Lohturuokaa

 

 

Eilen keräsin Olga-päärynät puusta ja puikulapotut maasta. Tein kukkakimppuja viimeisistä kukkijoista kammarin pöydälle. Onneksi, sillä tänä aamuna katot olivat huurassa ja terassin pöytä jäässä. 

Tein Stansta-salaattia alkupalaksi. Stansta pilkkoo kaikki ainekset tasakylkisiksi millimetrin tarkuudella. Kovin tasaisia kuutioita en saa aikaiseksi, mutta totesin hengettäreni olevan oikeassa: 

punasipuli ja feta ovat mainio yhdistelmä!

Pääruoan virkaan asetin kalaphon. Aikaisemmin olen tehnyt lihaphota (KLIK), mutta nyt lempeän tuliseen liemeen pääsi kalaa ja tiikerirapuja. Revin phon päälle kasviskopissani kesän aikana tuuheaksi puskaksi kasvanutta vietnamilaista korianteria. 

Jälkiruoaksi paistoin viimeisistä omista omenista piirakan. Myllyn paras pyöreä piirakkapohja makeaan leivontaan kaulitaan piirakkavuokaan. Taikinan päälle levitetään purkillinen paistonkestävää marmeladia. Marmeladin päälle ladotaan ohkaisia omenasiivuja, joiden päälle supsautetaan kanelia. 

Uuniin. Suuhun. Nam.

Vanha rouva

Ilmiselvä keräteos

Aloitin lankapallojen kerimisen Käsityöyökerhossa (KLIK) huhtikuussa. Kerälle menivät niin omat kuin naapurinkin jämälangat. Sukka-, villatakki-, huivi-, koriste-, paitalankoja. Villaa, puuvillaa, pellavaa, akryyliä, mohairia, sekoitetta. Kerin lankapalloja niin paljon, että lopulta niitä löytyi vähän jokaisesta rasiasta ja laatikosta. Vanhalla herralla oli ihmettelemistä, kun lankekeriä löytyi jopa autotallin tyhjästä perholaatikosta. Lopulta palloja oli PALJON. Tosin pallotyön edetessä piti käydä vielä kirpparilla, sillä palloja oli kuin olikin liian vähän tähän:

 

Vanha herra: Teekkö nää uutta kynnysmattoa?

Vanha rouva: No en kuule tee.

Vanha herra: Mikä tää sitten on?

Vanha rouva: Ekkö nää muka hoksaa? Täähän on ilmiselvä keräteos!

Lankakerien taustana on paksu aaltopahvi. Kerät liimasin pahviin kuumaliimalla. Naulasin keräteoksen olohuoneen seinään koristeeksi.

 

Kiva keräteos ihan itselle.

Edellisen keräteoksen nimi olikin Merellinen kaloja (KLIK).

Terveisin Vanha rouva, 

itsekin hieman kerämäinen

Koska nostetaan potut?

Tikkukirjaimilla kirjoittettu viesti saapui ekaluokkalaiselta Pikkuihmiseltä: KOSKA NOSTETAAN POTUT?Minä vastasin: SUNNUNTAINA 9.9. KELLO 9. HALUATKO KAKKUA? Pikkuihminen vastasi oitis: HALUAN!

Niin Pikkuihminen ja Pikkusisko sekä palveluskuntansa saapuivat potunnostoon takitilleen ajallaan. Minä en kerinnyt edes saappaita vetää jalkaan, kun pottupellolta jo kuului: KATSO, MITEN ISO POTTU!

 

Kahdessa tunnissa oli potut nostettu, kuokat pesty, ajeltu vähän maitokärryillä ja tarkastettu kukkamaat. 

Omenatkin poimittiin samaan syssyyn.

Sitten alkoi kakkuaika:

Kakuttelun jälkeen potunnostajilla oli jo tulinen kiire futisharjoituksiin.

Me kaksi vanhaa vaakkua jäimme pöllämystyneinä pihamaalle ihmettelemään: 

MITÄ TAPAHTUI?

Vanha rouva

Hyvä sieni, parempi mieli

 

Varoitusten kera ajelimme Rokuan jäkäläkankaille. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen olimme hieman epäileväisiä sienisaaliin suhteen. Olimme jo etukäteen päättäneet olla hermostumatta tyhjistä koreista. Täytin korit kotona varmuuden vuoksi mahtavailla eväillä. Olisipahan jotain, mitä kantaa tuoksuvassa ja puhtaassa metsässä kohti sitä vakikantoa, minkä päällä on hyvä kököttää ja nauttia munkkipossunsa.

Muita sienestäjiä ei näkynyt, sillä olimme liikkeellä arkipäivänä. Edellisen viikonlopun jäljiltä löytyi  kyllä sienenperkeitä, joten toivoa ilmeisesti oli...

...sitten niitä alkoi ilmestyä: terhakoita punikkitatteja, laajoja kehnäsienikaaria ja toden totta, ruskeanpunaisia palleroita - herkkutatteja! Kahden tunnin samoilun jälkeen saalis oli mitä mahtavin. Yes!

Kun kotona odotti omatekemä kaalipata, joka piti vain lämmittää, oli mukava hekumoida sienentäyteisellä iltarupeamalla: puhdistusta, pilkkomista, omassa nesteessä höyryttämistä ja jäähdyttämistä.

Seuraavana aamuna Vanha herra pussitti sienet ja lykkäsi pakkaseen. Esikäsiteltyjen sienten kokonaissaldo: 8 kg herkkutatteja ja 8 kg punikkitatteja. Kehnäsieniä tuli vajaa kaksi kiloa. Päälle vielä kulhollinen kuivattuja tatteja.

 

Nyt on  mistä ottaa, kun pakkanen paukkuu ja tekee mieli sienisoppaa, -pataa-, -kastiketta, -piirakkaa...

Hyvä sieni, parempi mieli!

Vanha rouva

Syyskuun 1. kranssi

Kässehdin pihamaalla - omallani ja vähän naapureidenkin.

Ensimmäisellä naapurilla kasvaa yhteisen rajamme tuntumassa kaksi komeaa kuusta, joiden oksat koristavat myös meidän pihaamme. Kuusissa asustaa ahkera oravapoikue. Sen jäljiltä kuusenaluset ovat täynnä nakerrettujen käpyjen karoja.

Toiselta naapurilta saatu sininen ohdake on asunut jo muutaman vuoden meidän pihallamme.

Kolmannen naapurin lehtikuusesta sain luvan kanssa kiskoa alas suuren kuivuneen oksan monine käpyineen ja känkkäräoksineen.

 

Kranssipohjat ovat omasta takaa ja liimapyssy kait kuuluu jokaisen naisen perusvarustukseen? 

Näine hyvineni sommittelin huusholliimme syyskuun 1. kranssin.

Lehtikuusesta jäi vielä kauniisti kaartuva oksa. Lykkäsin sen käsistäni mummun vanhaan lasipurkkiin. 

Olkoon siinä, kunnes keksin sille muuta käyttöä.

Vanha rouva