Heti aamusta sain päähäni kerätä seitsemän kukkasta juhannuksen kunniaksi.
Sisällehän sitä oli lähdettävä kakkua koristelemaan. Mennessäni sipaisin mukaan syreeninoksan ja niin syntyi mansikkainen syreenikakku: ohut sokerikakkupohja, paksu vaniljainen kermatäyte mansikan kera ja päällä puutarhan omia koristeita.
Iltapäivän puolella, kun pottumaa oli saatu ruohittua, lähdimme Vanhan herran kanssa juhannuksen perinteiselle kukkadyykkausretkelle. Auton perään iso punkka, lapio, hanskat ja hyttysmyrkky. Auton nokka kohti syrjäisiä soramonttuja ja tienposkia, mihin ihmiset tyhmyyttään kippaavat kaikki roskansa ja puutarhajätteensä.
Tänä vuonna kohdalle osui jättipotti: kolme supermarketin (jota ei sitten ikinä rakennettukaan) alta pakkolunastettua tonttia, joilta talot oli pukattu talojen taivaaseen ja kasvit jätetty oman onnensa nojaan rehottamaan.
Kahlasimme polvenkorkuisessa nokkosmeressä ja löysimme villiintyneiden marjapensaiden ja roikaleiksi kasvaneiden vatukoiden liepeiltä ruusu-, siperianherne-, syreeni- ja angervopensaita, akileijoja, liljoja, ritarinkannuksia... Keskellä pusikkoja kasvoi myös suurimmat ikinä näkemäni raparperitussakkeet. Sekä yksi jalkapallo.
Kun olimme saaneet kaikki kasvit istutettua taimien ensi- ja turvakotiin, meni yläkerran kastelukannu päälle kuin tilauksesta. Vettä tuli taivaan täydeltä. Olihan se mahtavaa!
Juhannusaatto on saunaa vaille täydellinen.
Terveisin
Vanha rouva