Pikkuihminen oli herännyt kuudelta jännittämään, kerkiääkö hän moottorikelkan kyytiin ja merelle pilkille. Kysymyksessä oli nelivuotiaan elämän ensimmäinen moottorikelkkakyyti ja ensimmäinen pilkkireissu. Aamukymmeneltä lopulta saatiin kypärä päähän, kelkkalasit nokalle ja kaikki vermeet rekeen. Sitten mentiin: Pikkuihminen edessä, Pappa keskellä ja minä hännänhuippuna kahden miehen takana. Parkeerasimme vissiin pilkkipaikkaan. Pilkit esille ja toukkia koukkuihin.
Ahvenenpoika kävi näpyttelemässä, muttei tajunnut jäädä koukkuun. Siitäkös Pikkuihminen suivaantui ja ilmoitti, että TÄSSÄ TULEE NÄLKÄ.
Kun nälkä oli tainnutettu kahdella makkaraleivällä, yhdellä suklaakakkusella, kolmella suukolla, appelsiinilla ja mukillisella mehua, alkoi suuri matka Kanariansaarille:
Ja se matka vasta olikin hurja! Matkalla kaukaisiin maihin voi kohdata lohikäärmeitä ja jättiläiskilpikonnia lentävistä liskoista puhumattakaan.
Vanha rouva
PS. Paluumatkalla kävi toteen vielä yksi elämän ensimmäinen: Pikkuihminen ohjasi kelkkaa itsekseen (Papan sylissä) ainakin kymmenen metriä. Sitä silmien tuiketta ja leveää hymyä!