Avain/kukka/pallokaulanauha

Avaimet ovat aina hukassa. AINA!

Päätin ratkaista ongelman kertaheitolla: virkkasin puuvillalangoista pitkiä kaulanauhoja, joiden toiseen päähän kiinnitin kiinnittimen (jos joku tietää tuon metallijutun oikean nimen, niin kertokoon ihmeessä). Hamstrasin muovipussillisen kiinnittimiä töistä, kun kokouksissa, workshopeissa ja konferensseissa käytettyjä nimikylttinauhoja oltiin heittämässä roskiin.

Somasti roikkuivat avaimet kaulassa ja heiluivat kädessä. Mutta sitten virkkasin jämistä muutaman keväisen kukkasen ja pyörittelin muutaman värikkään pallon...

 

 

Loppujen lopuksi avaimille ei taida jäädä yhtään kaulanauhaa, sillä...

... käsityöyökerhossa tuli niin monta huikeaa ideaa kanssakäsityöntekijöiltä, että tuskin pysyin perässä. 

Ideoita kuunnellessani pyörittelin Naapurin rouvalta saamistani langanlopuista palloja...

... joiden käyttötarkoitus selviää, kunhan saan nyhdettyä lisää langanloppuja ystäviltä ja kylännaisilta. 

Muutakin tulevaisuudessa valmistuvaa on työn alla:

... eikä pelkästään sisällä, vaan myös ulkona...

... kottikärryllinen työtehtäviä odottaa jotain tämän tyyppistä toimintaa...

Askaretta siis piisaa niin kotona kuin työmaalla. Onneksi sentään samantyyppistä, ettei mene kaulanauhat ihan sekaisin!

Vanha rouva

Odotusruokaa

Vanha herra tekee makkaroihin ristikot. Sitten hän käärii makkarat voipaperiin ja folioon. 

Saunan löylyt ovat lempeät, eikä ollenkaan kipakan kuumat - makkarathan voivat palaa!

Makkaran kanssa meillä syödään yleensä jonkin sortin salaattia, sillä olen kieltäytynyt tekemästä pottumuusia saunan päälle. 

Niin ja ärjyä sinappia tietysti pitää olla tarjolla purkkikaupalla. 

Meillä syödään usein keittoa. Pääsiäisen huitteissa tein ison kattilallisen kanakeittoa. 

Sen ohje löytyy täältä. Ohjeesta poiketen laitoin tähän keittoon  pottujakin. Tulihan ruokaisa satsi.

Jos nyt ihmettelet keiton epämääräistä väritystä, se johtuu purkillisesta luumumarmeladia. Luumu tekee keittoon sen viimeisen silauksen eli tummanmakeahkon vivahteen. 

Suosittelen.

Vaikka paljon ja usein leivonkin, en ole kuunaan tehnyt skonsseja, noita skottiperäisiä teeleipiä. Kauan sitten ne olivat suurinta herkkuani, kun olin au pairina Englannissa. Niille laapittiin hilloa ja kermavaahtoa.

Hoksasin skonssien ohjeen Utajärvellä toimivan Kinnusen myllyn hiipaleipäjauhopussissa. Pitihän ohjetta kokeilla. 

Tämmöisiä skonsseja sain aikaiseksi. Kyytipojaksi vatkattua kermaa ja Ahmaksessa sijaitsevan Kiviharjun tilan saskatooneista keittämiäni hilloja. Upposi seurakuntaan!

Mitäs teillä syödään, kun odotellaan lumen sulamista ja kevään puhkeamista kukkaan?

Vanha rouva

Rääppiäiset

Pääsiäisemme uutuus ei ollut pitsa, vaikka tämä lätty pitsaa erehdyttävästi muistuttaakin. Lätyn nimi on pekonipiirakka.

Viipaloin ison munakoison ja itketin sitä suolalla vartin verran. Sillä aikaa kuullotin pari isoa sipulia pekonissa.

Levitin piirakkapohjan päälle kuivaamani ja kuutioimani munakoison sekä sipuli-pekoniseoksen. Muutama kierros mustapippuria ja suolaa, ripaus timjamia ja mustia oliiveja sinne tänne. Päälle kaadoin pari desiä kermaa, johon olin vatkannut pari munaa. Piirakka oli uunissa puolisen tuntia. Ennen pöytään kantamista ripottelin päälle vielä tuoretta rosmariinia.

Vierasvaraksi leivoin perinteistä rahkapiirakkaa. Tuhtia tavaraa kermasta, rahkasta, sokerista, munista, rusinoista ja sitruunasta.

Ensimmäisen piirakan kävi köpelösti, sillä Vanha herra söi sen makeisiin suihinsa ennen pyhiä.

Toisen piirakan naamioin foliolla ja piilotin jääkaapin pimeimpään nurkkaan.

Syykin oli vissi: toisena pääsiäispäivänä oli suuri seurapiiritapahtuma. Pikkuihminen (joka ei enää ole kovin pieni, mutta edelleen syliin mahtuva) ja sen Pikkusisko tulivat visiitille palveluskuntansa kanssa.

Hupinumerona oli pullanleipomisaktiviteetti. Pikkuihminen ja sen Pikkusisko pyörittivät pullia munkkeja varten ja leikkasivat taikinapyörällä suikaleita kanelisolmuja varten. Olisitpa nähnyt Pikkuihmisen ilmeen, kun hän sai painaa pullan keskelle reiän ja tiputtaa renkulan rasvakattilaan kypsymään. Pienen pojan silmät olivat teevadin kokoiset, kun hän seurasi munkin kypsymistä. Metkaa hommaa oli myös munkkien sokeroiminen. Parasta ohjelmapalvelua lienee kuitenkin ollut aikaansaanosten maistelu. Munkit hävisivät hujauksessa. Illalla sokeria löytyi joka puolelta huushollia ;)

Minkälaisia rääppiäisiä sinun luonasi on vietetty?

Vanha rouva

Talvella

Talvi tarkoittaa Perämeren rannalla yleensä tammikuusta maaliskuun loppuun kestävää lumista ajanjaksoa, jolloin päivät pikkuhiljaa pitenevät, aurinko pilkistelee pilvenraoista ja yleensä on kylmää ja kalvakkaa.

Joulukuuta en laske talvikuukaudeksi, sillä silloin maa on musta, meri lainehtii vielä vapaana ja valoa ei ole nimeksikään. Huhtikuu taas ei ole enää oikeaa talvea, sillä räystäät alkavat tippasta ja lumi sulaa (vaikka yöllä on vielä toistakymmentä astetta pakkasta).

Mitä meillä talvella tehdään? Kolataan lunta ja lämmitetään taloa. Valaistaan pihapiiriä ja möllötetään pirtissä ja luetaan kirjaa, tehdään käsitöitä ja nukutaan pönttöuunin lämmössä.

Kevättalvella, kun aurinko yht´äkkiä muistaa meidät, suunnataan merenjäälle. Istutaan pilkillä. Mukana on muhkeat eväät ja sukankudin ;)

Vanha herra kairaa reikiä ja minä otan soppakalat ;)

Kilpavarustelun kunniaksi Vanha herra pitää verkkoja.

 

Talvipäivinä teen sekalaisesta saaliista kalapullia ja kalamureketta.

Kevättalvella teen myös tuunaustöitä. Niinkuin nyt tämä Vanahan herran liukurin tuunaus. Vaneriliukurin on tehnyt Vanhan herran isä joskus 1960-luvulla. Se löytyi liiterin perukoilta tosi kuppasessa kunnossa. Siihen oli liimattu Akun Ankan kuvia ja sillä oli otettu valtavia pommeja päin rantavitikkoa.

Annoin liukurin kuivua autotallissa useamman viikon. Ihme kyllä se suoristui itsekseen. Kirpakassa pikkupakkasessa hioin tarrat pois ja jynssäsin reunat tasaisiksi. Sitten vahasin koko komeuden pariin otteeseen. Nyt liukuri on paraatipaikalla ruokapöydän päässä ja kantaa ylpeydellä milloin minkäkinlaista purnukkaa.

Tämä olkoon ensimmäinen vuodenaika Pipo-otuksen Neljä vuodenaikaa -haasteessa.

Tarkat tiedot löydät Tavaroiden taikamaailmasta.

Taidan lähteä kaloja narraamaan, heippa!

Vanha rouva