Tuunattua joulua

Tässä on alkutilanne: iso kasa pahvisia lanka(?)kartioita. Niitä olisi saanut ottaa niin paljon kuin olisi halunnut kantaa. Yritin olla kuitenkin kohtuullinen hamstraaja - varsinkin kun ei ollut minkään sortin tajua siitä, mitä kartioista voisi tuunata. Kartiot olivat tarjolla Tam Silkin tehtaanmyymälässä Kangasalla. Samassa paikassa, mistä viime vuonna ostin hullunhalvalla kaksi kenkälaatikollista valkoisia ja mustia pitsinpätkiä. 

Vuoden olen miettinyt niitä pitsinpätkiä. Iltana muutamana selasin Instaa ja mietin, miksi lenkkiketjut ovat nyt niin IN. Tiedäthän ne ketjut, joita kansakoulussa väkerrettiin paperista kuusenkoristeiksi. Sitten se iski, se suuri älynväläys!

Vaaleista pitsinpätkistä syntyi kolme piiiiiitkää pitsiketjua. Niin pitkää, että sain ne ripustettua pönttöuunin pellinvarsiin. Siinä ne nyt roikkuvat. Paikassa, johon olen vuositolkulla ollut miettivinäni jotain koristetta, joka ei hyökkää Vanhan herran päälle.

Mustat pitsit odottavat vielä tulemistaan. Onhan tässä aikaa. Jonain kauniina päivänä saan kuningatarajatuksen - ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi näitä kynttilänjalkoja kypsyttelin aikoinani monta vuotta. Keskellä on entinen lampunjalka ja sen kummallakin puolella kirppareilta löytyneitä jalkoja. Osa oli valkoisia, osa kultaisia, osa ei minkään värisiä. Maalasin ja hion ne kulahtaneen mustiksi. Nyt ovat ikään kuin "samaa sarjaa".

Mennäänpä sitten pahvikartioihin. Niistä sukeutui ilman pahempia synnytystuskia suuri kuusimetsä:

Kudoin jämälangoista kuusenhuput, jotka viritin kartioiden ja jatkolatvojen päälle. Vanha herra sahasi liiteristä löytyneistä oikeista kuusenoksista kuusenjalat. Liimasin ne pahvipyörylöiden avulla kartioihin. Metsän alusta on peräisin talomme rossipohjasta löytyneistä laudoista. Punatulkut ja kärpässienet löytyivät kirpparilta. Siinä se. 

Nyt on tuunattu joulua sen verran, että on aika pötkähtää sohvalle syömään suklaata ja lukemaan lahjoja. Ja ehkä ottamaan toinenkin suklaa.

Vanha rouva

Kaksi klassikkoa

Heinäkuussa pääsin tutustumaan Heinolan taidemuseon ja kaupunginmuseon laajaan yhteisnäyttelyyn, jonka nimi oli "Kauneuden kosketus". Muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen 50-vuotisjuhlanäyttely kuljetti minut aikamatkalle läpi suomalaisen muotoilun. 

 

 

Näyttely sisälsi 150 teosta ja esinettä: taidelasiteoksia, hopeakoruja, iltapukuja, pienoismalleja, ryijyjä, keramiikkaa sekä teräsveistoksia.

Pari viikkoa sitten piipahdin Jyväskylässä Suomen käsityön museossa. Muotoilija Markku Pirin retrospektiivinen näyttely "Pirinsininen ja muita värejä" oli muotoilun, käsityön ja taiteen juhlaa. 

Piri aloitti uransa tekstiilitaiteilijana, mutta monitaiturille ovat muutkin materiaalit tuttuja. 

  

 

Piri on suunnitellut kodintekstiilejä, vaatteita, lasiteoksia, keramiikkaa, kaakeleita, tapetteja, hotellisisustuksia sekä teatteripuvustuksia ja -lavastuksia.

Suomen käsityön museo on ainoa laatuaan koko Suomessa. Se on valtakunnallinen vastuumuseo, joka kertoo suomalaisen käsityön tarinaa. Käsityö on laaja käsite, joka kattaa pehmeitä ja kovia materiaaleja, perinteisiä tekniikoita ja uusia innovointeja. 

Museon pysyvät näyttelyt ovat "Kädenjälki - Taidon kertomaa" sekä "Ajaton perinne - Suomalainen kansallispuku". 

Nämä kaksi klassikkoa kertoivat minulle suomalaisen käsityön merkityksestä. Käsityö on minulle osa elämää. Se on arkea ja juhlaa. Sanoo hän, jonka mummu opetti virkkaamaan ja kutomaan, leikkaamaan ryijyn nukkia ja solmimaan maton hapsuja. Ilman käsitöitä olisin kädetön.

Vanha rouva

Joulukranssi

Joulukranssi on valmis. Pohjana pyöränvanne, jonka virkkasin punaisella umpeen. Sitten jämäpunaiset ja mohairit ruusuiksi. Sujuvasti tuli ruusuja virkattua, kun Vanha herra ajeli autolla Tampereelle ja sieltä takaisin. 

Kuljetin kahta lankaa rinnakkain, jotta sain aikaiseksi muhkeita ruusunkukkia. Langat ovat peräisin kirpparien lankapussukoista. Mohair on peräisin ystävän loppumattomista lankalaareista. 

Nyt on koukulla jotain ihan muuta. 

Ei punaista, eikä kukkasia ;)

Vanha rouva

Oma pää

Katajakranssi sai koristeekseen kirpparilta löytyneen ison huovutetun sydämen. Kranssin mittakaavaa kun mietit, ajattele polkupyörän vanteen halkaisijaa. Aika iso on tämäkin joulukranssi, sillä meillä ei napeilla pelata ;)

Iso muovikassillinen halvimpia appelsiineja on tässä. Viipaloin hedelmät ja kuivatin kasviskuivurissa. Siihen meni aikaa 1,5 päivää. Leikkasin vahvasta pahvista renkulan. Liimasin appelsiiniviipaleet renkulaan. 

Kirpparilta löytyi kymmenen sentin auringonkukkia. Hajotin kaksi silkkikukkaa atomeiksi. Liimasin terälehtiä moneen kerrokseen. Keskelle asettelin auringonkukan ruskean keskustan, jonka vuolin mattoveitsellä matalammaksi. 

Tämä kötöstys pääsi vessan seinään. Vessan katosta löytyy kristallikruunu, jossa on keltaisia helmiä. Joten vessa on nyt tuunattu keltaiseksi.

Kellertävää löytyy myös uusimmista villasukistani.

Vanha rouva omine päineen