Ruuskaan kirppareita vissillä tarkoituksella. Roinat muuntautuvat uusiksi työkamppeiksi ja kodin koristuksiksi.
Kotikaupungin lempikirpparilta löysin oranssin pallohuivin. Kymmenen sentin arvoinen huivi on mainio lisä kasaribileisiin joko rekvisiitaksi taikka hiusrusetiksi. Samalla hinnalla bongasin kaitaleen mustaa pitsiä. Ompelin siitä kaksinkertaisen pitkän huivin, joka on kuin omiaan kaupungin rikkaimmalle leskelle.
Helsingin reissulla ruuskasimme
Stanstan kanssa monta kirpputoria. Yhdeltä löytyi pitkä, punainen ja eläinkuvioinen huivi. Se maksoi peräti neljä (!?) euroa, mutta siitä sain soman putkihuivin ompelemalla lyhyet päät yhteen. Eläinputki passaa mainiosti lasten kävelykierroksille.
Lempparikirppikseltäni sain eurolla 1900-luvun alun nahkaisen, punaisella silkillä vuoratun iltalaukun em. leskirouvalle. Suurempi laukku maksoi Helsingissä kympin. Tästä voinee päätellä Oulu-Helsinki-akselin kirpparihintatason eron. Nyt on pitoemäntä Elina Eufrosynellä käsiväsky, kun hän lähtee bisnesneuvotteluun kaupungin rikkaimman leskirouvan luokse.
Etelän ihmiset pääsevät nopeasti ja halvalla ulkomaille ostoksille. Sen kun astuu paattiin ja purjehtii milloin Tallinnaan, milloin Tukholmaan. Tai ottaa halvat siivet alleen. Täällä Suomi-neidon vyötäröllä matkat ovat pitempiä, kulkuvälineet hitaampitempoisia ja hintavampia. Tästä huolimatta paikalliset ovat keksineet oivan ja ekologisen tavan hyötyä naapurimaan halvemmista hinnoista ja ylimääräisestä roinasta.

Kaksi kertaa vuodessa Ruotsin Luulajassa järjestetään koko kuningaskunnan suurin kirpputoripäivä. Se pidetään isossa urheiluhallissa kaupungin ulkopuolella. Paikalla on vanhan ja käytetyn tavaran kauppiaita pöytärivi pöytärivin perästä. Suurkirpparilla myydään vaatteita, huonekaluja, astioita, pelejä, kirjoja, lamppuja, kenkiä, urheiluvälineitä jne jne. Paikalla on auto- ja bussilasteittain ostajia ympäri pohjoisen Ruotsi-Suomen. Me oululaiset pääsemme suurkirpparille kätevästi ikiomalla kirpparibussilla. Aamulla seitsemältä lähdetään ja illalla kahdeksalta palataan. Reissu maksaa reilun kolmekymppiä, mihin sisältyy sisäänpääsylippu.
Toin tällä kertaa mukanani 30 käsinvirkattua pitsiliinaa.
Löysin kaksi vanhaa valokuvakehystä, joihin asettelen kirjomani vintagetyöt.
Yhden työn olen jo kehystänyt edellisen bussikirpparireissun
kehykseen.
Luulajasta muutti meille 1800-luvun lopun (myyjän väittämä, ei minun) puristekristallinen jalkavati. Kahdenkympin hintainen komistus päätyi hellannurkkaan talouspaperitelineeksi, mutta voihan sille asetella servettejäkin silloin, kun saapuu kunnainarvoisia vieraita. Jalkavadin seurana on aito neuvostoliittolainen karahvi ja lasipallo. Toisessa öljyä ja toisessa suolaa. Sipulit säilytän Riihimäen lasipäälärissä, jonka löysin lempikirppariltani kolmella eurolla.
Hauskin Luulaja-ostokseni on tämä veikeä apina. Liekö Tilda-työ? Apina on niin taiten tehty,
ettei risan risaa ole nypittäväksi. Apina päätyneen pienelle pojalle synttärilahjaksi.
Vanha herra tosin luuli, että hän sai apinan tuliaisiksi.
Tämmöistä ruuskattua roinaa, niin kaunista ja todella tarpeellista ;)
Vanha rouva