3.10.2022

Täytettä työn lomaan

Syyskuussa tein töitä vaihtelevalla tuntimääräällä: 0-48 tuntia / viikko. Sen verran menee 14 tunnin työpäivät näillä ikävuosilla raatoon, että palautuminen vie oman aikansa. Silloin tuijottelen kattoon, kässehdin puutarhassa taikka torkun pihakeinussa.

0-työviikkoina olen kuivannut talven varoiksi yrttejä ja kehäkukan terälehtiä:



Olen ihmetellyt villiintynyttä Olgaa, joka kantoi tänä vuonna 348 päärynää.


Olen leikannut marjapensaat, kääntänyt kasvimaat ja syyslannoittanut koko kartanon:


Ihmettelin kerran keinutorkkujeni kesken, mikä ihme korvissani naksuttaa:


Koska oravanpoikanen valmistautuu tomerasti talveen, minäkin houkuttelin Vanhan herran hamstrausretkelle:



Puolukkasavotan jälkeen alkoi siikasavotta. Nyt on pakastettuna 53 siikaa ja reilu kilo siianmätiä:


Työpäivien jälkeen ei huvita somistaa eikä tuunata, koska töissä saa tehdä sitä ihan tarpeeksi. 
Syksyllä on kuitenkin ihan pakko näpertää vaahteraruusuja - muuten ei ole lupa aloittaa jouluvalmisteluja:



Täytettä työn lomaan on ollut sen verran, etten ole päässyt ihan maatumaan.

Vanha rouva

7.9.2022

Kreivin aikaan

Tein pikavisiitin Raaheen. Yhden yön ja kaksi päivää vietin laatuaikaa itseni kanssa pikkuruisessa puukaupungissa Perämeren rannalla.

Ensimmäinen tutustumiskohteeni oli Langin kauppahuone. Siellä tehtiin kauppaa vuosina 1811-1934. Langin kauppahuone harjoitti maakauppaa, ulkomaankauppaa sekä laivanvarustusta. Langin liike oli Pohjois-Suomen suurin kauppahuone. Kauppahuoneen omaisuuteen kuului purjelaivoja, sahoja ja ruukkeja. 

Nyt  Langin kauppahuoneessa toimii kahvila-ravintola komeine saleineen, puoti, kööki ja hotellihuoneita. Minä ostin itselleni yhden viehkon yön Sofia-neidon kammarissa. Sofia syntyi kauppiasperheeseen vuonna 1816. Sofia-neidon kamari on sisustettu siihen hetkeen, jolloin Sofia on nukkunut siellä viimeisen neidon yönsä ja mennyt seuraavana päivänä naimisiin suuren rakkautensa kanssa.

Langin kauppahuone sijaitsee uljaalla paikalla. Pekkatori on Raahen palon jälkeen tehdyn Gustaf Odenwallin kaavan (1811) tärkein kokonaisuus. Siitä piti tulla kaupan ja hallinnon keskus. Aukiota ympäröi seitsemän asuintonttia ja torin äärelle rakensivat monet Raahen valtasuvuista. Uudisrakentajat olivat kaupungin huomattavimpia porvareita, raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia.

Torin ympärysrakennukset edustavat kaikki 1800-luvun puuklassismia. Tämä italialaisen renessanssin ihanteiden mukainen umpikulmainen torikokonaisuus on säilynyt poikkeuksellisen yhtenäisenä. Suomalaisten puukaupunkien toreista Pekkatori on parhaiten säilynyt.


Pekkatorin keskellä seisoo kaupungin perustaja Pietari Brahe. Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 1600-luvulla. Hän kehitti Suomen hallintoa ja perusti Suomeen kymmenen uutta kaupunkia sekä Turun akatemian. Raahen Brahe perusti 1649.

Pönäkän kreivin lisäksi Raahesta löytyy oikea veistospuisto. Kari Juvan veistokset ovat moniulotteisia ja helposti hahmotettavia. Mieluisia monista veistoksista on maahan vajoava nainen. Omakuva? 


Ihanan ystävän, romanttisen hotellin, hyvän ruoan ja kirpparikierroksen lisäksi Raahesta löytyi mitä kaunein kirjapuoti. Pieni ja yksityinen, ketjuista riippumaton Karhun kirja ja paperi. Vanhoja mööpeleitä, kierrätettyjä ja tuunattuja myymäläkalusteita ja itserakennettuja hyllyjä täynnä mitä mielenkiintoisempia kirjoja ja paperiaarteita. Lattia täynnä sitaatteja ja tiskin takana ystävällinen kirjakauppias, jolta löytyi suosituksia laidasta laitaan. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan aitoa ihailua rohkealle kauppiaalle aikana, jolloin sometus, tviittailu ja podcastit korvaavat paperikirjan tunnun ja tuoksun. 

Pikkupikkulomanen tuli kreivin aikaan. Nyt on mukava taas painaa pitkää päivää.

Vanha rouva

31.8.2022

Hyvin varisee

Riivitään humalaa, saniaista, sinipiikkiputkea ja vaahteraa. Haetaan rannasta rantavehnää. Käydään liiterissä nyysimässä haloista koivuntuohta. Kuivataan lahjaksi saatuja ruusuja.

Tykötarpeiden keräämisen jälkeen päällystetään ruostunut hellanrengas tuohella. Sitten liimaillaan edellä luetellut tarpeet yhdelle kantille. Muuta ei tarvita.

Ripustetaan omatekemä kuivakranssi eteisen seinälle. Kestävyyttä koetellaan imurinvarrella. Hyvin varisee, mutta ei mene rikki!

Vanha rouva


 

24.8.2022

Elokuu laidasta laitaan

   

Elokuun runsaus on mykistänyt minut. On pitänyt ahkeroida töissä, hoissia mustikassa, käydä kylässä, kutoa sukkia, lukea kirjoja ja järjestää seurapiiritapahtumia. Siinä sivussa ne normaalit siivoukset, pyykinpesut, kokkaukset, leipomiset sun muut huoltohommat. 


Puutarha on ihan parasta. Kukka- ja kasvimaat ovat minun lanttumaakareitani. Helteisen illan kun tuijotat salaatinkasvamista, ajatukset loksahtelevat kuin itsestään oikeisiin mittasuhteisiin. Pelloilla ja ahonlaidoilla kasvaa kukkasia, joiden kimputtaminen laittaa loputkin mielenmurheet suit-sait-sileäksi. 

 

Kesäiset hattukutsut saivat naurun kuplimaan vähän samaan malliin kuin mansikkakuohari korkeissa laseissa. Mikäs oli emännöidessä, kun vieraat kunnostautuivat puhumisessa ja syömisessä. Emäntä sai olla hiljaa (?) ja nauttia ystäviensä helmeilemisestä.


Elokuussa tomaatit alkavat olla parhaimmillaan. Niistä tein sunnuntaipiirakan. Ohje menee suurinpiirtein näin: Avaa lehtitaikinalevy ja kaulitse se uunipellin kokoiseksi. Levitä pohjalle täyte: 250 g ricottaa ja 2 dl parmesaaniraastetta, joihin murskaat yhden valkosipulin kynnen, ja maustat hunajalla, mustapippurilla ja suolalla. Muista jättää piirakkapohjan reunoista noin sentti ilman täytettä. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa noin 20 min. Päällystä jäähtynyt piirakka tomaattiviipaleilla. Pirskota tomaateille oliiviöljyä ja ripottele yrttejä. Myllytä perään vielä mustapippuria ja suolaa. Minä heittelin piirakalle vielä valkosipulilastuja. 


Elokuussa saa mahtavia kalasaaliita. Noin vain hetkessä ongin 66 kalaa. En aio koreita kaloja savustaa enkä paistaa, vaan vien ne työmaalle kalabuffetin somisteeksi.


Tämä emäntä lähtee nyt vetämään hautausmaaopastusta ja sen jälkeen rakentamaan Let´s rock -bileitä. Se minun helteisessä elokuussani on kivaa, että keikkoja pukkaa laidasta laitaan. Onneksi on salaattipenkki, joka kasvaa kaikesta huolimatta.

Vanha rouva

31.7.2022

Vehnäpullot

 

Vanha herra kiikutti kaupasta kaksi satsia tuoremehuja. Tyhjät pullot voi kyllä palauttaa ja niistä saa 10 senttiä kappaleelta. Mutta päätin toisin. Liotin pulloetiketit pois. Solmin pullojen kaulaan kirpparilta löytynyttä paperinarua ja piirustelin pullojen mahaan vesiliukoisella tussilla kuvioita ja kukkasia. Valutin pullojen pohjalle vaaleaa koristekivimurskaa ja tökkäsin perään rantavehnää. 

Suurin osa pulloista päätyi kodinhoitohuoneen ikkunan väliin. Pullot näkyvät hauskasti terassille. Kolme pulloa päätyi kultaisen purjelaivan seuraksi olohuoneen pikkupöydälle. 

Vaan olihan siinä juomista, että sain kaksitoista pulloa tyhjäksi ;)

Vanha rouva

21.7.2022

Lohduttavanpehmeä

Parasta kesässä on, kun voi yöpaita päällä hiippailla puutarhaan. Paljaat jalat kastuvat nurmikolla ja aamun ensimmäiset hyttyset heräilevät hyrisemään korvanjuuressa. Aamutuimaan voi istahtaa kiikkuun syömään mansikoita ja miettimään, miten hiivatissa saa rusakonpoikaset vieroitettua sipulinvarsista.


Jos mansikat eivät tuo ratkaisua rusakko-ongelmaan, voi projektia kehitellä eteenpäin juomalla pullakahvit ja riipimällä kuivatut lipstikat säilöön. Edelleen yöpaidassa ;)

 

Aamupäivän mittaan on pakko vaihtaa yöpaita hellemekkoon. Sitten voi poimia omasta puutarhasta minttua, kurkkuyrttiä ja kehäkukkia ja lähikaupan runsaista laareista mustikoita, mansikoita, kirsikoita ja juustokakkua. Sitten vain tuunaamaan markettipakastekakusta kukallista ja marjaisaa vierasvaraa, sillä naapurin ihanat rouvat tulevat iltakahville.


Kerran kesässä pitää leipoa Britakakku kauan kaivatulle kaunottarelle, joka viettää kesälomaa koti-Suomessa. Pian on vierastyöläisen aika palata työmaalleen Malediiveille. Joten tässä hymytytön kesäkakku: 


Illan tullen voi vapauttaa itsensä hellemekosta lohduttavanpehmeään yöpaitaan. 
Sen turvassa voi kiertää puutarhaa ja ihmetellä sipulinvarsien lyhenemistä. 

Vanha rouva

7.7.2022

Nenäpäivä

Istuin salaisessa puutarhassani. Helle helli ja hyttyset hyrisivät. Katsahdin vaahteran läpi siilautuvaa kesävaloa. Mitä mitä mitä? Koko puu oli täynnä neniä!

Siltä istumalta varustelin Vanhan herran tikapuilla. Mies krapusi puuhun ja keräsi minulle ämpärin täydeltä neniä. 

  

Sidoin vaahterapuun katveessa kesäkranssin. Naulasin kranssin eteisen seinään. Saat ihan itse kuvitella, miltä heleänvihreä näyttää valkoista puupanelia vasten. 

Lopuksi liimasin yhden nenän sinne, minne se kuuluu. Jatkoin lymyilyä salaisessa puutarhassani.

Vanha rouva

20.6.2022

Yötyön päällinen


Kuudentoista tunnin työkeikka oli loppumetreillään, kun vastaan tuli sumuinen yömaisema. Niin kaunista, että piti oikein pysäyttää tienpieleen. Maalaistie kuhisi elämää: kettuja, kurkia, joutsenia, kissoja, lehmiä, heppoja. 


Kotipihassa syreenit olivat puhjenneet runsaaseen kukkaan sillä aikaa, kun olin yötyökunnissa. Aamulla piti tuoksuttelun jälkeen ruveta heti leipomaan, sillä naapuri toi sylillisen raparperia.


Piirakan pohjana käytin Myllyn Paras -kauramurotaikinaa (400 g pakaste). Täytteeksi viipaloin 5 dl raparperia, joihin sekoitin 1,5 rkl perunajauhoja. Paistoin piirakkaa 200 asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia. Sitten levitin raparperitäytteen päälle etukäteen sekoittamani kauratoscan: 100 g voita sulatettuna, 1 dl sokeria, 2,5 dl isoja kaurahiutaleita, 1 rkl vehnäjauhoja ja 0,5 dl maitoa. Jatkoin paistamista uunin keskitasolla vielä vartin verran. 

Yötyön päälliseksi vallan mainio makupala! 


Omenapiirakkaa pitää hetkinen vielä odottaa.

Vanha rouva

16.6.2022

Kahdeksan lahoa latvaa

 

Pihamme ehdottomana kuninkaana on komeillut valtava ja vanha kuusi. Se on uljaasti ottanut vastaan mereltä puhaltavat myrskytuulet likipitäen sata vuotta. Latva alkoi "haljeta", joten huolestuimme. Kutsuimme hätiin ammattimetsurin, joka ennusti latvan katkeavan lähiaikoina. Se olisi tiennyt tuhoa meille ja naapuritaloille.

 

Viljami kiipesi kuuseen ja karsi mennessään oksat. Kuusesta löytyi kahdeksan latvaa, jotka olivat pahasti vioittuneet.

 

Kuusi oli kelteisillään ja polttupuiksi sahattuina tukinpätkinä kukkamaani päällä reilussa tunnissa. Ehtoolla saapui kuusenoksien noutaja.


Parin päivän päästä Viljami kärräsi paikalle jyrsijän. Ensin sahattiin kantoa matalammaksi ja sitten jyrsittiin helvetinkoneella.

  

Haketta tuli paljon. Kukkamaa on nyt autio, valoisa ja sadeveden ulottuvilla. Ennen se oli pimeä ja kuiva. Nyt alkaa armoton arvuuttelu, mikä puu, pensas tai kötöstys pääsisi edesmenneen kuninkaan valtaistuimelle. 

Vanha rouva, se 9. laho latva

PS. Maisemallisesti merkittävän puun kaatoon tarvittiin kaupungin lupa. Metsurin työ puolestaan oli  kotitalousvähennyskelpoinen kuluerä.