25.2.2013

Suklaalla aateloitu kirsikkajuustokakku

Selasin reseptikirjaani ja hoksasin kauan sitten jostain muistiin kirjaamani kakkuohjeen. Ihan simppeli ohje sinällään, mutta muutamaa ainetta piti hurruutella hakemassa ympäri kaupunkia. Kirsikkahillo ja -hilloke löytyivät vasta kolmannesta kaupasta ja kirsikkaliköörin kanssa meinasin vallan tuskastua. Onneksi Alkossa on asiakaspalveluhaluiset myyjät, joten napin painalluksella minulle listattiin kaikki ne seutukunnan alkomahooliliikkeet, missä moista tuotetta olisi otettavissa suoraan hyllystä. Huh. Ja tässä tulee ohje, jonka lähde on siis mikälie-missälie-milloinlie -akkainlehti.
 
Pohja: 200 g suklaatäytekeksejä muruna, 75 g voita sulana, 3 rkl fariinisokeria ja 1,5 tl kanelia. Kaikki keskenään sekaisin murumaiseksi seokseksi. Sitten seos painellaan irtopohjavuoan pohjalle.
 
Täyte: 2 dl kermaa vaahtona, 150 g ranskankermaa, 400 g maustamatonta tuorejuustoa, 1,5 dl tomusokeria, 1,5 rkl vaniljasokeria. Tähän seokseen lisätään 4 esiliotettua ja 1/2 sitruunan kuumennettuun mehuun sulatettua liivatelehteä.
 
Väliin: 1 dl kirsikkahilloa ja 2 rkl kirsikkalikööriä sekä 25 g suklaasulaa.
 
Päälle: 25 g suklaasulaa sekä sokeriliemeen säilöttyjä kivettömiä kirsikoita.
 
Puolet täytteestä kaadetaan irtopohjavuokaan murupohjan päälle. Odotellaan hetkinen, ettei täyte ole aivan uppojuoksevaa. Sitten täytteen päälle lusikoidaan keskenään sekoitettu kirsikkahillo ja -likööri ja pursotetaan suklaasula. Loppu täyte kirsikkahillon päälle. Kakun pinta tasoitetaan ja päälle pursotetaan 25 g suklaasulaa kiemurakuvioksi. Kakku pannaan viileään ässehtymään yöksi. H-hetken lähestyessä kakku irrotetaan vuoasta ja koristellaan sokeriliemeen säilötyillä kivettömillä kirsikoilla (kesäaikaan kannattaa tietysti käyttää tuoreita kirsikoita). Lopun hillon ja hillokkeen sekoitin keskenään ja lurautin joukkoon vielä pari ruokalusikallista kirsikkalikööriä. Sain aikaiseksi kirsikkakastikkeen, joka ei ole yhtään hullumpaa kakkupalan painikkeena.
 
 
Mistä moinen kirsikkakakkuvillitys? No,  Vanha herra nääs täytti vuosia. Pusi pusi.
 
Vanha rouva

 
 

 

17.2.2013

Tupsuttomat tyynyt

Olen kauan ja hartaasti hipelöinyt kauppojen kudottuja palmikkotyynyjä. Hinta on hirvittänyt. Nyt päätin ilahduttaa itseäni ja kutoa huushollimme väreihin passaavat tyynynpäälliset. Viikon verran kudoin valkoista ja punaista lankaa palmikoille. Punaisen tyynyn synnytin paksusta villalangasta puikoilla 8 ja valkoisen puolta ohuemmilla puikoilla, koska lankakin oli puolta ohuempaa. Ensin ajattelin pyöräyttää pörheät tupsut kummankin tyynyn kulmiin, mutta sitten luovuin ajatuksesta. Kruusaamatta paras.

Tyynyjen kotina on puusohva, joka on aina sijainnut tässä samassa loukossa. Anopin eläessä sen rintamalinja oli sinuun, katsojaan päin. Sen takana nimittäin könötti valtava leivinuuni. Remontin yhteydessä uuni heitettiin tiili kerrallaan kartanolle. Katsopa Kukitus-osastosta, miten tiilille sitten kävi! 

  

Nyt minulla on puikoilla mustaa ja valkoista villalankaa. Saapas nähdä, minkälainen tyyny niistä syntyy takkasohvalle Vanhan herran päänaluseksi. Tosin herra kerkisi jo narista, että "villapusero" posken alla kutittaa hänen herkkää hipiäänsä. Onkohan se koskaan miettinyt, miltä parransänki tuntuu?

Vanha rouva

11.2.2013

Ystävä riisui jumpperin

Vierailin rakkaan ystäväni luona Helsingissä vuonna 2010. Ystävä vei minut suureen lankakauppaan ja sai minut sekaisin lankaonnesta. Minun sekopäisyyteni sai Ystävänkin niin sekaisin, että hän meni ja osti itselleen Teddy-langat. Ystävän aikomuksena oli kutoa pörröpusero itselleen jouluksi. Joulun 2012 alla Ystävä oli jo niin pitkällä, että oli hankkinut itselleen kympin puikot. Minä tomerana tyttönä käskin Ystävää oitis lähettämään langat minulle, jottei Ystävän tarvitsisi suotta palella ilman pehmoista jumpperiaan tänäkin jouluna.
Puseroa oli mukava kutoa. Lanka juoksi ja puikot suihkivat. Villapusero syntyi parissa illassa, kun telkkarista sattui tulemaan katsomisenkestävää töllötettävää. Mutta juuri kun olin lähettämässä valmista puseroa Ystävälle, tämä ilmoitti lähtevänsä lämmittelemään AUSTRALIAan ja viipyvänsä reissussa huhtikuulle asti. Kesäinen Sydney taitaa helliä Ystävää auringonpaisteella, joten tulkoon toistaiseksi toimeen ilman jumpperiaan.
 
Moisesta matkasta kateellisena menin ja ripustin puseron kuuseen keikkumaan. Heti oli Pikkuihminen tarkastamassa, että mitäs ihmettä tuolla roikkuu? Voisiko sitä tökkiä kepillä? Jaa ei?? No sitten minä otan ja tökin tähtiä!
 
 
 
Että terveisiä vaan sinne maapallon alapuolelle, että täällä puolustetaan jumpperin kunniaa kepittäviltä pikkunassikoilta.
 
Vanha rouva