21.4.2014

Merellinen kaloja

Meressä on kaloja. Siellä ui haukikaloja ja ahvenkaloja. Pikkuinen kalastajapoika on onkinut niitä saaliikseen ja laittanut ne kitusista pajukepin haarukkaan. Siinä on mukava kantaa saalis kotikartanolle.


Lankakeriä on viime aikoina tullut pyöriteltyä yksi jos toinenkin. Ennen pyörittelyä tuli käytyä kerta jos toinenkin kirppareilla ja lankakaupoissa metsästämässä turkoosinvärisiä lankoja. Tulitikkuaskin laitoin kuvaan kurillani, jotta merellisten maininkien ja vaahtopäiden mittasuhteet pääsevät oikeuksiinsa.

  

Korkeutta merellisellä kalakranssilla on reilu metri, leveyttä hieman vähemmän. Taustana ja tukena on vankka pajukranssi, jonka virkkasin peittoon turkoosilla langalla. Lankakerien sisällä on sanomalehteä, sillä ilman sitä lankaa olisi kulunut todella paljon ja painoakin olisi tullut melkoisesti. Liimasin lankakerät kuumaliimalla vieri viereen, limittäin ja lomittain, pitkittäin ja poikittain. Kalat ompelin kahdesta villapaidasta, jotka Vanha herra vahingossa huovutti minikokoisiksi. 


Tämän kalakranssin sai syntymäpäivälahjaksi Pikkuihminen. Hän täytti eilen KOLME vuotta!

Vanha rouva, pikkuisen kalastajan ylpeä ottomummu

17.4.2014

Hoppeli hop



Jänis tiellä hyppi, hoppeli hop,

selleriä nyppi, hoppeli hop.


Osti kaardemummaa, hoppeli hop,


pippuria tummaa, hoppeli hop.


Muisti hauskan seikan, hoppeli hop,


teki kuperkeikan, hoppeli hop.

- Kirsi Kunnas -


HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ,
ystävä hyvä!

toivottaa 
Vanha rouva


14.4.2014

Viisikymmentäneljä munaa

  

Yöllä palasi mieleeni katala teko vuosien takaa. Vein kausikoristeet kunkin juhlan jälkeen tuolloisen kaupunkiasuntomme kanahäkkivarastoon. Kuinka ollakaan, siellä vieraili pitkäkyntinen. Voron matkaan menivät omatekemät koristeet, perintöpillikukot  ja itäblokista sylissä lennätetyt kristallimunatkin. Samaan kyytiin pääsi myös vuositolkulla kartutettu venäläisten teekannujen kokoelma. Kannuja taisi olla liki viisikymmentä. Eestään löytää, olisi edesmennyt mummuni tuumannut moisesta kataluudesta.


Konnuus muistuu mieleeni aina pääsiäisen alla. Maalasin monta vuotta sitten marmoroituja pääsiäismunia. Tiputtelin lämpimän veden pinnalle maalia ja dippasin muovimunia värisotkotukseen. Munien kuivuttua koristelin ne kultamaalilla ja höyhenillä. Sitten ripustin ne pajupuihin juhlistamaan pääsiäistä. Ne olivat kauniita ja ah, niin passeleita roikkumaan sinivalkokultaisten venäläisten teekuppieni yläpuolella.  


Nyt otin vahingon takaisin, kun satuin sekatavarakaupassa nokatusten maalien ja munien kanssa. Ainoastaan tummansinisiä ja kullanvärisiä höyheniä jäi innostatihkuvan rouvan väskystä uupumaan. Tuossa yläpuolle on nyt sitten munanmaalaustalkoiden satoa. Klikkaa kuvia, niin näet ne vähän isompina.

Muovisia munia jäi ylitse, kun menin innoissani ostamaan niitä kaksi säkillistä. Jossain akkainlehdessä näin vastikään kipsisideharsolla päällystettyjä koristemunia. Siltä lehdenlukemalta ryntäsin apteekkiin ostamaan moista ihmetarviketta. Apteekkaria kovasti nauratti munankipsaussuunnitelmani, mutta apua hänestä ei ollut. Kipsiharsoa piti hekotuksen saattelemana käydä hakemassa samasta sekatavarakaupasta, mistä munatkin matkaani lähtivät.


Leikkelin sideharson suikaleiksi. Huljutin suikaleen kerrallaan lämpöisessä vedessä ja lättäsin munan päälle. Suikale suikaleelta etenin ja peitin koko munankuoren. Kipsaus kuivui nopeasti. Sitten vaan koristetta päälle. Kristalleja sun muita viiriäisenhöyheniä ei sattunut kotona olemaan, joten käytin sitä mitä löytyi. Pellavalankaa ja pitsinpätkiä löytyi askartelulootasta. Venäläisiä sanakirjoja on hyllyt väärällään, joten Vanhat sanat ja sanonnat vuodelta 1977 pääsi munatalkoisiin. Tässä kipsimunasatoa:

  

Tässä vielä kuva uusimpien munieni yhteisesiintymisestä. Kun laskin kaikki pääsiäismunani yhteen, siis nämä uudet ja viime vuonna värkätyt, sain yhteissummkasi 54 (VIISIKYMMENTÄNELJÄ). Vanha herra tuumasi räknäystä katsellessaan, että Oiskohan sulta vähän mopo karannut käsistä, kultaseni?

Vanha rouva


13.4.2014

Mullon jo yks noita!

Aamulla soi puhelin. Nuori rouva tiedusteli, saisiko pikkunoita tulla virpomaan. Minä huhuilin Vanhalle herralle, että saako noita tulla käymään?! Vastaus kuului kammarin perukoilta: Mullon jo yks noita-akka tässä talossa, uutta en ota!

Pikkunoita saapui vastustuksesta huolimatta. Nokassa ja poskissa keekoili pisamia, päässä kanotti huopahattu ja harteilla liehui huivi. Kahvipannu ammotti tyhjyyttään, mutta asia korjaantui tuota pikaa. 

Sain kauniin vitsan uuninpankoa koristamaan. Noita sai vaivojensa palkaksi uunituoretta pullaa ja marjamehua. Sitten pikkunoidalla olikin jo kiire uusiin puuhiin. Vanha herra jäi kartanolle vanhan noitansa kanssa.

Hauskaa sunnuntaita!

Vanha rouva

 



11.4.2014

Pulmusparvi patiolla


Pulmusparvi oli aamutuimaan laskeutunut patiolle. Siinä ne tirskuttivat kammarin ikkunan alla. Muniakin ne olivat ennättäneet putkautella kummalliseen heinäkasaan ja kirjavalle höyhenpatjalle.

 

Lähemmin lintusia tarkasteltuani hoksasin, etteivät ne taidakaan olla pulmusia. Kummallisia konkkanokkia ja mulkosilmiä. Sinisiä, punaisia, vihreitä ja valkoisia.

  
  
Siinähän tirskuttavat. Kunhan eivät rupea toisiaan nokkimaan. Jöötä sentään osataan pitää tällä patiolla:

 

Vanhan  herran keltainen nalle on päällysmiehenä. Sylissään sillä on minun harmaa nalleni. 
Viekussa vartioi tomera pupu, jonka olen saanut syntyessäni.

Perjantaiterveisin Vanha rouva

5.4.2014

Viestintuoja

 

Sain naapurista omenapuunoksia. Laitoin ne maljakkoon. Paljaille oksille ripustin höyhenkoristeita. Parin päivän päästä omenapuu alkoi vihertää. Istuin puun alla ja annoin ajan kulua.

Virkkasin joulumatkalla aloittamaani tyynynpäällistä. Ohuesta puuvillalangasta, ohuella koukulla. Työ valmistui hitaasti. Se sopi minulle ja hiirenkorville.

 

Sain tyynynpäällisen valmiiksi. Päällisessä on yksinkertaisia kukkasia. Juuri kun tälläsin tyynyä sohva päälle, huomasin omenapuussani herkän ja hennon kukkasen. Se on viesti kesästä. Uskothan?

Vanha rouva



3.4.2014

Pyykkipäivän saldo

Sen siitä saa, kun jättää vaatteensa heitteille tuolinselkänojalle! minä tuumasin pari päivää sitten, kun löysin muodottomiksi muuttuneet, venyneet, vanuneet ja tallukoiksi huovuttuneet neuleet pesukoneen päältä. Vanha herra oli pestä hurauttanut minun villatakkini ja oman villapaitansa kuudessakympissä ja pitkällä linkouksella.

Naurattamaan tuppasi, vaikka Vanha herra oli surkea kuin piesty koira. Minkäs teet, kun toinen haluaa niin kovasti auttaa huushollin pidossa! En raaskinnut nakata vironvillaisia neuleita roskiin, vaan tein niistä ite-taidetta.

Ensimmäisenä muutin Vanhan herran kalastajapaidan hihan korskeaksi kukoksi helttoineen ja nokkineen. Uhkean pyrstön kukko sai omasta villatakistani leikotuista hörhelöistä.

Seuraavaksi leikkasin kalastajapaidan miehustasta kanan. Se sai heltakseen ja siivikseen palasia omasta villatakistani. Kanaseni oli sen verran koreilunhalunen, että se sai rinnuksiinsa runsaan ruusun.

Villaa jäi niin paljon, että poikasia taitaa olla tiedossa - tai sitten jotain ihan muuta... 

Vanha rouva