Vanha herra halusi 60-vuotislahjaksi sarvikuonoja, kirahveja, seeproja ja norsuja. Kaiken muun pystyin antamaan, mutta en norsuja (salametsästäjät olivat ehtineet ensin). Toteutin miehen toiveen roudaamalla hänet 8 päivän mittaiselle kiertomatkalle Senegaliin. Mikä matka!
Kävimme kolmella villieläinsafarilla. Senegalissa oli kuiva kausi, joten maa pöllysi, puut olivat lähes lehdettömiä ja eläimet lymyilivät vähissä varjoissa. Paikallisten safarioppaiden ansiosta löysimme kuitenkin paljon uljaita, komeita, salaperäisiä villieläimiä, joita tähän mennessä olemme nähneet vain luontodokumenteissa.
Apinanleipäpuut ovat majesteettisia. Puun mittasuhteet hoksaa katsomalla lilliputtikirahvia ;)
Kirahvi on iso, kaunis eläin! Ja naamioitumisen mestari!
Puhveleita, antilooppeja, pahkasikoja, apinoita...
Fathala Wildlife Reserve -luonnonsuojelualueen ehdoton kunkku on sarvikuono Kevin, joka on ainoa lajiaan Fatalassa. Sillä oli kyllä tyttöystävä, joka ei kuitenkaan suostunut kaikkiin Kevinin lemmenlurituksiin ja Kevin pukkasi sen sarvikuonojen taivaaseen. Nyt Kevin odottaa uusia tyttöystäviä Etelä-Afrikasta. Toivotaan auliimpaa lempeä ;)
Bandian luonnonpuistossa hyeenat ja krokotiilit olivat omilla alueillaan - muuten muu eläimistö hupenisi parempiin suihin. Hyeenat viettivät piiloissaan siestaa, joten ainoaksi näkemäksemme lihansyöjäpedoksi jäi auringonpaisteessa (+43 astetta) lekotteleva krokokaunokainen.
Senegalin pohjoisosassa on Unescon suojelema lintureservaatti, Djoudj Wetland Reserve. Siellä voi nähdä yli 400 erilaista lintua Länsi-Afrikan 650 lintulajista. Ajelimme veneellä pitkin Senegal-joen suistoa ja bongasimme kaikenkaikkiaan 28 erilaista siivekästä sekä pahkasikoja, krokotiilin ja boakäärmeen jäljet. Kesken rauhallisen jokisafarin tapahtui dramaattinen käänne. Olimme hetkessä pelikaanien ympäröiminä. Niitä tuli, tuli, tuli, tuli....
Kiertomatkan aikana vierailimme toreilla ja markkinoilla...
... paikallisessa kylässä ja koulussa ...
Piipahdimme Lac Rouge -suolajärven rannalla. Tuo samean vaaleanpunainen järvi Dakarista pohjoiseen on ulkonäöltään ainutlaatuinen. Muutama uskalikko pulahti järveen kellumaan - suolapitoisuus on 40 %.
Länsi-Afrikan keskus on Senegalin pääkaupunki Dakar, missä on yli miljoona asukasta.
Alla olevassa kuvassa Dakar siintää matkanjohtajamme Tean taustalla.
Dakarin edustalla on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva saari, Île de Gorée. Saaren historia on synkkä. Se oli yksi Länsi-Afrikan vilkkaimmista orjienvälityskeskuksista vuoteen 1848 saakka, jolloin Ranska kielsi orjuuden. Arviolta 20-30 miljoonaa afrikkalaista lastattiin saarelta laivoihin kohti Pohjois-Amerikkaa, Länsi-Intiaa ja Brasiliaa.
Hollantilaisten vuonna 1776 rakennuttamassa orjatalossa on nyt orjakaupasta kertova museo. Vaaleanpunaisen talon yläkerrassa juhlittiin vielä 150 vuotta sitten kauppiaiden päivällisiä, kun taas alakerran ovensuut on otsikoitu: naiset, naimattomat naiset, miehet, lapset. Orjatalossa rautaketjuilla sidotut vangit elivät ahtaasti, ja saivat syödä ja käydä tarpeillaan kerran päivässä. Talon alakerran kapean käytävän päässä on ovi, josta ajettiin laivaan eikä paluuta ollut.
Nykyisin Goréen saari on täynnä ranskalaisten 1800-luvulla rakennuttamia värikkäitä taloja.
Nyt tätä Unescon maailmanperintökohdetta asuttavat
muslimit, kristityt, käsityöläiset ja kalastajat - sekä turistit käymäseltään.
Senegalin väestöstä valtaosa on muslimeja, jotka käyvät pienissä paikallisissa kylämoskeijoissa.
Kerran vuodessa senegalilaiset tekevät pyhiinvaellusmatkan Toubaan,
missä on Länsi-Afrikan suurin moskeija.
Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti Saint Louisin vanhakaupunki. Se on Unescon maailmanperintölistalla. Kaupunki on tunnettu siirtomaa-aikakauden arkkitehtuurista.
Kävimme illansuussa kuhisevassa kalasatamassa. Mitkä värit!
Ensimmäinen kysymys, jonka kuulimme paikallisilta, oli "Montako lasta teillä on?"
Kiertomatka toteutettiin 13 matkalaisen, gambialaisen Laman-kuljettajan ja suomalaisen Tea-oppaan joukolla. Ajelimme pikkubussilla matkatavarat katolla, asuimme ja ruokailimme vaatimattomissa pikkuhotelleissa. Söimme ajomatkojen aikana sanamukaisesti Tean kädestä. Tuo ystävällinen, välitön, avulias ja henkeen ja vereen rautainen asiakaspalvelija maistatti meillä senegalilaisia ja gambalaisia herkkuja solkenaan ja koko ajan. Ja mikä nauru!
Senegal-viikon jälkeen meillä oli edessä toinen viikko Gambiassa. Se kutistui kolmeen päivään, sillä Suomi halusi kansalaisensa kotimaahan koronan takia. Järjestelyt hoituivat mainiosti, kiitos Tjareborgin (tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön kiitos huolenpidosta). Gambia vaihtui 14 vuorokauden karanteeniin, mutta mikäs tässä on ollessa, kun Vanha herrakin on päässyt turvallisesti aikuisen miehen ikään ;)
Afrikkalaisin terveisin
Vanha rouva
