Hamsterihommia

 

Joka syksy kätken kanelilla sipsautettuja omenalohkoja kauraryynikannen alle. Kanteen tarvitaan vain hieman sokeria, hieman kauraryynejä ja hieman vehnäjauhoja. Päälle vuollaan muutama lastu voita. Omenat muhivat uunissa miedolla lämmöllä. Kun kannen murtaa auki, tuoksu vie aatokset teehetkiin. Maitoa tai vaniljakastiketta päälle ja maailman murheet ovat sen siliän tien.

 

Omenahilloketta on kermakakun sisällä ja päällä. Kakun sisällä on hillokkeen ohella vaniljarahkasta ja kermasta pyöräytetty täyte. Kostustus omenamehulla. Päällä puutarha. 

 

Kätkin omenaa myös kasvispiirakkaan mangoldin ja tomaatin seuraksi. Kivasti omena antoi muhevuutta ja makeutta suolaiseen iltapalaan. 

Sain neljä kiloa lanttuja. Päässä löi tyhjää eikä mieleen tullut muuta kuin lanttulaatikko. Hurruutin kuoritut lantut monitoimikoneella suikaleiksi. Keitin niitä pari minuuttia ja jäähdytin nopeasti kylmän veden alla. Pakkasin lanttusuikaleet pakastepusseihin. Nyt minun on helppo käyttää esikäsiteltyjä suikaleita vaikka soppiin, haudikkaisiin taikka piirakoihin. 

Muonitusmeininki jatkuu yrteillä, hilloilla, mehuilla, kurkku- ja sienisäilykkeillä. 

Vanha rouva

Kauniina kesäpäivänä

Teerikankaan metsäaukiolle on pystytetty vuonna 2020 muistomerkki alueemme oikeushistorialle. Muistomerkin nimi on Mestaus-patsas. Se on Suomen ainoa teilipyörällinen muistomerkki. Teerikankaalla on toiminut Muhoksen käräjäkunnan virallinen mestauspaikka vuosina 1766-1802. Tuona aikana paikalla on pantu täytäntöön 4 kuolemantuomiota. Kaikista paikalla mestatuista tuomituista on olemassa oikeuden pöytäkirjat. 

Yksi tuomittu sai mestauspiilusta eläimiinsekaantumisesta, kaksi murhasta ja yksi taposta. Monesta muustakin rikoksesta olisi saanut kuolemantuomion tuon ajan Suomessa. Sellaisia olivat mm. huoruus, kaksinnaiminen, lapsenmurha, sukurutsa, jumalanpilkka ja omien vanhempien ahdisteleminen.

Rikoslaji määräsi, minkälaisia rakennelmia mestauspaikalla tarvittiin. Varkaat hirtettiin ja lapsenmurhaajat poltettiin roviolla mestaamisen jälkeen. Murhamieheltä katkaistiin oikea käsi ja kaula, minkä jälkeen ruumiin osat nostettiin teilinpyöriin muille ihmisille opiksi ja ojennukseksi.

 

Mestaus-patsaan pääkalloon kiinnitetty kirves on tarkka replika Kuopion lääninpyövelin kirveestä. 

Helmikuisena hääpäivänä etsimme muistolaatalla merkatun mestauspaikan (KLIK). Olemme bonganneet myös Suomen tiettävästi ainoan noitavainojen uhrien muistomerkin. Muistomerkki sijaitsee paikalla, jossa perimätiedon mukaan on ollut Oulun kaupungin teloituspaikka.

Vuosien saatossa olemme käyneet vankiloissa, keskitysleireissä, tyrmissä ja kidutuskammioissa.

 

Saatat kysyä, miksi. Siksi, että historia toistaa itseään eri puolilla maailmaa eri aikakausina. Ihminen ei opi mitään lupauksistaan, aikomuksistaan tai lainsäätäjien saktioista huolimatta. 

Kaikkein vaarallisinta on, kun luulee tietävänsä ja toimii luulojensa, huhupuheiden ja silmittömän hyväuskoisuuden vallassa. Mieti, miksi sodat syttyvät. Mieti, miksi joku pahoinpitelee läheisiään. Mieti, miksi joku nauraa eriväriselle ihmiselle. Mieti, miksi pyövelistä on tullut viihdettä. Mieti.

Tuskaa helpottaa, kun tietää edes jotain. 

Vanha rouva

Onni on oma puutarha

 

Olen kotoisin maalta, missä oli iso puutarha. Oli kukkamaat ja oli vihannesmaat. Sitten maailma vei kaupunkeihin opiskelemaan ja tekemään töitä. Koko aikuisiän olen asunut kerrostaloissa kaupunkien keskustassa. Parveke on ollut tai ei ole ollut. Parvekkeella kasvoi tai ei kasvanut. Useimmiten ei kasvanut, kiitos tiheiden työkomennusten.

Yksitoista vuotta sitten palasin "maalle" anoppilaan, vaikka nimellisesti kaupungissa asunkin. On kukkamaat  ja kasvimaat. On saappaat, lapiot ja kottikärryt. On kirvat ja rusakot, paahtava kuivuus ja läpimärkä sateen lutuutus.

Tykkään rätätä hilloja ja mousseja, joiden raaka-aineiden kypsymistä olen seurannut keväästä satokauteen. Tykkään koristella leipomukseni oman maan marjoilla, kukkasilla ja yrteillä.  

 

Tämän kevään ja kesän kakkusissa on iisoppia, saksankirveliä, rosmariinia ja minttua. Näet orvokkeja, kehäkukkia, kurkkuyrtin kukkasia ja ruusuja. Näet mansikoita, vadelmia ja viinimarjoja. 

Kirsikat, persikat ja pensasmustikat eivät ole oman puutarhan satoa, sillä leveysaste ja puutarhurin taidot eivät salli niiden kasvaa tällä kartanolla.
 

Onni on oma puutarha.

Vanha rouva

Soma

Sain punaisen kalkkimaalin kesäretkeltä. 

Kokeilin oitis maalin sävyä. Sutimiskohteeksi pääsi kasvimaalla olevan puulaatikon kansi, joka oli edellisen maalikokeilun, sateen, lumen ja talven jäljiltä kulahtanut ei-minkään-väriseksi. Nyt kansi on passelin punainen ja sointuu oikein mukavasti mangoldien punaisten varsien kanssa yhteen.

Kuljin kartanolla edestakaisin ja etsin seuraavaa maalauskohdetta. Löysin sen kukkameren keskeltä nököttämästä. 

Kohde on hempula metallipöytä. Naapurin rouva sen kerran minulle heivasi rajan yli ja sanoi saatesanoiksi: "Ei tarvitse palauttaa".  

Sudin reissussa rähjääntyneen pöydän tuolloin haalean vihreäksi, koska muita maaleja ei juuri sillä hetkellä sattunut kohdalle.

 

Pöydästä tuli oikein soma. Tuunasin astelman vielä häthätää paksuista amppelilanganlopuista virkkaamallani tuukilla. Se on niin paksu, ettei heti ensimmäisen tuulenpuuskan mukana lennä pois. 

 

Istahdin ihailemaan soman punaista pöytääni. Samalla kädet tekivät työtään ja kuluttivat loppuun puuvillalanganlopun (KLIK). Syntyi toinen pötkö sohvan päälle. 

Mitäs sitä nyt tekisi?

Vanha rouva