Kesän lempiväri?

 

Punainen on kestolempivärisuosikkini vuodesta toiseen. Sen rinnalle on tänä vuonna kirinyt uusi väri. Ei suinkaan se meinaa syrjäyttää punaista? Ei todellakaan, mutta saahan sitä välillä hullutella! 

Tämän vuoden lemppariväriä näkyy olevan kiikkutooleissa, pylvään nokassa ja henkarissa. Värihän on punertavaan taittuva murrettu liila.

Tähän nuttuun kului lankaa 490 grammaa. Sandnes Garn Duo -langassa yhdistyy puuvillan pehmeys ja merinovillan lämpimyys.  Lanka on pinnaltaan sileä ja matta. Virkkasin ja kudoin lankaa 3,5 koukulla ja puikoilla. Ohjetta ei ollut, mutta oma kroppa oli, mihin mitata. Nuttu on edestä kolmella napilla kiinni. Muuten se saa heilua avoimen vapaasti. Hihat ovat puolipitkät.

Lankaa jäi vielä. Mitä siitä tekisin? 

Kas, siinä kesäinen pulma.

Vanha rouva

Toinen hurlumhei

Toinen hurlumhei valmistui parahultaan vapuksi. Kudoin puikoilla nro 3,5 ja virkkasin koukulla nro 3,5 Baby Wool / Ciao Trunte Hjertegarn -langasta. Lanka on ohut konepestävä neulelanka, joka unelmanpehmeänä sopii erinomaisesti kevyisiin neuleisiin. Eikä se kutita. Lankaa kului yhteensä 296 g.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta edellinen keväthurlumhei (KLIK) toimi mitoittajana. Lisäsin tähän puseroon pellekauluksen.

Vanha rouva

Keväthurlumhei

Ensimmäinen kevätneule on valmis. Meinasi hermo prakata, kun en osannut lukea himputin monimutkaista ohjetta, joka lienee kurja käännös merkillisine selityksineen. Pitsineuleesta ei tullut vittistä eikä vottista, mutta sitten loksautin peruutusvaihteen päälle. Miksi hitossa minun pitäisi kutoa semmoista, mistä ei tule mitään viidennenkään purkamisen jälkeen?

Otin virkkuukoukun nro 3,5 ja aloin virkata Viking Garnin Björk-langasta. Se on ohuehko bambupuuvillalanka, joka on aavistuksen kiiltävä, pehmeä ja kauniisti laskeutuva. 50 % bambuviskoosia ja 50 % puuvillaa sisältävä Björk-lanka on kaiken lisäksi konepestävä.

Ohjetta ei minulla taaskaan ollut, mutta tavallinen T-paita toimi mitoittajana. Virkkasin helmaan hurlumhei-pitsin, jottei kesähetale ole aivan pötkö. Lankaa kului yhteensä 319 g.

Nyt on virkkuukoukulla jo toinen samanmoinen, mutta kyyhkynharmaasta langasta. 

Vanha rouva

Punaisia mummoja

Otin esille neljä punaista villalankakerää ja neljä punaista pellavalankakerää. Lisäsin joukkoon kilon punaista sekoitemohairia. Virkkasin villat ja pellavat mummoneliöiksi yhdessä mohairin kanssa. Neuloin neliöt tyynynpäällisiksi. 

Villa- ja pellavamummot riittivät juuri kahteen pötkötyynyyn. Päällisistä tuli pehmoisen muhkeita. Kolmas pitänee tehdä ilman villoja ja pellavia. Tai sitten pitää käydä kirpparikierroksella.

Mohairia on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Onneksi on pyöränvanteita, joita voi päällystää tulevaa taideteosta varten vaikka ruusuilla ja muilla kukkasilla.

Vanha rouva

Taisto ihmettelee

Värkkäsin heinäkuussa jämälangoista kranssin (KLIK). Laskin kranssin terassin lattialle, jotta näkisit värimaailman. Kranssissa on nimittäin puserossa olevaa lankaa siellä ja täällä.

Ostin liukuvärjätyn turkkilaisen villalangan Nicosiasta (KLIK). Kudoin langasta alkukesän kylminä päivinä ohuen seittipaidan. Se on niin kevyt, ettei päällä tunnu olevan mitään. Niin väljäkin paita on, että vartalomuhkurat jäävät tyystin oman onnensa nojaan. Eikä taaskaan mitään ohjetta. Mallailin vähän entisten paitojeni mittojen mukaan. 

Taisto-possu lymyilee kärhön varjossa. Se varmaan ihmettelee possunpäässään, miksi ihminen tarvitsee niin monta villapaitaa, huivia, sukkaa ja muuta vaatekappaletta. Taisto pärjää ihan ilman, mutta saparo pitää olla.

Vanha rouva

Kudottuja kilometrejä

Tämä on kilometrihuivi. Se on Suomen, Ruotsin ja vähän Norjankin pituinen huivi. Se on tehnyt seuraavan matkan: Oulu - Helsinki - Visby - Heinola - Lahti - Tampere - Oulu - Utsjoki - Tana Bru - Guldholmen - Nuorgam - Karigasniemi - Oulu.

Junassa, laivassa ja henkilöautossa laskettelin menemään oikein-nurin-kaitaletta viitosen pyöröpuikoilla erivärisistä Silk Kid Mohair -langoista. Painoa huiville kertyi vaivaiset 96 grammaa ja pituutta 196 cm. 

Nyt on kaulaan lämmikettä. 

Vanha rouva

Rakas Kaisla

Vaaleanpunaisia pikkuneilikoita katsellessani lähti ajatus laukkaamaan. Lankakaupasta löysin kahta ihanuutta, jotka vastasivat neilikankukkien sävyjä:

Villaa, puuvillaa, silkkiä ja mohairia. Somia yhdessä. Niistä piti oitis päästä virkkaamaan vitosen koukulla tämä:

Taas uusi verkkopaita. Pehmoisen lutunen pusero painaa 300 grammaa. Ohje taas omasta päästä, kuten aikaisemminkin. On nääs tullut vuosien varrella virkattua puseroa ja villatakkia jos jonkinmoista. Yleensä villalangasta. 

Kaislavirkkaus alkoi vuonna 2010 tästä: KLIK. Klikkaa, niin löydät ohjeen. Sen jälkeen on tullut tehtyä vaatteiden lisäksi kaitaliinoja ja jopa yhdet lamelliverhot. Katsele Neulomus-kategoriasta. Tässä pari lemppariani:

Jos joku nyt ihmettelee, miksi aina sama virkkausmalli, niin kertaan syyn: helppo ja ryhdikäs, ei veny eikä vanu ja voi virkata omia aikojaan, kun ajatukset lentelevät omissa maailmoissaan.

Vanha rouva

Vinksinvonksin

Vihreistä lankanötteröistä syntyi neljä kuusipuuta. Täytin kuusipuut langanpätkillä. Virkkasin puihin tähdet. Jouluna kuusipuut pääsevät jouluastelemaan tai pukinkonttiin. Nyt ne roikkuvat olkkarin kaapinnupissa.

Sisko soitti. Kaikki sukat olivat kuulemma hiuti. Pyysi parsimaan. En luvannut parsia. Istuin viisi iltaa telkkarin edessä ja annoin mennä. Sisko on juuri niin jämpti ja tarkka, että kudoin kurillani raitoja vinksinvonksin. Siinähän hiissaa eriparisissa sukissaan.

Mille nyt alkaisi?

Vanha rouva

Harmaa ketjureaktio

Ensin löysin poistokorista harmaat huopanilkkurit, jotka on varustettu lämpö- ja kosteuskalvoilla. Suomalaista laatutyötä neljälläkympillä. 

Eihän sitä harmaita nilkkureita passaa pitää mustien pillifarkkujen kanssa. Ihan pöljän näköistä. Niin minä kaivelin alerekistä harmaat pöksyt. Heti alkoi tehdä mieli myös harmaata villapaitaa. 

Löysin lankakaupasta ihanan pehmoista alpakkavillalankaa. Kaupasta ostin ohjeenkin, jota sitten noudatin "melkein" orjallisesti. Paitaan kului 330 g lankaa. Kuutosen puikoilla suhuuttelin menemään. Hain kirpparilta vielä 3 nappia.

Ihana tästä harmaasta ketjureaktiosta tuli. Ihanan kevyt ja pehmoinen hiirulainen!

Vanha rouva

Salinuttu

Minulla oli taannoin treffit Stanstan kanssa Triplassa. Syötiin ja juteltiin. Lopuksi sain ison paketin. Paketista paljastui 10 kerää italialaista konepestävää villalankaa. Pakko sanoa, että ystävässä taitaa olla ennustajaeukon vikaa, sillä olin junamatkalla haaveillut kutovani vihreän neulepuseron. 

 

Niinpä Kaisla-virkkausta on taas harrastettu yhden A-linjaisen nutun verran. Ei nuole nuttu muorin muotoja. Sama hyväksi havaittu vanha malli ja sama vanha mitoitus kuin monessa aiemmin virkkaamassani nutussa. 100 % villalanka oli juoksevaa ja kevyttä. Niin kevyttä, että nutusta tuli ilmava, mutta hyvin lämmittävä. Ja se mahtuu toppatakin alle kuin valettu.

Testiajoin nutun merenrantalenkillä. Pakkasta oli liki 20 astetta. Kävelin kotoa puolisen kilometriä walk-in-kuntosalille. Hyvin toimii nuttu saliasunakin ;) 

 

Vanhaa herraa nauratti mahdottomasti minun rehkimiseni. Sanoi vaimonsa näyttävän topatulta, jäykkäkoipiselta puujumalalta?!

Mies lopetti oitis kommentoinnin, kun uhkasin jättää hänet ilman uunissa muhivaa ohraryynipuuroa. Rajansa kaikella.

Vanha rouva

Villasta

Saattelin syksyllä aloittamani villatakin valmiiksi joulunpyhinä. Kun ulkona oli pimeää ja tuulista, villatakin värit vetivät kummasti puoleensa: leijonanruskeaa, kanervanviolettia, aniliinipunaista, metsän- ja vedenvihreää ja vähän kimalletta. Lanka on Superwash Viking Garn. Sitä kului nuttuun 695 g. Efektilankana hihoissa oli Lang Yarnsin Mille Colori Socks & Lace Luxe.

Ohjetta ei ollut. Joten annoin mennä menemisen riemusta. Kolmen ja puolen puikoilla laskettelin kaikki muut osat lukuun ottamatta etukaitaleita ja hihansuita. Ne virkkasin nelosen virkkuukoukulla. Nappeja ei ole. Rintarosseja sen sijaan on jos jonkinmoisia pitämään etukappaleet kohdillaan.

Isoa villanutun tekelettä en ottanut mukaan joulukuun matkalle. Sen sijaan prinsessasukkia oli mukava kutoa junan kyydissä. Pipot valmistuivat kotona juuri parahultaan ennen joulunpyhiä.

Nyt on koukulla jotain vihreää...

Vanha rouva

Hartiat ja kaula

Syysaurinko paistoi puistonpenkille. Pitihän se minun nostaa uudet lankani paistattelemaan päivää. Kivasti kimalsivat ja kimaltavat edelleen:

Iltojeni ilona on suuren hartiahuivin virkkaus. Koukuttelen menemään ja katselen samalla Areenan tarjontaa. Mukavaa hommaa tämän jälkeen:

Maaliskuussa löysin ison kasan ihania lankoja (KLIK). Sain kudottua kaksi käsinvärjättyä palmikkoa yhdeksi huiviksi helkutin pienillä puikoilla. Meinasi mennä näkö ja hermo! Pituutta huiville kertyi 2 metriä 10 senttiä ilman tupsuja. Painoa on 190 grammaa tupsujen kera. 

Kummallinen väriyhdistelmä lienee paikallaan, kun oikein roimii räntää ja mieli mataa maassa. Silloin kiedon kaulani käsinvärjätyn villahuivin huomaan. Hartiahuivi vielä varmemmaksi vakuudeksi.

Vanha rouva

Sateenkaari

Tarjolla tänään ei niin kovin platkua eikä sivistyneen beigeä, saati trendikkään musta-valkoista. Nyt on sinistä, punaista, oranssia, keltaista, violettia, pinkkiä, vihreää, turkoosia, viininpunaista ja sinapinkeltaista.

Alkukesän aikana olen urakoinut kirppislankojani, joista mainitsin maaliskuun lopussa (KLIK). Olen töllännyt telkkarista Isä Brownin 11 kautta, ja siinä kieli- ja hyväntuulenkylvyssä olen heilutellut puikkoja. On syntynyt sukkia, pipoja ja yksi sateenkaarihuivi. 

Tämä SATEENKAARIkuvaussessio on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen ja ruskea. Värit löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva

Loppu!

Karstalangat ovat viittä pikkuruista kerää vaille loppu! Johan niitä olen vuoden päivät käännellytkin käsissäni. Villatakista se lähti (KLIK). Seuraavaksi syntyi hame ja T-paita (KLIK). Kuukausi sitten sain valmiiksi neljä tyynyä (KLIK). 

Viimeisenä valmistui jämälankapaita. Takakappale on pelkkää punaista, mutta etukappaleeseen ja hihoihin tein raitoja. Muoto ja malli kantavat nimeä "pötkö mikä pötkö". Ei taaskaan ohjetta, joten purkuhommia ja ärräpäitä piisasi matkan varrella riittävästi. 

Paidasta tuli hyvä ja väljä marjastus- ja sienestysvaate. Sen alle kun pukee pitkähihaisen aluspaidan taikka vaikka ohuen tuulipusakan, on hyvä hätyytellä metsän eläimiä ja hyttysiä. 

Nyt puikoilla on jo jotain ihan muuta.

Vanha rouva

Aika ja inspiraatio

Pohdin helmikuun alussa (KLIK) mitä tekisin Pirtinkehräämön karstalangoista, jos aika ja inspiraatio iskisi. Nyt ei tarvitse enää pohtia:

Maaliskuun aikana kudoin kaksi isompaa (60 x 60) ja kaksi pienempää (40 x40) palmikkotyynyä. Värit poimin taustalla näkyvästä ryijystä. Vain sininen, punainen ja musta puuttuvat. Eikä senvärisiä tyynyjä taida tullakaan, sillä nytkin on kuulemma sohvalla ahdasta ;)

Palmikoita on kahden puolen kutakin tyynyä. Kaikki tyynyt saivat kulmiinsa tupsut. Ovat muka hauskemmat tupsujen kera.

Lankaa kului noin 400 grammaa. Kudoin tyynyt nelosen pyöröpuikoilla putkiksi, jotka neuloin ylä- ja alapäistään kiinni.

Jotta mielenvireyteni pysyisi kohdillaan, kekkasin Kontissa ison kasan villalankoja (75 % villaa ja 25 % vahvikkeita), jotka on tarkoitettu 2,5-3-puikoille. Nuo palmikot ovat käsinvärjättyjä ja käsinpestäviä. Koko läjä maksoi parikymppiä.

Mitähän aika ja inspiraatio keksivät näiden päänmenoksi edellisten, jälkeenjääneiden karstalankojen lisäksi?

Vanha rouva

Neulesetti

Tammikuussa muistin mummuni itselleen 1970-luvulla kutoman neulesetin. Niin aloin kutoa retroa settiä enkä malttanut laskea kutomusta käsistäni, vaan tikuttelin kolme viikkoa YleAreenan annin kera.

 

Tämä villatakki valmistui viime vuonna Pirtin Kehräämön karstalangasta (KLIK). Se on osoittautunut mainioksi pitovaatteeksi. Takki lämmitti minua mukavasti kuukauden mittaisella Italian ja Balkanin reissulla viime huhtikuussa (kuva otettu Faenzan keramiikkamuseossa Italiassa). Se ei ollut moksiskaan junissa ja busseissa rötjäämisestä, ei nyppääntynyt eikä rähjääntynyt.

Nyt kudoin villatakin seuraksi puolihameen ja T-paidan. Kaikki samasta langasta. Ohjetta ei ole, sillä summa ja mutikka sekä purkuhommat takaavat omaan vartaloon sopivat mitat ja mallit. 

Lankaa kului vajaa 400 grammaa. Vielä on vuoden takaisesta kilon lankamäärästä jäljellä 198 grammaa. Loppulanka saattaa tulla tarpeeseen, kun alan sommitella uutta villajuttua:

Tilasin lisää 800 grammaa Pirtin kehräämön karstalankojen poistoeriä, jotka maksoivat 3,50 euroa / 100 grammaa. Ei paha. Mitä keltaisesta, haaleanvihreästä, persikanvärisestä ja kaakaonruskeasta villalangasta sukeutuu, sen näyttää aika ja inspiraatio.

Vanha rouva