Käpyjä

Joulu hujahti ohi täydellisessä eristyksessä. Kun valtiovalta suosittelee, käskyä sitten totellaan hämäläis-pohjalaisella jääräpäisyydellä huolimatta kolmesta rokotuksesta ja influenssapiikistä. Mikäs oli kotona möllöttäessä, kun herkkuja piisasi. Sohvanpohjalta saattoi sen verran kohottautua, että säännöllisin väliajoin nappasi suuhunsa suklaakonvehdin taikka pikkuleivän. Lukemista piisasi ja telkkarista tuli yltiöimeliä jouluelokuvia Ameriikan malliin. 

Koti pyntättiin jouluasetuksille hyvissä ajoin. Seuraavassa kaksi tämän vuoden uutta joulukotkotus:

Viimevuotinen joulukylä (KLIK) muutti takanreunalta seinähyllylle. Vanha herra teki kylään kolme joulupuuta. Liiteristä löytyi komiaksi kirjottu ajopuu, jonka VH sahasi kolmeksi pökyläksi. Häämatkalta tuodut kolme bulgarialaiskäpyä naulattiin puuvarsiin roustuneilla vuosikertanauloilla. Aika somat hääpuut, sanoo näppärän herransa vaimo.

Pitihän minunkin kantaa suomuni käpyyn. Netissä joku näppärä oli tehnyt paperista ympyröitä ja liimannut niitä tavallisen joulupallon ympärille. Hauskoja olivat. Minulla ei kuitenkaan pinna olisi kestänyt leikkoa paperista loputonta määrää ympyröitä. 

Romukaupassa hoksasin isoja muovisia kuusenpalloja, jotka maksoivat 50 senttiä kappale. Sillä siunaamalla hetkellä muistin siskoni pari vuotta sitten lahjoittaman pänikällisen metallisia reikiä (maalipurkin kanteen tehtävä reikä maalin sävyttämistä varten). Loppu olikin pelkkää ulkokäyttöön tarkoitetulla kuumaliimalla liimaamista. Ihan heppoisissa oksissa reikäkäpyni eivät jaksa roikkua, sillä painoa yhdelle kävylle kertyi puoli kiloa!

Käpyjä tulee varmasti ajan saatossa lisää. Ja saattahan tuo joulukyläkin tuosta laajentua...

Vanha rouva

Kun ei mahdu ovesta ulos

 

 

Sain sätkyn koronan vietyä kaikki työt. Kostin koronalle värkkäämällä sen seitsemän sorttia pikkuleipiä. Mukana hyviksi havaittuja, mutta sangen huonosti säilyviä kaneliässiä ja vadelmasydämiä. Tämän vuoden uutuutena tein taateli-pähkinä-viipaleita ja kanelilla maustettuja kirsikkaleivoksia.

Leenan pyynnöstä kirsikkaleivosten ohje: Sekoita pohjaa varten 3 dl sulatettua voita, 3 dl fariinisokeria ja 3 dl siirappia, 9 dl maustamatonta jukurttia (piimäkin käy), 15 dl vehnäjauhoja, 4 tl soodaa, 4 tl kanelia ja 4 tl vaniljasokeria. Kaada pohjataikina syvälle uunipellille ja tasoita. Sivele pintaan purkillinen Pirkan rommi-kirsikkamarmeladia, joka on paistonkestävää. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 40 min. Ota uunista ja valele pohja tujauksella rommi-vesi-seosta. Ei tarvitse välttämättä tujauttaa, mutta kyllä se tekee poikaa. Leikkaa sopiviksi palasiksi ja koristele esim. laineilla. Laineet saat aikaiseksi vatkaamalla 4 dl kermaa vaahdoksi ja lisäämällä vaahtoon 400 g maustamatonta tuorejuustoa. Sokeria laineisiin ei välttämättä tarvitse, sillä kakku on sinällään makeaa. 

Suolaiseksi tarjottavaksi tein elämäni ensimmäisen kerran saaristolaisleipää, jonka päälle pääsi siianmätiä semtanassa. Toinen suolainen uutuus oli piparikupposet, joihin pursotin auramoussea (150 g auramurua ja 0,5 dl kermaa vaivataan tasaiseksi, lisätään valkopippuria ja sitruunamehua maun mukaan ja lopuksi vaahdotetaan 1,5 dl kermaa, mihin auratahna vatkataan).

 

Kyllä pysyy korona loitolla, kun ei mahdu ovesta ulos ;)

Vanha rouva

Linnunrata

  

 

Hassasin mustavalkoisia tapettipaloja tähtiin. Tein haitareita, leikkasin kärkiä, liimasin ja sommittelin keskustaan timantit. 

En kuitenkaan halunnut tähtiä roikkumaan, sillä tähtitaivas minulla on jo ollut. Sitten muistin jemmassa pari vuotta lymyilleen ison styroksilevyn. Siihen oli painautunut iso ympyrä - mikä lie koneen suoja ollut ja minulle töistä mukaan tuupattu.

Leikkasin mattoveitsellä levystä leveän kranssipohjan. Kokonaisleveys lättärenkaalla on 1 metri ja 10 senttiä. Kieputin varisevan styroksin piiloon hallapeitolla. Sitten alkoi linnunradan rakentaminen monelle, monella nuppineulalla. Paperitähtien lisäksi linnunradalta löytyy rikkinäisten ledien valonauha, rautalankatähtiä ja -palloja.

Sen verran suuruutta tälle linnunradalle kehkeytyi, että se ei ihan kapoiseen paikkaan mahdu. Istuskeluryhmän tausta oli juuri passeli tähtien täyttämälle teokselle. Mikä parasta, tähdet ja muut hilavitkuttimet voi irrottaa styroksipohjasta. Sitten, kun linnunladan aika on muuttua muuksi.

Vanha rouva

Tuhkasta ja roskasta

 

Näin netissä rautalankatähtiä, jotka oli tehty polttamalla. Tein työtä käskettyä, sillä halusin nähdä omin silmin idean toimivuuden. Kieputtelin puolalankaa pahvitähden ympärille sikin ja sokin. Vanha herra vähän kohotteli kulmiaan, kun käskin heittää tähdet takkaan. Takasta tuli ulos varisevia tähtiä. Kopistelemalla ja vesihanan alla sain tähdet puhtaiksi palaneesta pahvituhkasta ja noesta.

Tukin tuhkatähdet ulkoseinään taitettavasta mitasta vääntelemäni tähden seuraksi. Asetelman pohjana on kaksi vintage-kassia, jotka sain kesällä ystävänystävänystävän sukulaistädin jäämistöstä (KLIK). Kassit peittävät sopivasti seinää rumentavan pistorasian. Jämälangoista virkkasin ruusuja kukkimaan kuusen ja katajan oksille. 

 

SPR:n Kontissa on tuunauspiste, josta saa ostaa nippeleitä, nappeleita, lankoja, pitsejä, pikkuesineitä, tapetinpaloja ja kankaita. Sen kun täyttää pussin ja menee kassalle punnituttamaan aarteensa. Ei maksa paljon. Aarteita on hyvä käyttää koristamiseen ja somistamiseen, kun tekemisen tuska iskee. Vielä kun viitsii limpsoa kirpparin akkainlehdistä kauniita kuvia, voi sommitella aitoa kierrätysdisainia.

Tuhkasta ja roskasta on näemmä disainiksi ;)

Vanha rouva

Sininen ja valkoinen

Maailma on sininen ja valkoinen kipakkana pakkaspäivänä.

Aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin.

Rannan yksityiskohdat keimailevat ja kimaltavat kilvan.

 

Pihassa pitää vahtia Pekka.

Koivunlatvassa on Pekan passipaikka, mistä on hyvä seurata pihan tapahtumia.

 

Tekemällä tehty kuusi ja tekemällä tehdyt sydämet naurattavat Pekkaa. 

Kaikkea se Vanha herra tekee, kun Vanha rouva käskee!

Hyvää sinistä ja valkoista pakkaspäivää!

Vanha rouva

Komiaa kyytiä

Seinäjoki helli viikonloppureissua auringolla ja pakkasella. Puksuttelin junalla läpi lumisen lakeuden käsityömessuilemaan. Messuilla tuli käytyä, mutta yhtään kuvaa en ottanut. Vanha herra sai villasilkkisen alupaidan, joten alibi tuli sentään hankittua.

 

Seinäjokinen ystävä esitteli minulle Seinäjoen kirjaston. Voi mahroton sentään, että oli vinkeä paikka. Vinkkelit katossa ja seinissä kalat kera hiirulaisten. Lastenosasto hellii pieniä asiakkaita mukavilla luku- ja olopaikoilla. Eivät nuoretkaan kyllä huonoja koloja ole osakseen saaneet:

Keski-ikäistä vierailijaa miellyttivät lukuportaat ja ihana valo. Kukaan ei varmaankaan olisi ollut moksiskaan, jos täti olisi pötkähtänyt pehmoisille portaille pitkälleen.

Vanhan kirjaston puolella pääsin ihailemaan Alvar Aallon kirjastokalusteita ja hiljaisten huoneiden harmoniaa:

 

Ystäväiseni vei minut myös taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navettaan. Yli satavuotias punatiilinen navettarakennus kokoaa korkean kattonsa alle mm. nykytaidenäyttelyitä, kerho- ja kurssitoimintaa, konsertteja sekä ruokaelämyksiä. Me piipahdimme ihailemassa näitä Tiina Laasosen puisia veistoksia:

 

Seinäjoen luottomajapaikkani on jo usean kerran ollut pieni, yksityinen hotelli Alma aivan rautatieaseman kupeessa. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sydämestä tuleva ihastus ja kiitos yksilöllisestä ilmapiiristä ja hyvästä palvelusta. Tällä kertaa asustin entisessä vesitornissa:

Mikäs oli asustellessa, kun huone oli täytetty mielenkiintoisella taiteella. Kollaasiteoksen on tehnyt taiteilija Katja Paju. Teoksen yksityiskohtia olisi voinut tutkia kauan, mutta liki-ikänäköiselle se aiheutti lievää keikuntaa pehmoisilla pieluksialla:

 

 

Hyvää ruokaa, ihania leivoksia, pulppuavaa puhetta ja lämpimiä ajatuksia. Voimaa antavilla halauksilla ja kesäisen road-tripin suunnitteluideoilla on hyvä jatkaa arkea. 

Kiitollinen Vanha rouva