Kilpajuoksua siilin ja oravan kanssa

Elokuu antaa parastaan. Aamukaste kimaltaa, päivä lämmittää ja ilta tummenee. Kasvimaa ja puutarha ovat täynnä aarteita talven varalle. Kasvatan kehäkukkia talven varoiksi. Kuivatan terälehdet koristamaan milloin kakkuja, milloin pöytäasetelmia. Väri pysyy pirteänä. Kasvikuivurini hurisee yötä päivää, sillä yrttimaallani riittää kuivattavaa:

• lipstikkaa, 
• iisoppia, 
• saksankirveliä, 
• minttuja, 
• ruohosipulia, 
• salviaa,
• timjamia,
• basilikaa,
• korianteria,
• rakuunaa,
• rosmariinia ja 
• mäkimeiramia.

 

Viikon suururakka on tehty. Kahdeksankymmentä kiloa punaherukkaa on kerätty, pensaat siistitty ja oksat haketettu. Pari piirakkaakin on tullut ja mennyt saman tien. Talvella on mukava tehdä lappapuuroa ja mehua oman puutarhan herukkasadosta.

Oksa- ja kasvisilpun käytän tänä vuonna, kuten viimekin vuonna, tonttimme takaosan "kasvattamiseen". Ison kuusen alla on kuivaa ja pimeää. Viime syksynä aloitin maankohottamisoperaation upottamalla alueelle kaikki naatit, lehdet ja pensaiden silputut oksat. Keväällä peitin alueen multakerroksella. Päälle tuunasin NaapurinSarilta lahjaksi saamani korikalusteet, joihin istutin maahumalaa, jättipoimulehteä ja kesäkukkia. Tänä syksynä jatkan maankohottamista. Lopputuloksena on parin vuoden päästä tämänkaltainen lopputulos:

Kuvan etualalla on nurkista löytyneet ankkuri ja kuokka sekä verkkopallot. Ison rautaympyrän (liekö ollut kärrynpyörän metallivanne) löysin yhtenä syysiltana portinpielestä. NaapurinSari oli löytänyt kaksi ympyrää metsästä ja raahasi ne parempaan talteen = meille ja heille. Vanha herra hitsasi kaareen puolen metrin mittaisen tukijalan, joka upotettiin maahan. Kiinnitin kaareen kristallin tuomaan taikuutta.

 

Oman maan potuista ja porkkanoista keittelin syyskesän ensimmäisen sosekeiton. Koska Vanha herra halusi mukaan "jotain syötävää", tiristin pekonipaketin keiton päälle. Naamioin pekonin timjamisilpulla.

Löysimme metsästä loistavan mustarouskuapajan. Nyt on talveksi rouskusalaattivärkkejä ja muutama purkki on jopa marinoitu extraherkutteluja varten.

Omenoita motkahtelee maahan ja minä keräilen niitä kilpaa siilin ja oravan kanssa. Osa on pilkottu pakkaseen odottamaan mehusavottaa ja osasta meinaan keittää hilloa. 

 

 

Kuvasin sinisävyisiä kukkia ihan sinua varten.

Voi hyvin!

Vanha rouva

Noutopöytä

Keväällä paikallisessa mediassa oli asuntoilmoitus, jonka voit kerrata klikkaamalla.

Rivitaloon muutti  markkinointiponnistelujen seurauksena kolme varpusperhettä. Koko kesän olemme seuranneet aitiopaikalta poikasten piipitystä, ruokintaa ja haparoivia lentoharjoituksia.

Uuden kerrostalon kolmea luksusasuntoa ei kuitenkaan ole vielä saatu kaupattua, joten päätimme korottaa panoksia.

Ostimme kirpputorilta muutamalla roposella valkoisen pöytälokerikon, jossa oli kolme lasiluukuilla varustettua vetolaatikkoa. Vanha herra poisti lasit ja naputteli niiden tilalle verkot. Minä maalasin lokerikon rungon vadelmanpunaiseksi. Keräsin käpyjä kotikuusen alta, pihistin käkkyräistä tuohta puuliiteristä ja hain kaislaa rannasta. Täytin laatikot tykötarpeilla. Laatikot paikoilleen ja lokerikko kerrostalon viereen.

Kirjoitin markkinointitekstiin lisäyksen: "Nyt voit omistautua perheellesi ilman arkisia huolia. Haluamme helpottaa elämääsi asuntojen vuotuisella täyspuhdistuksella. Se on omiaan lisäämään asuntosi arvoa, sillä paikat pysyvät aina kunnossa. Lisäksi olemme ensimmäisenä lintutaloyhtiönä Suomessa panostaneet 24/7-noutopöytään. Lennä meille ensi keväänä - silloin asuinalue täyttyy iloisista pörriäisistämme". 

Saapas nähdä, miten mainos puree kevään tullen ;) 

Vanha rouva

Stay safe

Kotimaanmatkailua on nyt harjoitettu ilolla ja antaumuksella. Ensin junailin Seinäjoelle. Sitten lentelin Helsinkiin, mistä minua kyydittiin Tammisaaren kautta Hankoon ja takaisin. Taas on tullut todistettua, että kotimaa on turvallinen, kaunis, mielenkiintoinen ja antoisa matkailukohde.

Suomi on täynnä suljettuja ovia ja ikkunoita, joiden takaa löytyy uusia, kiehtovia maailmoja. On rikkaita kartanoita ja köyhiä torppia. Löytyy kivistä ja puista porrasaskelmaa, ulkomaiden eleganssia ja kotimaista käsityötä. On rouheaa ja karheaa, sileää ja suloista.

 

   

Kun Suomi näyttää kesäisen kauneutensa, on sininen taivas korkealla ja veden välke hopeinen. 

Ilta-aurinko kultaa rantahiekan ja pumpulipilvet siunaavat myöhäisiä uimareita.

 Aika merkkaa asuinsijoja.

Ihminen tekee ajan näkyväksi, jos pystyy.

 

Ajantajun mahdollistaa hyvä opas, ajan ja kulttuurin tulkki.

Minulla oli suuri ilo nauttia matkallani kolmesta puhuttelevasta ja ajatuksia herättävästä opastuksesta:

Kulttuurikollektiivi Sillan Suljetut ovet -museodraama vedettiin muutoin yleisöltä suljettussa Törnävän kartanossa Seinäjoella. Kierros kuljetti 1840-luvulle kartanon kulta-aikaan. Kartanon eri huoneissa näytelty tarina johdatteli herrasväen elämäntapaan ja houkutteli kurkistamaan suljettujen ovien taakse. Taustana on aito rakkaustarina, joka esitettiin sen aidolla tapahtumapaikalla. Loistava esitys, loistava toteutus ja loistava ympäristö. Haukon vieläkin henkeäni.

Toinen syy haukkoa henkeäni löytyi Hangosta. Tilasin ystävälleni yllätykseksi rooliopastuksen. 

Ihastuttava Therese on Julin, itsensä Marskin serkku, promeneerasi meidän kahden kanssa kaksi tuntia aurinkoisessa huvilakaupungissa. Mitä tarinoita, mikä viehko huumorintaju ja mikä tunnelma. Suomeksi sanottuna: käsinpoimittua luksusta.

Kolmanteen opastukseen osallistuin Helsingissä Malmin hautausmaalla. Oppaana toimi Kai Sadinmaa, monta vuotta Malmin hautausmaan hautausmaapappina työskennellyt älykkö. Kävely perustui Sadinmaan kirjoittamaan kirjaan Kuolleiden kirja – Eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista. 

Ihailin suunnattomasti Kain tapaa nivoa joskus rosoinenkin elämäntarina ja elämän merkitysten pohdinta yhdeksi kokonaisuudeksi, ilman julistusta ja paatosta. Nautin suunnattomasti myös hänen kirjastaan, jonka hankin opiksi ja ojennukseksi. Suosittelen.

Melkein kaksi viikkoa Suomen suvessa.

Seinäjoella tuore ystävyys, Helsingissä 40-vuotias ystävyys.

Erilaisia, tärkeitä, merkityksellisiä ihmisiä.

Vanha rouva

PS. Lopussa viisaus seisoo ;)