Lensimme Turkkiin kotikentältä ja olihan se mukavaa!
Yleensä me ei-eteläsuomalaiset joudumme köröttelemään / lentelemään pääkaupunkiin ja yöpymään siellä ainakin mennessä tai tullessa. Se tietää rahassa suurinpiirtein viidensadan euron lisäkustannuksia kahdelta - ja tätähän ei eteläsuomalainen matkanjärjestäjä eikä kanssamatkustaja ollenkaan tule ajatelleeksi.
Vietimme lomamme kuuden kilometrin päässä Siden keskustasta. Mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä dolmus-bussit kuljettivat pilkkahintaan sinne ja tänne. Hotelli oli viiden tähden all inclusive -paratiisi. Koska sesonki oli vasta aluillaan, hotellissa oli väljää ja koko kaupungissa oli väljää. Ruokaa ja juomaa piisasi: aaminen, myöhäisaamiainen, lounas, päivällinen, yöpala ja noiden välissä kakkua, piirakoita, vohveleita, lättyjä, pitsoja, voileipiä sun muita hiukopaloja. Ja juomia.
Somasti viikko vierähti kävellen, uiden, virkaten, lukien ja olla öllötellen.
Matkakumppani oli maailman rakkain.
Teimme pari omatoimista bussiretkeä Manavgatiin katselemaan shoppailijoita.
Paljettitossut ja nupukkikorkkarit jäivät ostamatta, mutta nautin täysin siemauksian väreistä, tuoksuista ja mauista!
Nautin kukista, kukista, kukista:
Vierailimme Siden vanhassa kaupungissa.
Apollon ja Ateenan temppelialue on peräisin 1800 vuoden
takaa, Rooman valtakunnan ajoilta, mutta alueella on toki myös uudempia, Bysantin ajan
raunioita. Amfiteatteri, joka veti aikoinaan 15 000 katsojaa, lienee suurin nykyisen Turkin alueella ollut amfiteatteri.
Pylvästiellä kävellessäni mietin, mitä meistä ja ajastamme on nähtävillä 1800 vuoden päästä.
Kokistölkit ovat hävinneet, selfietikut ruostuneet ja lasipalatsit romahtaneet.
Hotellimme oli ruusujen ympäröimä.
Ruusujen lomassa eleli myös hotellin vahtikatti:
Katille ja sen kavereille oli rakennettu portin pieleen oma talo tyynyineen ja täysihoitoineen.
Nautimme ystävällisestä palvelusta, auringon lämmöstä ja erinomaisesta tarjoilusta.
Parasta kuitenkin olivat rauha ja ruusut!
Vanha rouva
