Banaanikakku on poissa

Päätin kokeilla banaanikakkua. Varsin luotettava tapaus, sanoisin. Ettei suorastaan idioottivarma, kun kerta minultakin onnistui. Vanha herra tykkäsi ja sehän se on tärkeintä! Nyt kakku on jo poissa ;)

Banaanikakkuun tarvitset:

• 200 g voita
• 2 dl fariinisokeria
• 3 munaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl kanelia
• 3 dl soseutettua banaania

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä banaanisose. Tasoita ja kaada kunnostettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa alatasolla noin 50 minuuttia. Jäähdytä. Anna ässehtyä viileässä ainakin yön yli, että maut kerkiävät tasaantua.

Minä koristelin kakun suklaasulalla (100 g suklaata ja 1 rkl voita), jonka liruttelin kakun päälle huoneenlämpöisenä. Ei siis kannata kaataa kattilakuumaa suklaasulaa heti kakun päälle, ellei halua kaapia sitä lusikalla tarjoiluastian pohjalta. Suklaakuorrutteen päälle laitoin tähtianiksia (ei kannata syödä, ellei satu tykkäämään kovasta, rouskuvasta kuoresta), sillä ne ovat vaan niin nättejä. Ripottelin tähtien tuikkeeksi suolakiteitä ja raakasokeria. 

Vanha rouva

Skandinaavisia merituulia

 

Monta aikaa olen noolannut nenä pitkällä viirinauhoja, joita nuoret ja kauniit ihmiset ripustelevat rennosti sinne sun tänne Ruotsissa ja Tanskassa.

Löysin kirpparilta pitsiverhot, joilla oli leveyttä yhteensä 13 metriä. Valoverhojen alareunassa oli koko leveydeltä paksu luonnonvalkoinen brodyyrikaitale. Koko 13 metriä maksoi vajaa viisi euroa - haloo! 

Sitten vaan limpsomaan parhaat päivänsä nähnyt alulakana kolmioiksi. Yhteen lakanakolmioon kiinnitin brodyyrin ja toisen lakanakolmion ompelin päälle oikeat puolet vastakkain. Käänsin kolmiopussin ja huolittelin yläreunan samalla, kun ompelin kolmiot vieretysten kanttinauhaan. Päihin ompelin lenkit, jotta nauhat on helppo ripustaa rennosti sinne sun tänne Suomessa.

Kuhunkin kammarinikkunaan ripustin kaksi viiriverhoa. Yhden yksinäisen viiriverhon ripustin vessaan:

Olin niin tohkeissani trendikkäistä pohjoismaisista viireistäni, että samaan syssyyn sommittelin uuden kranssin vessan seinään:

Kranssiin liimasin viime kesän Tenon reissulta tuomani luonnonantimet, jotka keräsin talteen Varanginvuonolta. Jäämeren rantaan nakkaamat rakkolevät ja kuningasravun panssarit juhlistavat tämän huushollin uusia skandinaavisia merituulia ja niissä lepattavia pitsiviirejä.

Vanha rouva

Kolme kivistä naapuria

Olen vuosien varrella ottanut paljon valokuvia. Nyt teetin nipun isoja kuvia, joita aion pakkosyöttää vaihtuvien näyttelyiden muodossa kaikille taloon piipahtaville. Pääsymaksua en peri, mutta ihailun pitää olla runsasta ja ylitsevuotavaa ;)

Valjastin näyttelyripustukseen vanhan 3-lasisen ikkunan. Liimasin valokuvat tapetinpaloille, jotka kiinnitin puukehyksien takapuolelle maalarinteipillä.

Tässä kuvat ilman kehyksiä:

 

Näyttelyn nimi olkoon "Kolme kivistä naapuria". Vasemmalla: Suomalaista kiveä Utsjoella. Keskellä: Venäläistä kiveä Pietarissa. Oikealla: Norjalaista kiveä Varanginvuonossa.

Katso, minä rustasin näyttelyvalotkin. Löysin kirpparilta kuusi pikkuista lampunvarjostinta. Ujutin niiden läpi valonauhan. Venytin varjostinvalot piirongin päälle koko näyttelyn pituudelta. 

Kelpaa näyttelyä nyt tihrustaa illan tullen. Vanha herra tosin väittää, että minun valoni ovat yhtä tyhjän kanssa. Hoh, mitä se kauneudesta ymmärtää?!

Vanha rouva

Mitäs nyt sanotte, siskot?

Minulla on tunnetusti huonot välit kahvikakkujen kanssa. Kakkukyhäelmäni litsahtavat pannukakuiksi, lässähtävät märäksi juntaksi, pursuavat yli äyräidensä, saavat palovaroittimet kiljumaan kurkkutorvi suorana, ovat mauttomia, äiteliä, taikinaisia, kammottavan kuivia sahajauhoja...

Valittelin osaamattomuutani Intsulle ja Väkertäjälle. Intsu innostui antamaan IDIOOTTIvarman suklaakakkuohjeen ja Väkertäjä löi vettä myllyyn ja vannotti kättä päälle -meinigillä minua kokeilemaan. Hullua ei tarvitse montaa kertaa yllyttää. Noudatin ohjetta (KLIK) kieli keskellä suuta. Leivoin kakun ja se käyttäytyi uunissa ja uunista oton jälkeen kuin mallioppilas. Koristelin kakun suklaasulalla ja -raasteella, muutamalla rosepippurilla ja tomusokerilla.

Vanha herra: Tämä on semmoista kakkua, ettei se varmaan kauan säily. Tämä pitää syödä äkkiä pois... maiskis, nami, mmm... Kysy muuten Intsulta, onko sillä muita tämmöisiä ohjeita.... maiskis, mmm, nami... Tai kysy siltä, voisko se muuttaa meille!

Herra söi kakun kahdessa päivässä.

Vanha rouva

Maailman paras mango

Tässä mangokakku, joka piti koristella ruusupuskasta kuin ihmeen kaupalla vielä löytyneillä ruusuilla. Mangokakun pohjana on tavallinen kaurakeksimuru-voi-seos. Mangotäytteeseen laitoin kermaa, mascarponea, tomusokeria, mangososetta sekä liivatetta. Mitään muita mausteita en kakkuun tukkinut, sillä kakun salaisuus on aidossa, täyteläisessä ja hedelmäisessä mangossa.

Mangososetta myy täkäläinen etninen sekatavarakauppa, joka on maahanmuuttajien ruokataivas. Menin kauppaan uteliaisuuttani ja jouduin keskelle miehiä ja naisia, jotka puhua pajattivat mitä oudoimmilla kielillä. Tuskin kerkisin lykätä kalpean naamani ovesta sisään, kun mustanpuhuva kauppias ja muut asiakkaat unohtivat muut hommansa ja alkoivat kilvan esitellä minulle elintarvikkeita notkuvien hyllyjen, kylmäkaappien ja pakastimien sisältöä. Kun yhteistä kieltä ei meinannut löytyä, koko sekalainen seurakunta oli neuvomassa käsineen, jalkoineen, ilmeineen ja eleineen. Se oli hauskaa ja voi että me naurettiin!

850 gramman purkissa on Intiassa tuotettua sileää mangopyrettä: 95 % mangoa, sokeria ja sitruunahappoa. Maku on maailman huipulta - toista kuin markettien litkut ja soseet. Täyttä kamaa! Vanha herra ihastui mangoon niin kovasti, että nyt se lappaa pyrettä kaurapuuron ja viilin päälle. Minä puolestani en tyydy enää mihinkään vähempään, sillä Laila on täydellistä myös hinnaltaan, vajaa 3 euroa purkilta.

Mangokakkuun en saanut uppoamaan koko purkillista. Niin minä leivoin mangokakkusia, joihin tarvitaan:

• 250 g voita
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl soodaa
• 0,5 tl kardemummaa
• 2 tl kanelia
• 1 tl neilikkaa
• 2 dl sokeria
• 2 dl fariinisokeria
• 4 dl kuutioitua pakastemangoa 
• 1 dl siirappia
• 4 dl huoneenlämpöistä piimää
• 1 dl mangososetta

Sulata voi ja jäähdytä. Yhdistä kuivat aineet. Lisää sulaneet mangokuutiot. Sekoita siirappi sulatetun voin joukkoon. Lisää piimää ja voi-siirappiseosta vuorotellen jauhoihin. Sekoita mangosose taikinaan. Kaada taikina pahvisiin pikkuvuokiin. Paista kakkuja 175 asteessa n. 50 min. Jäähdytä kakut ja anna ehdottomasti maustua seuraavaan päivään. Kuorruta. Minä sekoitin kuorrutteen mangorahkasta, kermavaahdosta, mangososeesta ja vaniljakreemijauheesta. Pursotin kuorrutteen kakkusten päälle ja koristelin löräyksellä mangososetta ja hippusella suklaaraastetta.

Mangosose on hyvää myös salaatinkastikkeena. Kokeilin sitä porkkana- ja punakaaliraasteen kanssa. Mehukasta tuli ja Vanha herra suostui syömään. Voitto se on sekin, kiitos Lailan!

Vanha rouva

Purje

Tuoll´ loistaa valkopurjeen kaista

sinessä meren autereen.

Mit´ etsinee se kaukomaista?

Miks´ jätti oman rannan veen?

Käy tuuli, laine kulkuansa,

natisee masto kallellaan...

Ei, ei se etsi onneansa,

ei pakene myös onneaan.

Kun päivä päällä kultaa valaa,

ja välkkyy meri sininen,

niin myrskyä vain purje halaa,

kuin myrskyssä ois onni sen!

Venäläinen runoilija Mihail Lermontov kirjoitti runon Purje 1800-luvulla. Opiskeluaikana pänttäsin runon ulkoa venäjäksi. Osaan sen vieläkin, vaikka minut tultaisiin herättämään keskellä yötä umpiunesta.

Nyt minulla on runon lisäksi ikioma purjevene. Kuljetin laivan runko- ja mastopuut kesällä Tenolta. Vanha herra ruuvasi maston paikalleen ja kaiveli miljoonalootastaan silmukkaruuveja purjeiden kiinnittämistä varten. Pelastusarmeijan kirpparilta löytyi juuri sopivaa sini-valkoista pellavakangasta, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Tai tyynynpäällinenhän kangas ostettaessa oli, mutta muuttui purjeiksi. Kiinnitin pellavalangalla purjeet paikoilleen.

Ohoi, nyt purjehdin uudella paatillani Pohjanmaalle, missä kohtaan kaksi kaunista seireeniä ja paljon, paljon houkutuksia...

Vanha rouva