Vuoden 2018 pikakelaus

AHERRUS

Kokkausta, somistusta, opastamista, kouluttamista, tarinointia, siivousta, roudausta, opiskelua,
suunnittelua, kaitsemista, ohjaamista, kielilläpuhumista ja paljon paljon muuta naurattavaa.

IHASTUS

Lapsia, ystäviä, luontoa, kulttuuria, lepoa ja aherrusta.

Tänään ihastuttaa joku noista, huomenna ehkä ihan muu.

KAKUTUS

Kermakakkuja, hyydykekakkuja, suklaakakkuja, karkkikakkuja ja hedelmäkakkuja.

Makeaa mahan täydeltä, pliis.

KORISTUS

Virkattuja ruusuja, kukkakimppuja, kirjailtuja tauluja, kransseja ja keräteoksia.

Mitä uutta ja mitä ihmeellistä opettelisin seuraavaksi?

KUKITUS

Keltaisia kukkia ja meheviä hedelmiä.

Ei yhtään uutta kukkamaata ;(

MATKUSTUS

Albaniassa armaan miehen kanssa, Helsingissä rakkaan ystävän luona ja 

kotikaupungissa mennen, tullen ja palatessa. 

MUONITUS

Kevyttä ja raskasta, vihreää ja kirjavaa, kalaa ja lihaa - kaikki käy.

Paljon ruokaa mulle tuokaa!

NEULOMUS

Ompelua, kutomista, virkkausta ja neulomista.

Saumuria odotellessa ;)

TUUNAUS

Vanhan talon ja sen tavaroiden maalausta, muokkausta ja koristelua.

Unelmien kierrätystä.

TOIVE VUODELLE 2019?

Kiitos, tätä samaa!

Vanha rouva

Se meni sittenkin!

Sieltä se tuli ja sinne se meni.

Aaton olin töissä tuottamassa joulujuhlaa yksinäisille. Joulupäivä meni elpyessä. Syötiin, ulkoiltiin, saunottiin ja maattiin reporankana sohvan uumenissa. Tapaninpäivänä käytiin Nuoren perheen luona olemassa "leluhelvetissä" - kuten Nuori rouva asian kursailemattomaan tapaansa ilmasi.

Tässä muutama kuva lyhyestä joulusta.
Ensin Vanhanparin luona:

Sitten Nuorenparin luona:

Lopuksi merellä:

Pois, pois arjen tieltä. 

Ihana arki!

Vanha rouva

Se tuli sittenkin!

Joulu tulee - tahdoin tai en.

Leivoin kystä kyllä itselle ja ystäville:

Tuunasin huushollin joulukuosiin.

 

 

Uusi koristuskin piti vasiten värkätä:

 

Hämärähyssy voi vallan mainiosti...

... varsinkin kun on joululahja, missä on pehmoista pötköttää ja unelmoida.

HYVÄÄ JOULUA!

toivottaa

Vanha rouva

Innostusta ilmassa?

Ei todellakaan. Pakkopullaa ja ahdistusta. Vanha herrakin tuskailee, miksei tunnu miltään. Aamukahvilla sen lopulta hoksasimme: viime vuonna tähän aikaan olimme elämämme matkalla (KLIK) ja nautimme elämämme jouluaterioita (KLIK). Ei kumma, ettei nappaa eikä innosta. Plääh.

 

Pakotin itseni liikkeelle, sillä tällä hetkellä ainoa oikea paikka joulunviettoon lienee pimeä keittiönkaappi. Kuurasin  sitä varten keittiön lattiasta kattoon. Kuinka usein sinä kuuraat keittiön pienintä sopukkaa myöten ja inventoit siinä samalla ruokatavarat?

 

Pesin liesituulettimen suodattimen, jääkaapin ja sen takusen sekä koko huushollin lamput ja lampunkuupat. Hinkkasin tiskipöydän teräskannen ihmesienellä ja uunin etikalla. Työtä tehdessäni löysin itsestäni pienen innon kipinän, ehkä.

 

Tuon pienen kipinän sytyttivät kukkaan puhjenneet joulukukat. Leikkelin ruippanoiksi venähtäneet hyasintit kakkuvuokaan ja toiseen samanmoiseen vapautin rumasta muovipurkistaan amaryllikseni.

Siivottavaa piisaa, jos Vanha herrakin pitää asetella kaappiin joulunviettoon. Laittaisinko hänelle sijan saunanlauteiden alle, vaatekomeron perälle tai kentien kirjahyllyn ylimmälle orrelle? Mietin sitä sitten, kun olen luutunnut em. paikat.

Sen verran energiaa moinen joulunalusurakka vaati, että piti saada oitis uutta puhtia tilalle. Innostuksen uusia tuulia odotellessani taidan ottaa taas yhden talvipullan. Ota sinäkin.

Vanha rouva

Joulusta (melkein) viis

Mitä tehdä, kun joulu ei oikein kiinnosta ja mieliala on hyvin, hyvin jouluhysteriavastainen?

Lennetään pääkaupunkiin ja unohdetaan joulutouhotus viideksi päiväksi - jos se nyt on yleensä mahdollista tähän vuodenaikaan tässä maassa.

Joulutouhotuksen unohtamisen tärkein elementti on ystävä, joka ei ole himpun vertaa jouluhysteerinen. Hän ymmärtää täysin, jos joku unohtuu elokuvan ääreen koko aamupäiväksi, vetelehtii kahvimuki kädessään kirjahyllyltä toiselle ja (melkein) viisveisaa yltäkylläisen joulun imitoimisesta.

Senkin ystävä ymmärtää - ja kestää - että elpyäkseen pitkästä pimeästä syksystä mieli vaatii:

... värejä...

... kuvioita...

... ikkunoita ja kurkistusaukkoja...

 

... rappusia ...

... taidetta ...

... lukemattomia kirjoja ...

... pieniä ja suuria ajatuksia ...

... sekä ystävän hyväätekevää hiljaisuutta ja naurattavaa äänekkyyttä.

Viisi päivää Helsingissä kului museoissa, kirjastossa, taidenäyttelyissä, kahviloissa ja ystävän kotona, rauhan tyyssijassa. Viisi päivää ystävän kanssa oli tämän vuoden paras joululahja. Kiitos, rouva M.

Nyt jaksaa jatkaa joulusta viisveisaamista ;)

Vanha rouva

Sinivalkoista

Vanha herra on tullut vanhaksi: tahtoi pyjaman! Hommasin sinisen karhupyjaman (mies tuppaa yöllä murisemaan) ja kudoin sen seuraksi pehmeästä villasta tuikitavalliset unisukat.

Itsenäisyys-
päiväämme kuuluu sinivalkoinen lasipallo.
Olemme ostaneet sen yhdessä 28 vuotta sitten.

 

Katselimme päiväkävelyllä sinivalkoista maailmaa ja aurinkon leikkiä lumella.

Minkä värinen sinun maailmasi on tällä hetkellä?

Kyselee

Vanha rouva

Melkeindisainia

Kaksi klohmuista kynttilänjalkaa kirpparin alelaarista olivat periaatteessa punaiset, mutta hyvin, hyvin raapaleiset. Mustaa kalkkimaalia pintaan pariin kerrokseen. Hienolla santapaperilla rapsuttelua. Jotain uupui. Pujottelin punaiset puuhelmet kuminauhaan. Samassa hötäkässä polttotuomiota odottanut puinen lampunjalka sai pintaansa punaista kalkkimaalia ja santapaperia. Siihenkin lykkäsin helmirenkun. Kolme melkeindisain-kynttilänjalkaa!

Vanha herra ruuskasi jotain rautasinkilää (?) metalliromuttamolla. Olin kohteliaasti seurana ja aikani kuluksi katselin tolkutonta kerskakulutuksen kaatopaikkaa. Huomasin metallikasassa mielenkiintoisen näköisen häkkyrän. Esine lienee toimittanut lampunvarjostimen virkaa montakymmentä vuotta sitten. Halvatun p-nen häkkyrä oli pakko saada. Halvalla sain kulmienkohottelun kera. Pesin ja puunasin häkkyrän, joka osoittautui messinkiseksi. Muutaman tuumaustauon jälkeen nostin sen seinälle ja kieputtelin siihen valot. Melkeindisainia!

Vanha rouva