Hellästi ja kiitollisuudella

Ystävänpäivänä lykin ruusuja kulhoon ja pistin piiringon päälle.
Vanha herra; Mistäs sää oot ruusuja saanu?
Minä: Ihan kuule iteltäni.
Vanha herra lähti kaupoille ja palasi: Tosson kuule sulle kukkia, ettei tarvii märistä.

Olin niin otettu moisesta huomaavaisuudesta, että lykkäsin hellimisvaihteen päälle. Paistoin ruoaksi punajuurilättyjä. Kyytipojaksi tein fetasalaattia. 

Kukkaisherrani toi kaupasta myös ison laatikollisen omenoita. Niistä syntyi seuraava hellimisnumero eli omenaiset pikkupiirakat:

 

Pohjia varten sekoitin 0,5 dl sokeria, 3,5 dl vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta, Nypin jauhoseoksen ja 200 g voita ryyniksi. Sekoitin joukkoon 200 g mangorahkaa ja vaivasin taikinaksi. Panin taikinan hetkeksi jääkaappiin ässehtymää. Sillä aikaa pesin ja viipaloin viisi omenaa. Puristin niiden päälle sitruunamehua ja ripottelin sokeria.

  

Kaulin taikinan ohueksi levyksi ja painelin siitä isosuisella viskilasilla pyörylöitä. Laapin kullekin pyörylälle mangotuorejuustoa ja laittelin omenasiivuja päälle. Paistoin piiraita vartin verran 200 asteessa. 

Mikäs oli illan päälle istua takan edessä, juoda ystävänpäiväkahvit ja syödä makoisa pikkupiirakka (tai kaksi):

Siinä istuessani ajattelin kaikkia ystäviä ja kylänmiehiä. Hellästi ja kiitollisuudella. 

Vanha rouva

Ölövi reporanka

Puuhakkuus iski perjantaina.

Ensin piti päästä kylille noolaamaan. Ruuskasin pari tilpehööripuotia inspiraation herättelemiseksi. Minusta on vaan niin virkistävää ja mieltäylentävää katsella tekevien käsien ja hoksaavien päiden aikaansaannoksia.

Niin kuin nyt pikkuruisessa taidegalleriassa ja sisutuspuodissa tämä korurasia-asetelma. Minulla on varastossa samanlainen vanha lusikkaloota ja simpukankuoriakin muutama ämpärillinen. Helmiäkin löytyy. Ja vanhoja valokuvia. Mutta eipä vaan ole päähän iskenyt idea yhdistää niitä näin makoisaksi muistelukseksi. Eipä ole, ei.

 

Näitä lasikuvun alla olevia juttuja tutkiessani Vanha herra loihe lausumahan: "Ja mää en kyllä mitään variksensiipiä ala sulle ampumaan ja balettia suna en ees harkittis, kun kaikki sanois sua bulleriinaks..." Eikä meillä kyllä olisi noita lasikupujakaan, sen puoleen. Kotiin hankin ainoastaan purkillisen puuterinpunaista maalia, yhden täydellisen strutsinsulan ja pari kerää bambulankaa.

Kävimme työnantajani kanssa istumassa iltaa, suunnittelemassa tulevia projekteja ja parantamassa maailmaan viikinkien tapaan. Voih ja oih. Hätiköiden emme toki moisiin syöminkeihin ryhtyneet, sillä yhteinen illallinen on ollut suunnitelmissa kolme vuotta. Kannatti odottaa - ennen kaikkea seuran huvittavuuden takia ;)

Kun pääsin tolpilleni launtaiaamuna, puuhakkuus sen kun jatkui. Etsin taikinakulhot, vispaimet sun muut laappimet kaapista ja aloin luoda syötäviä.

Pyöräytin mangopiirakkaa, mokkapiirakkaa, vadelmapusuja ja ohralenkejä. Kun Vanha herra kotiutui verkkohommista mereltä, koko tupa tuoksui paratiisilta ja taisin saada anteeksi ainakin sen strutsinsulan verran.

Verkoista tuli pikkusiikoja, pari kuhaa ja ahvenia pussillinen. Pikkusiiat Vanha herra suomusti ja toi eteeni lastattuna toivomuksella: "Tee niitä turkkilaisia pikkukaloja". Ai?! 

Ei auttanut muu kuin mennä yleareenaan ja etsiä taannoinen matkaohjelma "Venetsiasta Istanbuliin", missä brittikokki paisteli punamullot oliiviöljyssä kullankeltaisiksi ja kippasi päälle appelsiinikastikkeen. Kynä sauhuten kirjoitin ohjeen paperille ja aloin täyttää armaani toivetta.

Ensin suolasin pikkusiiat ja sitten pyörittelin ne mannaryyneissä. Paistelin kalat runsaassa oliiviöljyssä rapeiksi ja rutiseviksi. Kalojen paistuessa pyöräytin kastikkeen: oliiviöljyä pannulle, perään oreganoa ja chiliä. Hetki hemputtamista ja sitten kapriksia, appelsiinimehua, persiljaa ja suolaa. Hämmennystä hetken verran lisää ja lopuksi kalvottomiksi leikeltyjä appelsiinilohkoja. Kun kastike oli kuumentunut, hurautin sen lautasille pikkusiikojen päälle. Vassokuu.

Loppupäivä menikin sitten turkkilaisista kaloista ja vattupusuista tointuessa ja Vanhan herran kalasaapassukkia viimeistellessä. Että tämmöistä puuhakkuutta. 

Tänään voinkin olla muina naisina ihan ölövinä ja reporankana. 

Sitä samaa sinulle toivottaa

Vanha rouva

Kevätsesonki lähenee

 

Lupasin taannoin tehdä leskieverstinnalle uuden hatun kevätsesongiksi. Arvelin tilpehöörilootan lehmuksenvihreiden sulkien somistavan oivasti everstinnan kunnallisneuvoksetar Å:ltä saamaa edellissesongin violettia harsohattua.

Tuumasta toimeen. Pieniä pistoja sinne ja tänne. Tylliä mutkalle ja huopaa viuhkalle. 

Siitä se keväthattu sitten tuunautui.

 

 

Leskieverstinna piipahti koettamaan hattuaan.
Mutta voi - hän huomasi yllättäen, että hattuun passaava asu puutuu vallan kokonaan?!!

Mistäs me nyt kevääksi keksimme hattuun sopivan visiittimekon - 

varsinkaan kun se ei saa maksaa maltaita eikä edes sitäkään vähää? 

Vanha rouva

ihmeissään

Tuunarin terveiset: 

Harsohattu löytyi kirpparilta 20 sentillä ja sulat perhokaupan alennuslaarista eurolla. Sekatavarakaupasta löytyi silkkiruusu ja askarteluhuopaa kahdella eurolla. Tylliä oli tilpehöörilootassa samoin kuin silkkinauhaa.

Kreikkalainen lauantai

Pilkoin kolme suurta sipulia ja muutaman valkosipulinkynnen. 

Samaan syssyyn lohkoin ison kasan terttutomaatteja. 

Pesin ja revin lehtikaalia kulhollisen.

Lorautin uunipataan oliiviöljyä ja kuullottelin sipulia ja valkosipulia aikani. 

Ripottelin sipulien päälle kuivattua oreganoa ja ruuttasin tomaattipyrettä pari puristusta.

Paprikajauhetta meni pataan muutama teelusikallinen. 

Sekoittelin ja lisäsin tomaattilohkot.

Liruttelin pataan pikkaisen vettä ja hurautin lehtikaalit perään. 

Kansi päälle pariksi minuutiksi.

Kun lehtikaali oli antautunut, lisäsin suolaa ja myllyttelin mustapippuria oman maun mukaan. 

Sen jälkeen pataan pääsivät valkoiset jättipavut. 

Olin poruuttanut niitä vedessä aamusella puolitoista tuntia, huuhdellut, jäähdyttänyt ja valuttanut.

Lorautin pataan lisää oliiviöljyä, pistin kannen päälle ja lykkäsin padan uuniin 150 asteeseen vielä vajaaksi tunniksi. 

Sillä aikaa katoin pöydän ja panin tarjolle makupaloja.

Paahdoin vaaleaa leipää ja hieroin sen pintaan valkosipulia ja loruatin liukastukseksi oliiviöljyä.

Papupadan päälle ripottelin fetakuutioita ja persiljaa.

Sitten söin kaiken.

Vanha rouva

matkakuumeen kourissa