Syyslomalle huristelleet kaksoset alkoivat selvittää mysteeriä. Siihen tulokseen neropatit tulivat, että viime vuoden jouluna Joulupukki ei käynyt, koska oli korona. Tämän vuoden joulusta ei Pukkiparka tiedä vielä mitään, joten Pukin oli parasta piipahtaa nyt.
24.10.2021
Mysteeri ja rallirata
20.10.2021
Pelastusoperaatio
Ystävänystävänystävä siivosi edesmenneen sukulaistätinsä jäämistöä. Valtava käsityölaatikko päätyi minulle, koska ystävänystävä oli aukaissut suunsa ja pelastanut käsintehdyt aarteet minulle ystäväni kautta.
Ripustin pitsiunelmani messinkiseen verhotankoon. Muistaakseni verhotanko on Vanhan herran ja minun ensimmäinen yhteinen hankinta toijalalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä vm. 1991. Vanha herra on sangen tyytyväinen, kun kekkasin työntää tangon hyllynkannakkeiden välistä. Ei tule seiniin reikiä.
17.10.2021
Virkeää arkea
Syksy on ihmisen parasta aikaa. Ihminen on aikaansaapa, innostunut ja virkeä. Ainakin tämä ihminen. Syysvirkeyteni näkyy siinä, että tulee rätättyä uusia ja ennenkokemattomia ruokia. Niinkuin kanapata, joka paistetaan uunissa yhdessä rosmariinilla maustettujen vihannesten kera (kuvasta puuttuvat vielä kanapalat ja kolmen juuston ruokakerma).
Ennenkuulumattomasta virkeydestä kertovat myös täytetyt kesäkurpitsat, joita tämä emäntä ei todellakaan kokkaa ilman supertärkeää syytä. Tällä kertaa superpapukaijamerkin ja jauhelihalla täytetyt kurpitsat ansaitsi superystävä. Ystävä tuli ja pesi kaikki talon ikkunat tuosta vaan, ilman mukinoita ja tekosyitä (joita talon emäntä osaa esittää liudan jos toisenkin, kun aletaan puhua ikkunapesusta).
Kutomisvirkeyteni on tasainen ominaisuus. Se ei sesongeista piittaa. Kudon ympäri vuoden. Viime viikolla syntyi neljä muhkumyssyä kuin parahultaan, sillä tänään saamme supervirkeitä ja hyperaktiivisia vieraita. Yhdeksänvuotiaat kaksoset saapuvat Tampereelta panemaan vipinää vanhusten kinttuihin ;)
Virkeää arkea sinullekin!
Vanha rouva
9.10.2021
Hetken huuma
Mieli lepää keltaisessa matossa, jonka vaahtera levittää eteeni. Vähän haikeana näen keltaisuuden pikkuhiljaa muuttuvan ruskeudeksi. Ennen muuttumisleikin finaalia keräsin kauneimmat lehdet, sinisimmät piikkiputket ja maksaruohojen ruskettuneet kukinnot. Pyöräytin niistä kranssin alahuonerakennuksen koristukseksi.
Vaahteranlehtiä piisaa. Kieputtelin lehdistä ruusukkeita autokatoksen seinään. Siinä ne nyt kukkivat ilta-auringossa Lapista roudatuilla kelo-oksilla.
6.10.2021
P pitkällä
Tässä Vanhan herran tyylinäyte suppilovahverometsältä. P pitkällä mies poimi harvinaisia aarteita. Olemme sienestäneet yhdessä 25 vuotta Oulun ympäristössä ja jo nyt löysimme suppiksia kaupungin rajojen sisäpuolelta! Yleensä olemme ajaneet Kainuuseen päiväseltään tai yökuntiin, milloin mitenkin. Edestakaista ajomatkaa kertyy normisyksynä rapiat 350 kilometriä. Nyt vaivaiset 30 km.
Juhlistimme lähiruokasaalistamme kokkaamalla vietnamilaista pho-keittoa. Keitossa on naudanlihan lisäksi ituja, mustakaalia, sipulia, valkosipulia, riisinuudeleita, chiliä, yrttejä ja luksuselementtinä tuoreita suppilovahveroita. Täyteläisen yrttistä ja metsäistä.
Yleensä käytän kallisarvoiset suppilovahverot risottoihin, mutta nyt raaskin tehdä myös suppispiirakan. Täyte on pelkkää suppista, sipulia, ranskankerma + muna. Mausteina suola ja timjami. Pohja on nopea ja helppo: 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl kauraryynejä, 1/2 tl suolaa, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 dl öljyä ja 1 dl vettä. Kaikki sekoitetaan ja sitten kaadetaan löysä taikina piirakkavuokaan ja taputellaan kylmään veteen kastetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille.
Oululaisia suppiksia oli niin paljon, että loput panin kuivattaen. Niitä kertyi kaksi 6-litraista lasipurkkia. Nyt ne säilyvät satokaudesta toiseen, kolmanteen ja jopa neljänteen - jos säilyvät.
Tässä Vanhan herran tyylinäyte siikapunkalta. P pitkällä mies lajitteli kotipihalla aamusaalistaan. Parikymmentä syyssiikaa päätyy fileinä pakkaseen, suolattuina savustimeen ja sellaisinaan ystäville.
Minkäs edessä seuraavaksi pantaisiin P pitkälle?
Vanha rouva
3.10.2021
Hupi ja hyöty
Piipahdin parin päivän matkalle Rovaniemelle, sillä olin sopinut ystävätreffit. Stansta oli kotilomalla äitinsä luona ja mikäs sen mukavampi syy minunkin ottaa omaa lomaa. Neljän tunnin mittaiset pikatreffit Rovaniemen keskustassa hujahtivat ohitse sekunnissa - siltä se ainakin tuntui. Oli virkistävää tavata pitkästä aikaa rakas ihminen, joka on suora ja mutkaton, konstailematon ja rehellinen. Sellaisia ihmisiä on harvassa.
Oi, miksi Stansta veit minut siihen lankakauppaan, miksi? Vieläkin läähätän ja huokailen kaiken ihanan perään. Ottaen huomioon, että kauppa oli täynnä herkkuja, minun ostokseni olivat sangen maltilliset: vain kaksi kerää kimaltavaa mohairia.
Tiedekeskus Pilke kertoo pohjoisista metsistä. Se sijaitsee entisellä Sahanperällä, Rovaniemen sahateollisuuden syntysijoilla. Sahanperä oli 1900-luvun alkupuolella pahamaineista seutua Käpy-Estereineen, Kana-Maikkeineen ja Nätti-Jusseineen. Enää ei tosin päde reittiopastus: "Tiiät, että oot perillä ko saat puukosta".