Sieniaarteita

Ystävä oli tulossa kylään suoraan töistä, joten pitihän työn raskaan raatajaa jotenkin hyvitellä.

Pyöräytin ruokaisan piirakan. Kaulitsin ensin suolaisen piirastaikinan vuokaan. Kuullotin pannulla pari pientä sipulia, voitatteja parin kourallisen verran sekä paketillisen pekonia. Maustoin suolalla, persiljalla sekä valkopippurilla. Päälle purkillinen kermaa, johon olin vatkannut pari kananmunaa. Piirakka muhinoi parissasadassa asteessa niin kauan, että se näytti sekä päältä että eritotenkin alta kullankeltaiselta. Sitten peiton alle huokaaman. Hieman jäähtyneen piirakan päälle vielä heitto persiljaa ja pyöräytys mustapippuria.

Mutta mitä kaveriksi? Itse marinoituja venäläisiä valkosipulikurkkuja, jotka rouskuvat ja narisevat vastalauseeksi, kun niitä puraisee takapuolesta. Piparjuuren ryydittämät punajuuret eivät myöskään olleet piirakan pahitteeksi. Saati sitten tähtianiksella maustettu suppilovahveropikkelsi.  

Hyvin tuntui työläinen elpyvän päivän uurastuksesta. Varmistin asian vielä aprikkoosikakulla... ja sain kiristettyä lupauksen tulla pikkuleipätalkoisiin parin viikon päästä. Ihana ihminen!

Vanha rouva

Timantti- ja rubiinikakkusia

Kaikki alkoi anopin kullankeltaisista rusinoista, joita kaivettiin komeron perältä pussitolkulla. Rusinasoppaa, rusinapullaa, rusinapipareita... Ihmettelin illat pitkät, mitä muuta mukavaa voi tehdä rusinoista? Kaivelin keittokirjakaappiani ja löysin kakkuohjeen, jonka perusosa kuuluu näin:

Sekoita 5 dl vehnäjauhoja, 2 dl sokeria, 2,5 tl leivinjauhetta ja 2,5 dl vaniljasokeria. Lisää 2,5 dl kermaa / rahkaa / maustamatonta jukurttia sekä 3 munaa. Sulata 150 g voita ja kippaa sekin taikinaan jäähtyneenä. Mausta mielesi mukaan. Paista 1,8 litran rengasvuoassa 175 asteessa tunnin verran tai jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa vartin verran.

No, minäpä maustoin ensimmäisen satsin näin: 1 dl vissyä, 1 rkl kardemummaa ja 1 dl keltaisia rusinoita. Kaatelin taikinan 10 sitruunapullavuokaan. Syntyi tämmöisiä rusinakakkusia, jotka maistuivat ja tuoksuivat tuhdin kardemummaisilta:

 

Kardemummakakkusten kavereiksi tein mansikkakakkusia. Lisäsin perustaikinaan 1 dl mansikkasosetta ja 1 dl pilkottuja säilykekirsikoita. Lisäksi korvasin perusohjeen kerman kreikkalaisella jukurtilla.

 

 

Annoin kakkusten levähtää peiton alla somissa vuoissaan vartin verran ja kumosin kakkuset sitten vasta. Ja taas peitto niskaan. Kun kakkuset olivat kokonaan jäähtyneitä, koristelin ne tomusokerilla ja timanttien virkaa tekevillä kuivatuilla kirsikoilla ja rusinoilla.

 

Seuraavaksi voisi kokeilla aprikoosikakkusia: perustaikinaan lopsautetaan 1 dl aprikoosimarmeladia ja 100 gaprikoosipaloja... tai miten olisi minttukakkuset: perustaikinaan veivataan 1 dl kahvia ja 100 g minttusuklaarouhetta... tai... tai... tai kakkutaikinaan sekoitetaan purkillinen mansikkahilloa. Voi tuota mansikkaista tuoksua, mikä uunista leijailee...

Tein isossa rengasvuoassa paistamalleni mansikkakakkuselle meikkausoperaation mansikkaisella peitevoiteella. Voiteessa on 200 g maustamatonta tuorejuustoa, desin verran mansikkatomusokeria ja loraus kermaa. Rubiinien virkaa toimittavat granaattiomenan siemenet.

Kakku osoittautui hyvin meheväksi sisältä ja makean kermaiseksi päältä.

 

Vanha rouva

 

 

Poro pulassa!

Lumisota voi alkaa! Leivoin lumipalloja. Niiden taikinaan tarvitaan:

• 200 g voita
• 200 g sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 kananmuna
• 300 g vehnäjauhoja

Voi ja sokerit pitää vatkata niin valkoiseksi vaahdoksi, ettei sitä meinaa erottaa ulkona satelevasta lumesta. Sitten sekaan vatkataan muna. Lopuksi lisätään vehnäjauhot ja tehdään taikina, joka on mukavan letkeää. Sen annetaan huokaista jääkaapissa jonkun aikaa.

Taikinan ässehtyessä minulla on tapana juoda kuppi kahvia, kunnostaa pellit ja ottaa tarpeelliset värkkikalut (muotti, kaulin, lasta, kupillinen jauhoja) esille. Samantien pyyhkäisen leivinpöydän ja napsautan uunin 200 asteelle.

Ja sitten toimeen eli hellimään taikinaa pienissä osissa niin ohueksi, että päivä melkein paistaa läpi. Kuten mummuni opetti. Pyörylöitä muotilla pellille ja uuniin muutamaksi hetkeksi. Nämä palloset eivät leviä uunissa, sillä taikinassa ei ole kohotusainetta. Tarkoitus on, että pallosista tulee ohuita, vaaleita ja kevyitä. Seuraan silmä kovana, etteivät palloset pala - vaara on suuri, sillä ne ovat niin ohuita. Ovathan varmasti?

Nyt vadelmahillo esiin! Kun palloset ovat jäähtyneet (vetäise leivinpaperi heti pois kuumalta pelliltä, etteivät palloset jälkikypsy pilalle), sipaisen palloselle hilloa ja painan toisen varovasti päälle. Annan pikkukakkujen imeytyä viileässä mielellään seuraavaan päivään. Silloin puolikkaat eivät luistele erilleen, kun alan kuoruttaa niitä! Muuten, jos haluaa pakastaa lumipallojen aihioita vastaisen varalle, se kannattaa tehdä tässä vaiheessa ja jättää koristelu myöhemmälle.

Lirautan tomusokeriin tippasen vettä ja sekoitan kuorrutteen tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kuorrutan jokaisen pallosen sievästi ja tasaisesti - reunoistaan palloset tunnetaan, jos kohta niiden tekijäkin! Sanoi mummu. Ripottelen päälle rapeaa raesokeria. Annan kuivua mielellään yön yli, vaikka kuinka tekisi mieli maistaa.

Sitten kun lumisota vihdoin voi alkaa, kielelle jää ihana makumuisto: voin rehevyyttä, vadelman hienostuneisuutta ja tomusokerin makeutta. Täydellistä!

Vanha rouva huokaa taistelun tuoksinassa

Pois tieltä risut ja männynkävyt!

Risupuita alkoi syntyä, koska Vanha herra kinusi minua kävelylle. Rantapolulla olin kompastua kaadettuihin koivuihin, leppiin ja pajupuihin. Kiukuspäissäni karsin pahimpia oksia tyyliin "pois tieltä risut ja männynkävyt...". Kunnes mieleeni muistuivat kirjakaupassa selaamani joulukirjat. Jossain niistä olin nähnyt kauniin kuvan risuista tehdystä koristepuusta. Niinpä raahasin risukimput pirttiin kuivumaan.

Kronasin liiterin periltä kukkaruukkuja metsänistutuspuuhiani varten. Herrani ruuttasi uretaania purkinpohjalle ja siihen mössöön iskin tulevan metsäni kasvamaan. Uretaanivaahdon kanssa pitää olla nuuka, sillä se paisuu kuivuessaan aika tavalla. Samaten pitää olla tarkka, kun passaa puunrunkoja suoraan, sillä kuivuneessa uretaanissa niitä on paha mennä oikomaan. Kun olin saanut metsäni istutettua, piti malttaa yön yli, jotta maaperä kovettuisi.

 

Ja sitten kuumaliimapistooli esiin ja näppejä polttamaan! Kun olin liimannut oksat puihini kieli keskellä suuta, päätin värjätä metsäni utuisen valkeaksi. Ja taas piti odottaa yön yli, että puut kuivuvat. Sillä aikaa kaivelin kangaskätköistäni esille pehmoista valkeaa flanellia, josta taiteilin kukkaruukuille peitteet. Ja lopuksi pellavarusetti puunjuureen.  

Asettelin yhden puun keittiöpöydän päähän alkusyksystä värkkäämieni jäkälä- ja juolukkapensaiden seuralaiseksi. Seinällä on muuten latvianpellavasta ompelemiani sydämiä. Toisen puun vein peräkammarin piirongin päälle niiden rantapolun männynkäpyjen seuraksi. Kolmas puu humisee enkeleitä.

Vanha rouva, metsänhoitajatar

  

 

Puolalaisia sisustuselementtejä

 

Törmäsin Krakovassa syksyllä 2007 oivaan kasvisravintolaan juutalaiskortteleiden lähistöllä. Ruoka ja mutkaton puoli-itsepalvelu ilahduttivat vatsaa ja puolan kieltä taitamatonta herkuttelijaa.

Mutta se interiööri! Tuoreet kaalinpäät ja punaiset paprikat oli aseteltu seiniä kiertäville hyllyille yhdessä houkuttelevien säilykepurkkien kanssa.

Ei muuta kuin sisustamaan keittiö ja ruokasali uusiksi...

Tuumii Vanha rouva

Puolalainen syyslounas

Krakovalainen Polskie Jadlo -ravintolaketjun ruokapaikat matkivat perinteisiä, 1800-luvun maalaistaloja. Ruoka maistuu siltä, kuin isoäiti olisi sen juuri itse keittiössä, uuninkupeessa laittanut. Tässä osviittaa siitä, mitä syksyisellä maalaislounaalla voisi nauttia.

Alkuruoaksi suolakurkkuja ja hapankaalia vodkatujauksen kera. Leivän päälle ihkaoikeaa silavaa (sininen muki) tai valkosipulivoita (musta kuppi) toisen vodkatujauksen kera.

 

Pääruoaksi possunpotkaa tai gulassia. Kolmannen ja neljännen vodkatujauksen kera. Olutta kyytipojaksi.

 

Jälkiruoksi vodkatujaus ja vodkatujaus.

Hyvää oli! tuumaa Vanha rouva

Suklaalimput

Kaipaatko marraskuun iltoihin jotain erittäin terveellisen näköistä, mutta ah, niin makeaa ja suklaista naposteltavaa?

Ratkaisu mielitekoosi tulee tässä - suklaalimput. Tarvitset niihin 5 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 3,5 dl sokeria, 2 kananmunaa, 150 g suklaasulaa ja 1,25 dl voisulaa. Lisäksi tomusokeria "jauhottamiseen". 

Sekoita kaikki aineet keskenään ja jätä jäykähkö taikina jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi. Pyöritä taikinasta miehen peukalonpään kokoisia palloja, litistä niitä kämmenten välissä pikkuisen ja kieritä tomusokerissa.

Paista pallosia 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen uunista tulee ulos erehdyttävästi minikokoisten ruislimppujen näköisiä pikkuleipiä. Makeita, rapeita ja ERITTÄIN ravitsevia...

Pyörittelin em. aineksista liki 30 suklaalimppua, jotka hävisivät tarjoiluastiasta kumman vikkelään. Missä vika?

Vanha rouva kummastelee suupielet valkeina

Vieraat Firenzestä tuovat joulun

Florentiineiksi näitä joulumme jo parikymmentä vuotta kruunanneita leivonnaisia kait oikeasti kutsutaan. Ostin emäntäkouluaikoinani Pat Albureyn kirjoittaman Pikkuleipiä-kirjan, josta nämä maanmainiot firenzeläiset adoptoin ja omin vallan ja kokonaan itselleni. 

Nyt on kuitenkin aika alkaa epäitsekkääksi ja esitellä heidät myös sinulle. Näihin hieman työläisiin, mutta suussasulaviin Italian vieraisiin tarvitset:

·         100 g voita

·         2 dl kermaa

·         2,5 dl fariinisokeria

·         3 dl vehnäjauhoja

·         1-2 sitruunan kuoriraaste

·         4 tl vastapuristettua sitruunamehua

·         180 g mantelilastuja

·         200 g sokeroitua sitruunan- ja appelsiininkuorta

·         100 g sokeroituja punaisia kirsikoita

·         60 g aprikooseja

·         60 g sukaattia

·         1 dl rusinoita

·         1,5 taloussuklaalevyä

Pane voi, kerma, sokeri, sitruunankuori ja -mehu kattilaan keskilämmölle ja hämmennä, kunnes seos on sulanut. Ota kattila hellalta ja lisää kattilaan jauhot ja mantelilastut sekä pieniksi pilkkomasi hedelmät.

Tee peukalonpään kokoisia pallosia ja lististä ne kylmään veteen kastetuilla sormilla n. 6 cm kiekoiksi. Jätä firenzeläisten väliin reilusti tilaa, sillä ne tuppaavat leviämään uunissa. Paista 175 asteessa, kunnes reunat ruskistuvat hiukkasen. Anna jäähtyä pellillä kylmiksi. Älä käsittele haaleina, sillä silloin firenzeläiset närkästyvät ja alkavat murentua tai taipuilla, nirppanokkia kun ovat.

Sulata suklaa vesihauteessa. Ota jäähtynyt firenzeläinen käteesi ja sivele tasaiselle puolelle suklaasulaa. Piirrä suklaaseen haarukalla aaltoja. Anna jähmettyä suklaapuoli kohti taivaita.

Vanha herra alkoi jo lokakuussa jankuttaa minulle, että kohta pitäisi kutsua ne firenzeläiset kylään. Saapa nähdä, kuinka kauan näiden yksilöiden vierailu kestää...

Vanha rouva pohtii sormet suklaassa

Kaislatöitä

Silkkiangorasta kudottu/virkattu nuttu

Kävin muutama viikko sitten käsityömessuilla katselemassa kaikenmaailman ihanuuksia. Piti vain hiplata ja omia muutama idea talvi-iltojen mietintämyssyyn muhimaan. Mutta niinhän siinä taas kävi, että haksahdin pahemman kerran. Löysin posken selkää niin ihanasti silittävää villasilkkistä pörrölankaa (Kid Silk). Ja vielä sitä oikean väristä - tulenpunaista! 

Ohjeesta ei tietenkään ollut tietoa, kun kaivoin viitosen puikot esiin ja aloin unelmoida pehmoisesta lukunutusta. Semmoisesta vanhanaikaisesta ja röyhelöisestä, jota ei välttämättä kehtaa pitää ihmisten ilmoilla näinä järkevyyttä ja vähäeleisyyttä korostavina aikoina, mutta lukutuolin uumenissa se menisi täydestä punaisten villapolvisukkien kumppanina.

Puikot kilkattivat muutaman päivän ja niin olivat nutun miehusta ja hihat valmiit. Sitten viitosen virkkuukoukku esiin ja kokeilemaan erilaisia pitsimalleja. Päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen Kaislaan. Virkkasin sillä hihansuihin, etureunaan ja helmoihin pörröiset röyhelöt, aika maltilliset sellaiset, ettei Vanha herra pääse taas naureskelemaan, että minusta on tulossa mummo! Suloisenpehmeää lankaa kului kokonaiset 98 grammaa rehevänkokoiseen (lue: XL ellei peräti XXL) nuttuun.

Tässä Kaislan ohje Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjasta vuodelta 1976, jos joku muukin melkein-mummo vaikka innostuisi:

"Työ on edestakaisvirkkausta ja mallissa on päällekkäin aina kaksi samanlaista kerrosta. Seuraavassa kahdessa kerroksessa on jälleen samat kuviot päällekkäin, niiden paikat vain vaihtuvat. Tämä on otettava huomioon työtä käännettäessä uuden kerroksen alussa.

1. krs: virkataan löyhälle kjs-riville 2 kiinteää silmukkaa, 2 kjs, 2 pylvästä, 2 kjs, ks jne  

2. krs: samat kiinteät silmukat ja pylväät samoille paikoille kuin edellisessä kerroksessa

3. krs: 2 pylvästä kiinteiden silmukoiden päälle, 2 kjs, 2 ks, 2 kjs, 2 p jne

4. krs: samoin kuin 3. kerros.

Tämä Kaisla-malli sopii monenlaisiin tarkoituksiin. Se on ryhdikäs eikä veny kumpaankaan suuntaan, joten siitä tulee hyvä virkkaus jakkuun, lukunuttuun ja puseroon."

Olen virkannut Kaislalla monta muutakin työtä. Pari niistä tässä. 

Pellavalangasta virkattu kaitaliina

Puuvillalangasta virkattu jakku

Virkkausterveisin Vanha rouva

Mandariinikakku

Päätin ilahduttaa Nuorta neitiä pääkaupungin Ruoka-, viini- ja kirjamessuilta hankkimillani tuliaisilla.

Ensin pakkasin kangaskassiin joululehtiä ja uudenuutukaisen joulukirjan, jotta neidillä olisi inspiraation lähteitä käden ulottuvilla (tosin inspiraation puutteesta ei neitiä voi moittia millään muotoa, kun katselee ympärilleen neidin kauniissa kodissa).

Sitten värkkäsin matkaan auringonkeltaisen mandariinikakun, jos vaikka se torjuisi tehokkaasti kaikenmaailman syyspöpöjä: 

Kakun pohja osoittautui mainioksi: 200 g Väinämöisen ruisnappeja, 1 tl kanelia, 0,5 dl fariinisokeria, 100 g voita sulatettuna. Hienonsin napit monitoimikoneessa tuusannuuskaksi, lisäsin muut aineet ja painelin seoksen 20-senttiseen irtopohjavuokaan tasaiseksi matoksi.

Kakun täytteeseen taioin seuraavanlaisia aineksia: 3 liivatelehteä, 0,5 dl mandariinimehua, 1 prk rahkaa, 200 g appelsiinituorejuustoa, 1 dl fariinisokeria, 2 tl vaniljasokeria, 1 dl kermaa vatkattuna. Sekoitin rahkan, tuorejuuston ja sokerit sekaisin ja lisäsin joukkoon kermavaahdon. Lopuksi liruuttelin mukaan koko ajan sekoittaen vedessä 10 minuuttia pehmenneet ja mandariinimehuun liottamani liivatteet. Kaadoin seoksen vuokaan Väinämöisten peitoksi ja tasoittelin pinnan. Vein kakun tekeytymään kylmään yön ajaksi.

Aamulla kaivelin kaapin periltä 2 purkkia säilykemandariineja, jotka valutin hyvin. Asettelin auringonkeltaiset mandariinit kakun pinnalle ja kiillotin ne vielä liivateseoksella (2 liivatelehteä/tilkkanen mandariinimehua).

Nuoren neidin luokse päästyäni irrottelin kakun varovasti vuoasta. Sillä aikaa oli teetarjoilu ennättänyt pöytään - joten Nuoren neidin ja hänen kakkunsa seurassa

Vanha rouva nautti olostaan, taas

Appelsiinikakkua kaamokseen

Auringonkeltainen appelsiinikakku kirkastaa marraskuun pimeät päivät kertaleipomisella. Kokeile sinäkin:

·         2 dl sokeria

·         1 muna

·         4,5 dl vehnäjauhoja

·         3 tl leivinjauhetta

·         0,5 g sahramia

·         appelsiinin raastettu kuori ja mehu

·         100 g voisulaa jäähdytettynä

·         1,5 dl kermaa

·         appeelsiiniviipaleita koristeluun

Sekoita sokeri ja muna. Lisää vehnäjauho-leivinjauhe-sahrami -seos,  appelsiininkuori, -mehu, voisula ja kerma. Sekoita pikaisesti tasaiseksi. Kaada taikina vuokasprayllä sumutettuun pieneen rengasvuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 min. Jäähdytä vuoassa peiton alla. Kumoa ja koristele halutessasi appelsiinikiekuroilla.

Tuoksusta ja väristä huumaantunut Vanha rouva