuu tönköksi!

Annan kakkusten imeytyä viileässä seuraavaan päivään. Silloin puolikkaat eivät luistele erilleen, kun alan kuoruttaa niitä! Lirautan tomusokeriin tippasen erittäin vahvaa kahvia ja sekoitan kuorrutteen tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kuorrutan jokaisen kakkusen sievästi ja tasaisesti. Kunkin kakkusen keskelle asetan mokkapavun. Annan kuivua mielellään yön yli huoneenlämmössä.

Vanha rouva

Äkkilähtö aurinkoon

Terveisiä äkkilähdöltä! Joulun ja uuden vuoden tainnuttamina makasimme reporankana sohvan kulmassa Vanhan herran kanssa. Jotain tarttis tehdä, tuumasimme yhdestä suusta. Lähdetäänkö lenkille? Ei, mennään aurinkoon. Ja niin me sitten löysimme itsemme kahden päivän varoajalla Playa de Tauritosta, Gran Canarian etelärannalta.

 

  

 

Majoituimme illansuussa neljän tähden Princess Suites -hotelliin. Parvekkeelta avautui huikaiseva näköala auringonlaskussa kylpevälle Atlantille.

 

Alkoi viikon mittainen aikuisten loma, sillä hotelli toivottaa tervetulleiksi vain yli 16-vuotiaat vieraat. Missään ei siis ollut pomppulinnaa, lastenallasta, nakkeja & muusia eikä liioin leikkiklubeja ja poniajeluja. Sen sijaan kohtasimme altaalla ja hotellin monissa ravintoloissa keski-ikäisiä englantilaisia, norjalaisia, saksalaisia ja suomalaisia pariskuntia. Meno oli taivaallisen rauhallista ja kiireetöntä.

 

Olimme ensimmäistä kertaa elämässämme All Inclusive -lomalla. Kaikki ruoat ja juomat kuuluivat matkan hintaan. Ihanaa, vaihtelevaa ja monipuolista maisteltavaa oli yllin kyllin. Hassua on se, etten ottanut notkuvista aamias-, lounas- tapas-, grilli-, kakku- ja päivällispöydistä yhtään kuvaa...

 

   

 

Sen sijaan kuvasin kukkasia, noita väriterapian ja ilon antajia. Vaikka saaren eteläosa on itsessään kuivaa ja karua, oli pikkuinen lomakylämme ja sen naapuri, Puerto de Mogan, kukitettu anteliaasti yltä ja päältä.

 

 

Viikko vierähti lupsakasti: otimme aurinkoa, kävimme kylpylähoidoissa ja teimme rauhallisia kävelyretkiä. Maistelimme hyvä ruokia ja juomia. Mitä muuta voi äkkilähdöltä kylmyydestä ja pimeydestä lämpöön ja aurinkoon pyytää?

 

 

"Nyt on hyvä aloittaa selkäviikot ja reikäleivät", Vanha herra tuumasi ja asettautui kuvattavaksi pikkuruisen joulutähden viereen hetkeä ennen kotimatkalle lähtöä.

 

Vanha rouva