27.1.2021

Täystuho

 

 

Vanha herra oli jo muutaman kerran kysellyt, saako autotallin nurkassa seisovan styroksisuikeron viedä roskiin. Ei todellakaan, vaikka se toista vuotta odottikin uutta tulemistaan. Nyt sain huikean idean, jonka avulla sain tuhottua tuunausnurkkani tilpehöörivarastoja. Työkamat vielä jäivät odottamaan sitä ihmeellistä päivää, että töitä taas on.

Päällystin pakkaustäytteenä olleen styroksisuikeron vanhan sanakirjan sivuilla. Monta vuotta hilloamani reunapitsi (kellastunut ja reikäinen), pääsi röyhelöksi. Naapurilta saamani paperikukkaset peittivät hyvin pitsinreunat ja lisää peittoa soivat munakennoruusut. Toiseen päähän suikeroa liimasin romanttisen valokuvakirjontani, jonka tekemisestä kerron TÄÄLLÄ. Lopuksi lisäsin glamourin takia kaksi virkaheittoa kultapalloa ja yhden vahapaperitähtösen.


Naulasin täystuhon olohuoneen seinään. Mallasin sen jatkoksi kolme puotipaperista väkertämääni tähteä. Siinä se nyt on. Övereistä överein, krumeluureista krumeluurein. Mutta melkein shabby chic, melkein.

Vanha rouva

24.1.2021

Harvoin tarjolla

Opiskeluaikana 1980-luvun alussa tuli värkättyä kirjoneuleita luennoilla niin paljon, että yksi professori käski olla kalisuttelematta puikkoja. Opiskelujen jälkeen alkoi työelämä eikä puhti riittänyt moiseen kalisutteluun. Nyt, kun työelämä alkaa olla lusittu, aloin elvytellä vanhoja taitoja. 

Ostin itselleni joululahjaksi suomalaisten lampaiden pökkimiä lankoja. Kieli keskellä suuta muistuttelin mieleeni, miten lankoja kuljetetaan. Sain kuin sainkin kahdet kirjoneulesukat aikaiseksi. Vanha herra nyysi heti toiset. Tummaa lankaa jäi, joten aloin muistella kohoneuleen tekemistä. Sain kudottua yhdet sukat leveällä resorilla. Passaavat oikein hyvin talvinilkkureiden kanssa.

En ole tehnyt kohoneuleita 30 vuoteen, mutta niin vaan ostaa täräytin paksut villalangat kutoakseni aran-neuleen. Tulostin ohjeen. Sen jälkeen olisin tarvinnut tulkkia, ensiapua, hermoparantolaa ja rauhoittavia. Kudoin, purin, kudoin, revin, kudoin, kerin....

Nyt on takakappale valmiina. Etukappale on kokenut kolme starttia. Aina on joku silmukka edessä taikka takana, mutta kuitenkin väärällä puolella. Reikäpalmikosta uupuvat reiät ja kierteet menevät ihan päin jotakin pimeää paikkaa. Periksi en kuitenkaan anna. Kohta on kevät ja haluan violettien kumisaappaiden kaveriksi violetin palmikkoneuleen. 

Jos en ole reiluun 30 vuoteen tehnyt kirjoneuletta enkä kohoneuletta, saman verran aikaa on vierähtänyt verilättyjen paistamisesta. Näin unta mummun tirisevistä verilätyistä. Lauantain ratoksi tein lättytaikinan, annoin ässehtyä ja sitten paistelin lätyt valurautapannussa ehdassa voissa.

Uutta puhtia täynnä olen taas valmis tulkitsemaan kärpäsen ohjepaperille jättämiä hieroglyfejä!

Vanha rouva

6.1.2021

Laatu korvasi määrän

 

 

Lähdimme rantakävelyllä päiväkahvin päälle, jotta näkisimme edes hieman valoa. Oli utuinen ilma. Ei aurinkoa, vaikka leppoisa pikkupakkanen purikin posket punaisiksi.

 

Ihmettelimme hurjasti laskenutta merenpintaa. Rantakivet olivat kopsauttaneet jääpeitteen tähdiksi. 
Samoja tähtiä olivat muutkin käyneet tutkimassa.

 

Rantakävelyn loppumetreillä sää yllättäen kirkastui ja aurinko tuli esiin. Kello oli kaksi päivällä. Seisoimme kaislikossa parikymmentä minuuttia ja seurasimme auringon putoamista taivaanrannan taakse.


Loppupäivä oli sysipimeää. 
Mutta silti niin valoisaa, sillä laatu korvasi määrän

Vanha rouva

1.1.2021

Viimeinen ja ensimmäinen

Vanhan vuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen täytekakku on maistelussa tänään.

Kolmeen osaan leikattu pohja on tavallinen sokerikakku. Kostutin sitruunamehulla. Kahdessa välissä täyte: keltaisenaan lakkoja ihan ilman sokeria.  Lakkojen päällä kermasta, rahkasta ja tomusokerista vatkattu paksu täyte. Tein kakun viime vuoden viimeisenä päivänä ihan sen  takia, että kakku kerkisi maustua jääkaapissa tuorekelmun alla ja paino päällä. 

Vuoden ensimmäisenä aamuna kuorin kakun kapaloistaan ja aloin koristella. Ensimmäiseksi kuorrutin kakun kermavaahto-rahka-tomusokeri-pursotuksin. Sen jälkeen asettelin kakun päälle kokonaisen marenkipesän. Kakun reunoille ripottelin marenginkappaleita, piparimurskaa ja rosepippureita. Viimeistelin kakun kanelitangoilla, tähtianiksilla ja kultapölyllä.



Vanha herra istahti kahvipöytään syynäämään kakkua. Kovasti oli kuulemma roskia ja styroksia. Sitten mies hoksasi kokonaisen marenkipesän: 

VH: Sä olet nyt rakkaani hitosti myöhässä?
VR: Ai miten niin?
VH: Eilen ehtoollahan se ilotulitus oli!
VR: Jep. Miten se liittyy tähän kakkuun?
VH: No kun tossa on bunkkeri, kuulat ja tykinputket.
VR: ????
VH: Pum, pum. Mää syön ton bunkkerin pois!
VR: Anti mennä vaan, armas aseseppäni mun.

Rauhallista, valoisaa ja kiinnostavaa uutta vuotta!

Vanha rouva