Kattila, minkki ja tötterö -uutisia

 

Kuten varmaan muistat, viime vuonna remontoimme, remontoimme ja remontoimme. Vanhan herran synnyinkodin porstuan alta löytyi arkeologinen aarrekätkö: rikkinäisiä nukkeja, muumioituneita variksia ja saunavihtoja, sardiinitölkkejä, eu de cologne -pulloja kera mustepullojen, korvapuolia kahvikuppeja, kattilavainaita yms yms. Pelastin mitä pelastettavissa oli. Vanha herra vähän kohotteli kulmiaan aarteilleni, mutta niin vaan aarteet pikkuhiljaa löytävät paikkansa huushollissamme:

 

  

 

Muutama viikko sitten vintti sai kyytiä. Ulos lensivät kahvattomat matkalaukut, rikkinäiset räsymatot, vuosikertapatjat sun muut ilmanaikuiset tilantukkeet. Nuori rouva oli niin avulias, että vei kurantit matot koiraperheensä arkea helpottamaan. Kaatopaikkatuomiolta pelastui myös muutama alumiinikattila, joista taitaa tulla kukkasten koteja... Uuden elämän sai myös täytetty minkki:

 

Vanha herra oli kiikuttanut minkkirievun kompostivahdiksi. Menin iltahämärissä kasvimaalleni ja meinasin saada p-halvauksen, kun minkki vaania napotti minua tuimilla silmillään! Huh huh! 

 

No, ei meidän pihassa kaikki sentään ole kierrätettyä. Sain kuin sainkin ostettua  sekametelikaupasta kaksi sinkkitötteröä, kun ne tulivat 60 % halvennukseen. Herra sekoitti remontista ylijääneistä betoneista ja laasteista koktailin ja valoi tötteröt puolilleen. Ihan vain sen takia, etteivät navakat syystuulet vie tötteröitäni mennessään. Tötteröt kera auringonkeltaisten kukkasten pääsivät paraatipaikalle pation laidalle:

 

  



 

Edesmenneellä Lapin matkalla hyötykäytin hyväkseni remontista ylijääneitä sähköjohdonpätkiä. Kieputtelin niistä jättisuuren sydämen, jonka päällystin sammaleella. Pihlajanmarjoista kortiste ja A vot!

 

 

Aurinkoisin terveisin ja sydämellisin aatoksin sinua tervehtii Vanha rouva

Uusi puutarha

 

Helmikuussa 2011 leivinuuni koki kovan kohtalon: se nakattiin ikkunasta pihalle kylmään pakkaseen. Toukokuussa, kun lumi oli sulanut, kokosin ehjät tiilet kahteen letkaan vastaisuuden varalle.

Vastaisuutta sain odotella vuoden verran, mutta sitten minulla välähti. Toukokuussa päätin muuttaa talon remontoinnissa rähjääntyneen vanhan kasvimaan pottupellon toiseen päähän. Tuumasta toimeen:

Ensin rakensin taloremontista ylijääneistä siirtolavoista kaksi kompostikehikkoa ja maalasin ne talomaalilla. Vanha herra reunusti kehikot "parvekelaatikoilla", joihin istutin kaikenmaailman kukkasia rönsyilemään.

Levitin alueelle juurimaton, jonka päälle sommittelin talon vanhat ikkunanpokat kasvilavoiksi. Taivas, kun niihin upposi multaa! Lavoihin kylvin sipulia, selleriä, persiljaa, tilliä, salaattia, mangoldia ja porkkanaa. Yhteen lavaan siirsin monivuotiset yrttini (minttu, sitruunamelissa, ruohosipuli, rakuuna, rosmariini, suolaheinä, ilmasipuli, mäkimeirami ja laventeli). 

Lavojen välit ladoin täyteen leivinuunin tiiliä. Tiilien väleihin on tarkoitus harjata hiekkaa - kunhan joku sen ensin muistaa hommata. Tiilet ovat mielin määrin taiteellisesti sikin sokin ;)

Ylijääneestä raudoitusverkosta Vanha herra rälläköi suikaleen, jonka taivutimme kaareksi pavuille, herneille, päivänsinille, mustasilmäsusannoille sekä ruusupavuille.  Osan kasveista istutin saviruukkuihin ja sinkkiämpäreihin.

 

Erotin kasvimaani Vanhan herran pottupellosta kukkasellisella kohopenkillä. Kylvin siihen kehäkukkaa, ruiskukkaa, malvikkia, auringonkukkaa sekä mangoldia.

 

Kasvimaan hoitaminen on ihanaa. Varsinkin, kun seurana on maailman suloisin puutarhuri!

 

 

 

 

Joskus hortonomin hommat alkavat väsyttää. Silloin ei auta muu kuin istua persiljapenkkiin ja pitää kunnon tuumaustauko:

 

 

Puutarhaterveisin Vanha rouva ja Pikkuihminen

Terveisiä Lapista

Kahdeksan päivää ja seitsemän yötä uskoa, toivoa ja rakkautta. Ilman vastarakkautta.
Siis kaloilta. 

Mitä tekee kalamiehen muija kahdeksan päivää ja seitsemän yötä tunturin kupeessa, Tenon rantatöyräällä? Uskoo, toivoo ja rakastaa, tietysti.
Sen lisäksi kalastajan muija on kekseliäs, joten hän...

... kerää ajopuita talven askarteluja varten...

... tepastelee varpaisillaan joella ja ottaa aurinkoa...

... ihailee norjalaisia heppoja, vaikkei heppatyttö olekaan...

... kuvaa kauneutta, kutoo sukkaa, lukee kirjaa, makaa lepotoolissa, keittää kahvia, tekee ruokaa, syö herkkuja, voivottelee kalastajansa kovaa, kalatonta kohtaloa, lämmittää saunaa, kerää kaksi ämpärillistä karvarouskuja, tekee sammalkranssin, hoissii pitkin tunturia...

... käy lomakylän emännän pullakioskilla joka päivä hakemassa Lapin parasta mustikkapiirakkaa, kantaa sen joenrantaan ja...

... NAUTTII!

Lomaltapaluuterveisin Vanha rouva



Vaaleaa vai tummaa?

Tarjoilin taannoin lauantai-illan iloksi pari kirsikkakakkua. Mikäs sen mukavampaa saunan jälkeen, kuin maistella suklaalla aateloituja kirsikoita teekupillisen kanssa. Kun en osannut päättää, tehdäkö kakku valkoisesta vai tummasta suklaasta, tein kakut molemmista!

 

Muropohjalla on sulatetusta valkosuklaasta, rahkasta ja kanamunista tehty täyte. Paistamisen jälkeen pistelin kakun päälle kirsikoita ja veistelin perunankuorimaveitsellä valkosuklaakiehkuroita. Pölläytin vielä tomusokeria kakun päälle ennen pöytään vientiä.

Tumma suklaa ei sekään ole hassumpaa kirsikoiden kanssa. Sitä löytyy seuraavan kakkusen täytteestä kerman ja liivatteen ohella. Suklaaruususet pursotin suklaakermavaahdosta. Kirsikkarenkaiden keskelle ripottelin loput valkosuklaamuruset.

 

Vanha herra kommentoi suklaakirsikkakakkusia näin: "Herrat pitävät vaaleaveriköistä, mutta naivat tummaverisiä."

Vanha rouva (blondi, joka rakastaa kaikenvärisiä - suklaita)

Stressaava kesäpäivä

Ottokatin arki on hirvittävän stressaavaa, kun pitää koko ajan tarkistaa, ettei Vanha rouva vaan tee tyhmyyksiä - sillä on siihen näet suuri taipumus:

Ensiksikin pitää sensuroida luettua tekstiä hännän vihaisilla huiskutuksilla, kun Vanha hassahtanut hihkuu liian kovaäänisesti kauniita kuvia puutarhalehdistä bongatessaan. Rasittavaa.

Sitten onkin pakko mennä makaamaan lehden päälle, kun Vanha tolvana ei tajua tarjoilla minulle mitään, vaan ryystää itse kahvia ja syö suklaakakkua. Todella ärsyttävää.

 



No nyt se Vanha eukko kuvittelee ompelevansa jotain. Ei tule mitään, menen makaamaan käsityöpakkiin, ettei se vaan pistä  sormeensa. Anna mun kaikki kestää.

En kiusallanikaan nouse pakista kahteen tuntiin. Kosto on suloinen, kun en vieläkään ole saanut välipalaa. Tehköön emäntä mitä lystää. Krooh.

Ei ole ollenkaan mukava päänalunen, ei. Eikö se tajua tarjota tyynyä? Näkeehän se, etteivät lankarullat ole ergonomisesti muotoiltuja!! Haloo?!!!

Että voi Ottokatin elämä olla rasittavaa kesäisenä päivänä. Onneksi Ottotarjoilijatar tajusi lopulta kattaa prunssin terassin varjoisalla puolelle. 

Vanha rouva, kirjuriksi alennettu

Poikamieskakkuja

Viisikymppinen poikamies oli tulossa tekemään tupatarkastusta. Mitähän sille voisi leipoa? Tuskailin ja tuhisin, selasin ja läräsin keittokirjoja. Lopulta Vanha herra tuskastui tumpelointiini ja ratkaisi asian diplomaattisesti: "Sää oot koko kesän leiponu kaikenmaailman kakkuja kavereilles, mutta mää en oo saanu yhden yhtä mansikkakakkua." Siinä se - pitihän se sitten tehdä:

Kahden kaneliripauksella maustetun kakkukerroksen väliin sekoitin rahkasta, tomusokerista ja kermavaahdosta täytteen, jolle asettelin umpijäisiä mansikoita. Kostutin kakun mansikkasiiderillä, nami nami. Lykkäsin tuorekelmulla peitetyn kakun jääkaappiin kunnon painon alle yöksi. Aamusella viipaloin mansikat. Muussasin reunapaloista mansikkakoristuksen alle tuorehillon, jotta mansikkasiivut eivät liukuisi pois kakulta. Keskelle komein mansikka. Päälle siideristä ja liivatteesta tehty kiille. Reunoille runsas kermapursotus.

Olisin niiiiiiin mielelläni tukkinut kakkuun helmiäisrakeita tai ruusunkukkia, mutta Vanha herra seisoi haukkana vieressä ja kielsi roskien laittamisen kakun päälle. Otin vahingosta vaarin ja hörsöilin oikein olan takaa appelsiinikakun kanssa:

Tavalliseen appelsiininkuoriraasteella ryyditettyyn kuivakakkuun upposi 1, 5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua! Koristelin kovin ankean rengaskakun puutarhan antimilla sydämeni kyllyydestä: orvokkeja, kehäkukkia, krassinlehtä, viinimarjoja. Appelsiinirenkaitakin tökötin kakulle - niitä ei tosin puutarhassani kasva - sillä emäntäkoulussa opetettiin joskus muinaisuudessa, että koristeiden pitää antaa jokin vinkki ruoan sisällöstä. 

Poikamiesystävämme tarkasti tuvan ja tilukset ja asettautui ruokapöytään lähi-luomu-eko-ruokaa syömään: oman maan pottuja, salaatteja, yrttejä. Omatekemää mehua ja leipää. Itsesuolattua lohta. Päälle omista raparpereista keitettyä kiisseliä.

Poikamies torkahteli tovin keinutuolissa ja sitten oli edessä päivän rankin urakka:

Poikamies söi kuuliaisesti kaksi palaa kumpaakin kakkua ja totesi sen jälkeen Vanhalle herralle: "On se vaan hyvä, etten minä ole akkaa itselleni ottanut!"

Vanha rouva

Kukkakakkuja

  

 Kesä on kukkien aikaa.

Kesä on kakkujen aikaa.

Kesä on kukkakakkujen aikaa.

 Terveisin

Vanha rouva