Pelastusoperaatio

Ystävänystävänystävä siivosi edesmenneen sukulaistätinsä jäämistöä. Valtava käsityölaatikko päätyi minulle, koska ystävänystävä oli aukaissut suunsa ja pelastanut käsintehdyt aarteet minulle ystäväni kautta. 

Pahvilaatikossa oli iso kasa käsinvirkattuja pyöreitä liinoja. Oli valkoisia, sinisiä, oransseja ja eiminkäänvärisiä. Värjäsin yhtä lukuunottamatta kaikki liinat mustiksi. Maalasin myös käsityökehykset mustiksi ja pingotin liinat kehyksiin. Viimeistelin kehykset ohuenohuesta langasta virkatuilla valkeilla välipitseillä. Musta samettinauha toimittaa roikottimen virkaa. Sen ainoan valkean pitsin pingotin vaaleaan kehykseen ja ripustin vaalealla pitsinauhalla.

 

Ripustin pitsiunelmani messinkiseen verhotankoon. Muistaakseni verhotanko on Vanhan herran ja minun ensimmäinen yhteinen hankinta toijalalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä vm. 1991. Vanha herra on sangen tyytyväinen, kun kekkasin työntää tangon hyllynkannakkeiden välistä. Ei tule seiniin reikiä.

Ilman pelastusoperaatiotani pitsit olisivat varmaankin päätyneet kaltoinkohdeltujen käsitöiden tuonilmaisiin. Se olisi ollut mitä hirvein kohtalo taidonnäytteille, jotka ystävänystävänystävän edesmennyt sukulaistäti virkkasi ja värkkäsi elämänsä aikana.

Vanha rouva

Virkeää arkea

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Ihminen on aikaansaapa, innostunut ja virkeä. Ainakin tämä ihminen. Syysvirkeyteni näkyy siinä, että tulee rätättyä uusia ja ennenkokemattomia ruokia. Niinkuin kanapata, joka paistetaan uunissa yhdessä rosmariinilla maustettujen vihannesten kera (kuvasta puuttuvat vielä kanapalat ja kolmen juuston ruokakerma).

Ennenkuulumattomasta virkeydestä kertovat myös täytetyt kesäkurpitsat, joita tämä emäntä ei todellakaan kokkaa ilman supertärkeää syytä. Tällä kertaa superpapukaijamerkin ja jauhelihalla täytetyt kurpitsat ansaitsi superystävä. Ystävä tuli ja pesi kaikki talon ikkunat tuosta vaan, ilman mukinoita ja tekosyitä (joita talon emäntä osaa esittää liudan jos toisenkin, kun aletaan puhua ikkunapesusta). 

Urhea ystävä sai vaivanpalkaksi myös ennenkokeilematonta kakkua. Koekaniini näytti nauttivan Valion ohjeella tehdystä aura-lakristi-suklaakakusta. Ohjeen mukaan kakun sisälle kätketään vadelmia, mutta korvasin ne tyrnimarjoilla. Yllättävä, kipakka ja makeansuolainen kakku. 

Vanhan herran virkeystaso on huipussaan syksyn tullen. Silloin nimittäin kalastetaan syyssiikoja tuulessa ja tuiskussa, myräkässä ja kylmässä. Mätisiioista otetaan mädit talteen. Sitten vatkataan ja pestään mätipussit pois, valutetaan ja pakastetaan. Mikä olisikaan parempaa paahtoleivän päällä kuin smetanaan sekoitettu siianmäti kera punasipulin! Tai venäläinen blini kera mädin?

Onkohan syysvirkeys ja syysahneus sama asia? Yhtenä päivänä menimme lähimetsään etsimään kelottuneita oksia. Palasimme kolmen tunnin päästä kotikartanolle ilman oksan oksaa. Mukana tuli kaksi ämpärillistä puolukoita ja seitsemän kiloa suppilovahveroita. Virkeyttä tosin koetellaan, kun suppilot pitää puhdistaa ja jatkojalostaa. Mitäs sitä sanotaankaan siitä ahneen lopusta?

 

Syksyistä virkeyttä osoittaa myös se, että sain manguttua Vanhan herran elokuviin. Yleensä saan käydä elokuvissa ikkunanpesurini kanssa. Jaska Pontteri on kuitenkin semmoinen sälli, että Vanha herrakin uskaltautuu muiden Oulun poikien kanssa elokuvateatteriin.

Kutomisvirkeyteni on tasainen ominaisuus. Se ei sesongeista piittaa. Kudon ympäri vuoden. Viime viikolla syntyi neljä muhkumyssyä kuin parahultaan, sillä tänään saamme supervirkeitä ja hyperaktiivisia vieraita. Yhdeksänvuotiaat kaksoset saapuvat Tampereelta panemaan vipinää vanhusten kinttuihin ;)

Virkeää arkea sinullekin!

Vanha rouva

Hetken huuma

Mieli lepää keltaisessa matossa, jonka vaahtera levittää eteeni. Vähän haikeana näen keltaisuuden pikkuhiljaa muuttuvan ruskeudeksi. Ennen muuttumisleikin finaalia keräsin kauneimmat lehdet, sinisimmät piikkiputket ja maksaruohojen ruskettuneet kukinnot. Pyöräytin niistä kranssin  alahuonerakennuksen koristukseksi.

Vaahteranlehtiä piisaa. Kieputtelin lehdistä ruusukkeita autokatoksen seinään. Siinä ne nyt kukkivat ilta-auringossa Lapista roudatuilla kelo-oksilla. 

 

 Hetken huuma on tämä vaahtera-askarointi. Mutta mikäpä tässä elämässä olisi ikuista?

Tinttejä tuntuvat koristukseni ärsyttävän suunnattomasti. Milloin on lehdenpäät nypitty, milloin koko ruusuke potkaistu maahan. Kun muuta eivät voi, kiskovat kiukuspäissään hyönteishotellien kaislat verkon läpi maahan. Ja sitten lirkuttelevat ihan viattomia.

On pikkuhiljaa aika antaa puutarhan asettua talviteloille. On aika siirtyä sisäkoristelukauteen. Sen lähtölaukauksena olkoon kuvan pitsiliina. Sain sen ystävänystävänystävältä, joka siivosi edesmenneen sukulaistätinsä jäämistöä. Valtava käsityölaatikko päätyi minulle, koska ystävänystävä oli aukaissut suunsa ja pelastanut käsintehdyt aarteet minulle. Pikkuhiljaa olen setvinyt pahvilaatikon sisältöä. Nyt huikea tuunausidea odottaa päivänvaloa. Ensin kuitenkin pitää piipahtaa kirpparilla metsästämässä puuttuvia ideanosasia. 

Mitä sinä ideoit tällä hetkellä?

Vanha rouva

P pitkällä

  

Tässä Vanhan herran tyylinäyte suppilovahverometsältä. P pitkällä mies poimi harvinaisia aarteita. Olemme sienestäneet yhdessä 25 vuotta Oulun ympäristössä ja jo nyt löysimme suppiksia kaupungin rajojen sisäpuolelta! Yleensä olemme ajaneet Kainuuseen päiväseltään tai yökuntiin, milloin mitenkin. Edestakaista ajomatkaa kertyy normisyksynä rapiat 350 kilometriä. Nyt vaivaiset 30 km. 

 

Juhlistimme lähiruokasaalistamme kokkaamalla vietnamilaista pho-keittoa. Keitossa on naudanlihan lisäksi ituja, mustakaalia, sipulia, valkosipulia, riisinuudeleita, chiliä, yrttejä ja luksuselementtinä tuoreita suppilovahveroita. Täyteläisen yrttistä ja metsäistä. 

Yleensä käytän kallisarvoiset suppilovahverot risottoihin, mutta nyt raaskin tehdä myös suppispiirakan. Täyte on pelkkää suppista, sipulia, ranskankerma + muna. Mausteina suola ja timjami. Pohja on nopea ja helppo: 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl kauraryynejä, 1/2 tl suolaa, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 dl öljyä ja 1 dl vettä. Kaikki sekoitetaan ja sitten kaadetaan löysä taikina piirakkavuokaan ja taputellaan kylmään veteen kastetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille. 

Oululaisia suppiksia oli niin paljon, että loput panin kuivattaen. Niitä kertyi kaksi 6-litraista lasipurkkia. Nyt ne säilyvät satokaudesta toiseen, kolmanteen ja jopa neljänteen - jos säilyvät.

 

Tässä Vanhan herran tyylinäyte siikapunkalta. P pitkällä mies lajitteli kotipihalla aamusaalistaan. Parikymmentä syyssiikaa päätyy fileinä pakkaseen, suolattuina savustimeen ja sellaisinaan ystäville. 

Minkäs edessä seuraavaksi pantaisiin P pitkälle? 

Vanha rouva

Hupi ja hyöty

  

Piipahdin parin päivän matkalle Rovaniemelle, sillä olin sopinut ystävätreffit. Stansta oli kotilomalla äitinsä luona ja mikäs sen mukavampi syy minunkin ottaa omaa lomaa. Neljän tunnin mittaiset pikatreffit Rovaniemen keskustassa hujahtivat ohitse sekunnissa - siltä se ainakin tuntui. Oli virkistävää tavata pitkästä aikaa rakas ihminen, joka on suora ja mutkaton, konstailematon ja rehellinen. Sellaisia ihmisiä on harvassa. 

 

Oi, miksi Stansta veit minut siihen lankakauppaan, miksi? Vieläkin läähätän ja huokailen kaiken ihanan perään. Ottaen huomioon, että kauppa oli täynnä herkkuja, minun ostokseni olivat sangen maltilliset: vain kaksi kerää kimaltavaa mohairia. 

Treffien jälkeen olin omillani. Tutustuin kolmeen matkailukohteeseen, jotta tarpeen tullen voin puhua niistä muutakin kuin palturia. Nyt on omakohtaista kokemusta myös Korundista ja Pilkkeestä, missä en ole ikinä aikaisemmin käynyt. Arktikum sentään on tuttu muinaisilta työmatkoiltani.

 

Tiedekeskus Pilke kertoo pohjoisista metsistä. Se sijaitsee entisellä Sahanperällä, Rovaniemen sahateollisuuden syntysijoilla. Sahanperä oli 1900-luvun alkupuolella pahamaineista seutua Käpy-Estereineen, Kana-Maikkeineen ja Nätti-Jusseineen. Enää ei tosin päde reittiopastus: "Tiiät, että oot perillä ko saat puukosta".

Olisin voinut kiivetä metsäkoneen ohjaamoon. Tosin olisin tarvinnut jonkun pyyläämään minut ylös, sillä niin korkea oli tuo kunnioitusta herättävä kone. Päädyin kainosti piirtämään puumerkkini valtavaan paperirullaan. Pilke on kohde, johon pitää ensi kerralla ottaa mukaan joku keskenkasvuinen. Itse en oikein kehdannut riekkua kaikenmaailman vepainten ohjaimissa - enkä kyllä olisi osannutkaan.

 

Rovaniemen taidemuseo sijaitsee Kulttuuritalo Korundissa, entisellä postiautovarikolla. Rovaniemen taidemuseo avattiin 1986, kun Jenny ja Antti Wihurin rahasto lahjoitti taidekokoelmansa Rovaniemen kaupungille. 

Tutustuin keramiikkataidenäyttelyyn nimeltä On the Edge – Äärellä. Näyttelyyn on valittu keramiikkaa materiaalinaan käyttäviä käsityöläisiä, muotoilijoita ja kuvataiteilijoita. 

Kohtasin taidemuseossa myös käsityön, kuinkas muuten. Anu Tuomisen teos "Pigmenttejä" soi katseltavakseni siveltimiä ja lankakeriä. "Reissunaisen reissusukat" -taideteos on puolestaan omaa käsialaani ja se on synnytetty jämälangoista Rovaniemen bussi- ja junamatkojen aikana. 

 

Hupi ja hyöty oli mielessäni, kun palasin Stanstan neuvomaan kirjakauppaan ennen kotiinpaluuta. Tosin taisi kirjavalinta osua enemmän sinne työhyödyn puolelle. 

Tahtoo lisää huvittavia ja hyödyllisiä pikkumatkoja, pliis!

Vanha rouva