29.12.2012

Pitkä painava pötkö

Aloitin viime kesän Lapin matkalla vaaleanpunaisten pylpyröiden virkkaamisen. Villaa ja silkkiä sisältävästä langasta oli oikein mukava tehdä palasia - samalla kun vilkuili Tenolla huitovaa Suurta kalastajaa. Palasia kertyi melkein muovikassillinen. Mutta sitten alkoi tuskien taival ja kärsimysten ahdistus. Nimittäin kaikki miljoona langanpäätä piti päätellä ja pylpyrät neuloa yhteen. Ja minä kun en ole kuuluisa kärsivällisyydestäni...
Kursin kuin kursinkin homman kuitenkin kasaan hyvissä ajoin ennen Joulupukin ilmestymistä kartanolle. Tekeleen nimittäin piti keritä reen kyytiin ja lahjan saajalle jouluksi. Mutta lahjan saaja, tuo ilkimys, kehtasi tekstata: "Mikä on se pitkä pötkö, joka on yllättävän painava?"
 
 
Nuori rouva ei ilmeisesti tunnistanut shaalia, vaikka panin paketin mukaan vielä asiaa selventävän kuvan kahdesta kakkukahvia nauttivasta ja maailmanmenoa äimistelevästä kukkahattutädistä, joista toisen harteita lämmitti vaaleanpunainen shaali. Voi näitä nuoria!
 
Sen muuten lupaan, etten ikinä enää tee pylpyräshaalia saati muuta palasista koottavaa tekelettä. Ei sovi minun ruumiin- saati sielunrakenteelleni. Piste.
 
Vanha rouva

18.12.2012

Dajm-piparit

 
Tähän huusholliin joulu ei tule ilman dajm-pipareita. Huomasin suureksi hämmästyksekseni, etten ole antanut sinulle näiden suussasulavien pikkuleipien ohjetta, vaikka olen ne maininnut monasti. Nyt korjaan moisen kömmähdyksen, sillä täytyyhän sinun saada vatsasi pömpölleen näitä ihanuuksia. Näistä muuten pitävät myös miehet!
 
Ohje menee näin:
 
Vaahdota 200 g voita ja 2 dl sokeria. Lisää valkeaan vaahtoon vatkaten 2 rkl siirappia ja 1 muna. Sekoita keskenään kuivat aineet (1 tl vanilliinisokeria, 2 tl leivinjauhetta, 1,5 dl kauraryynejä, 4 dl vehnäjauhoja ja 225 g Dajm-rakeita) ja lisää seos taikinaan.
 
Pyöritä taikinasta pikkupalloja ja taputa palloja hieman lyttyyn. Pallot leviävät uunissa, joten sinun kannattaa tehdä koekakkkunen! Paista pikkuleipiä kymmenisen minuuttia 180-asteisen uunin ylätasolla. Jäähdytä hyvin.
 
Mikäli haluat olla hulvaton, sulata suklaata, liruttele suklaasula tötteröön ja vetele pikkuleipien päälle raitoja. Anna kuivua.
 
Ota iso lasi maitoa ja tassillinen pikkuleipiä. Varaudu santsikierrokseen.
 
Vanha rouva
 
 
  

16.12.2012

Pupu ja nalle kartanolla

 
 
Raahasin puuliiteristä polttopuiksi (Vanhan herran aivoitus, kun se ei millään meinaa ymmärtää, että vanha on kaunista) aiotun penkin entisen saunan ikkunan alle. Penkille nostin sinkkiämpärin (jonka pohjasta löytyy muuten vielä nostalginen CCCP-merkintä ja kopeekkahinta) täynnänsä mustikanvarpuja.
 
Jöötä penkillä pitää pupunen, jonka olen kuulemma saanut 1-vuotislahjaksi. Ikkunan pajukranssiin istutin melkein kaljuksi pussatun nalleni.
 
Pupu- ja nallepenkin tarkoituksena on pysäyttää kartanolla häärivät kotitontut ja suoda heille hetken lepotauko kaiken joulukiireen keskellä. Ja voihan tuohon ihminenkin istahtaa kuiskailemaan joulusalaisuuksia.
 
Vanha rouva

15.12.2012

Joulunalushommia

Minulla, suurella lapsettomalla lastenkasvattajalla, on se periaate, että Pikkuihminen on mukana tavallisissa arkitouhuissa, kunhan kynnelle kykenee. Ja sehän kykenee! Poika viipottaa perässäni milloin pyykkikoneelle, milloin lumikolan perään. Kaikkein hauskinta tuntuu olevan imurointi, mutta koska sitä ei kolmea kertaa enempää päivässä viitsi tehdä, niin päätin kokeilla muita virikepuuhia. Mummuni oppien mukaan joulunalushommina koti pitää puunata viimeistä nurkkaa myöten, niin päätinpä sitten siirtää tuon opin Pikkuapulaisellenikin.
Ensiksi pestiin kattolamput. Minä keikuin toolilla ja luuttusin lampunsakaroita. Pikkuihminen huuhteli luuttua pesuvedessä ja ojenteli sitä minulle niin, että pesuvesi lotisi. Moppaaminen muuten on pojan toinen lempipuuha, joten nyt hän sai toteuttaa sitäkin mielitekoaan. Sitten pestiin kuupat, huuhdeltiin ja kuivattiin. Lopuksi laittelin kuupat takaisin asemapaikoilleen ja TADAA! Pikkuihminen sattuu rakastamaan myös valon sytyttämistä!
 
Seuraavaksi oli vuorossa peilien pyyhkiminen. Peilejä meillä piisaa, sillä joku (?) halusi remontin yhteydessä eteiseen ja kodinhoitohuoneeseen lattiasta kattoon ylettyvät 3-osaiset peiliovet. Muuten mukavat, mutta pölyyntyvät niin mahdottoman nopeasti. No, onneksi Pieniapulainen hoidattaa itseään meillä säännöllisesti, niin tulee peiliasiakin kuntoon. Nukkaantumaton luuttu nihkeäksi ja sitten peilit puts-plank-puhtaaksi. Minun harmikseni mittaa miehellä on vasta vajaa metri, joten peilien yläosat jäävät toistaiseksi minun pyyhittävikseni. Sillä aikaa Pikkuapulainen virkisti itseään kolmen tunnin mittaisilla päiväunilla. Meinasi melkein tuheennuttaa, kun hommaa olisi ollut vielä vaikka kuinka ja yksi vaan nukkuu tutti suussa lupsuttaen ;)
Kunhan päiväunista, ruokailusta ja puunkannosta selvittiin, päätimme leipoa joulutorttuja Äiti-ihmiselle, joka oli tuleva poikaansa hakemaan. Kukaan meistä ei liiemmin pidä luumuhillosta, joten olimme kaukaa viisaina ostaneet kauppareissullamme mansikka-vadelma-marmeladia tähtitorttujen täytteeksi. Kuvassa Pikkuapulainen miettii, että kyllä Äiti-ihminen on ansainnut päiväänsä muutaman valkean timantin. Joten kaivapas emäntä varastoistasi timantteja tyrkylle! Timantteja löytyi ja maitoa kanssa hauvamukiin. Tortuilla herkuteltiin aina siihen asti, että Nuori rouva tuli hakemaan jälkikasvunsa kotiin.
 
Minä jäin yksikseni ihmettelemään, mitä sitten tekisin, kun kaikki on siltä päivää jo tehty!
 
Vanha rouva
 

14.12.2012

Haalistunutta rakkautta

Kesäisellä Lapin reissulla keräsin repullisen Tenossa uineita ja kauniiksi hioutuneita ajopuiden oksia. Vanha herra virnuili, että Kyllähän noilla talvella takkaa sytyttelee, mutta aika pitkä on puiden kotimatka. Mihin minä tuittuilin takaisin, että Onpahan ainakin jotain saalista, kun noista sun perhosteluistasi ei taida valmista tulla. Meillä on sellainen sopimus reissuillamme, että kaikki mitä itse jaksan kantaa, saan tuoda kotio. Joten ajopuut tungin puuhareppuuni vastaisuuden varalle ja nyt se vastaisuus sitten koitti!
Keräsin koko kevään erivärisiä ruusunkukkia ja roikotin niitä silkkinauhoista pönttöuunin pelleissä. Ruusunauhat saivat väistyä, kun ripustin tilalle appelsiinikoristeet. Ruusut olin melkein jo nakkaamassa kompostiin, mutta sitten sain idean: mitä jos vastaisuuden varalle kerätyt ajopuut ja ruusunkukat solmisivat ikuisen liiton keskenään? Ympyrähän symboloi ikuisuutta ja samalla se on rakkauden merkki.
Tuumasta toimeen ja pyöreän kranssin tekoon. Kuumaliimapistooli esiin ja ajopuiden pätkiä limittäin  ja lomittain, pitkittäin ja poikittain liittämään. Ympärän halkaisija on liki metrin, joten puuta kului koko repullinen. Varastosta löysin kolme peikonpähkinän kippuraista oksaa ja nekin pääsivät kannattalemaan ruusunkukkia. Lopuksi kieputin hopeista spiraalilankaa oksien lomaan.

 

 

Voi miten minä rakastan ajopuiden kiemuaisia syitä ja ruusujen haalistuneen vanhaa kauneutta! Edes rusettia en raaskinut laittaa kranssiini. Sellaisenaan kranssi pääsi paraatipaikalle. Vessan seinällä se muistuttaa ihanasta kesästä ja pohjoisen valkeista öistä.

Vanha rouva

9.12.2012

Suurta ja mahtavaa


  
 
Ensiksi luulimme saapuneemme Egyptiin.
 Sitten törmäsimme Joulupukkiin.
Silmät suurina katselimme, kun teräsmiehet laskivat koskea Baby Diorin seurassa.
Tervetuloa Dubaihin!
 
 
Olimme ennen vanhaan Vanhan herran kanssa vuositolkulla töissä Neuvostoliitossa, missä kaikki oli SUURTA ja MAHTAVAA. Jopa neuvostokääpiöt olivat suurempia kuin mädänneissä kapitalistisissa maissa ;) Mutta nyt on pakko sanoa, että Dubai on tainnut kiriä ohi, sillä siellä on:

 
  • maailman korkein rakennus, jossa on maailman korkeimmalla sijaitseva näköalatasanne...
  • maailman suurin tavaratalo, missä on 1200 kauppaa, käsittämätön  määrä ravintoloita ja kahviloita, jäähalli sekä sekä maailman suurin akvaario (himpun verran pienemmästä kauppakeskuksesta löytyy Lähi-idän ainoa laskettelukeskus)...
  • maailman suurin kultasouk, missä on maailman suurin kultasormus (painaa reilut 60 kiloa)...
  • maailman ainoa seitsemän tähden hotelli...

 
Mitä tekee pienen ja vaatimattoman maan kaksi kansalaista tässä yltäkylläisyyden ja ökyrikkauden kaupungissa?
  • katselee maisemia taksin ikkunasta, sillä sikarikkaiden tapoihin ei kuulu rakentaa jalkakäytäviä autottomille... sitä paitsi koko keskusta on pelkkää pilvenpiirtäjätyömaata... ja taksit ovat halpoja...
  • ajelee metrolla (joka on ilmassa), sillä rahat riittävät Gold Class -luokan lippuihin...
  • katselee ihmisvilinää ja kaupantekoa mauste-, kulta-, kangassoukeissa sekä kala- ja vihannestoreilla...
  • käy veneretkellä, akvaarioissa, kaupunkikiertoajelulla, museossa...
  • löhöää uima-altaalla ja merenrannalla entisen suuren ja mahtavan maan kansalaisten kanssa...
  • iloitsee siitä, ettei missään näy humalaisia öykkäreitä, sillä alkoholia saa vain hotelleista, jos niistäkään...
  • nauttii hyvästä ruoasta intialaisissa, pakistanilaisissa, libanonilaisissa ja iranilaisissa pikkuravintoloissa...

 
 
Kun maailmaa on katsellut hetken verran yli 600 metrin korkeudesta, alkaa tehdä mieli omaa palaa kaikesta kimalluksesta. Leivoksen huipulla loistaa lehtikulta ja lasissa ties mikä sammakonkutu. Makoisilta maistuivat.
 
 
 
Makoisalta maistui myös kotiinpaluu. Oma koti kullan kallis. Oma armas rikas rakas. Vai miten se nyt menikään...
 
Vanha rouva