Keskikesän juhla-ateria

Vapaa-ajan kalastajien lohestussäännöt muuttuivat vuoden alusta siten, ettei omapyytämästä lohesta juhannukseksi voinut edes haaveilla.

Sekös Vanhaa herraa kismitti. Lohta oli saatava, maksoi mitä maksoi. Mies hurautti paikallisen ammattikalastajan pakeille. Norkoili kaksi ehtoota satamassa ja jo tärppäsi - kymmenen kilon painoinen lohi heltisi juhannuspäivänä!

Lohi perattiin, paloiteltiin, pakastettiin ja osa pantiin suolaan.

Päästä ja ruodoista keitin perinteisen kesäaloituskeiton - kermaisen pääsopan.

 

Pääsopan kyytipojaksi keksin tehdä yrttisämpylöitä. Leivoin normaalin sämpylätaikinan. Kohonneesta taikinasta pyörittelin sämpylöitä, jotka litistin kaulimella lätyiksi. Lätyn keskelle lusikoin yrttiseosta (100 g sulatettua voita, johon sekoitin persiljaa, mäkimeiramia, rosmariinia, timjamia ja ruohosipulia sekä pari murskattua valkosipulinkynttä ja ripauksen suolaa), nipistin lätyn takaisin palloksi ja laitoin uunipannulle parin sentin päähän toisistaan. Kohotin hyvästi ja voitelin voisulalla ennen paistamista 180 asteessa.

Kyllä maistui kesältä!

Loppupäivän könötin puutarhassa 

ja kudoin sukkaa... luin kirjaa... torkahtelin... ja nautin harvinaisesta vieraasta: AURINGOSTA!

Vanha rouva

Sinivalkoinen ihanuus

Sinivalkoinen juhannus alkoi eilen. Miinus yksi punainen ämpäri ;)

Huomasin kauppareissulla tienposkessa sinivalkoisia lupiininkukkia. Vanha herra joutui tekemän uukkarin motarin kautta, jotta pääsin kukkia hakemaan. Koko sylillisen poimin. Lykkäsin ne pation ala-askelmalle, sillä pikkupöydälle ei enää mahtunut toista kukkaämpäriä.

Juhannuksena pitää olla paljon kukkasia ympärillä, sillä tässä iässä mikään kukkamäärä ei ole liikaa. Tyynyn alla on ne seitsemän - ja patio on törppö törpön vieressä täynnänsä kesän ihanuutta.

 

Ostaa hurautin pikkurahalla Naapurinrouvalta marmorisen pöydänkannen. Rouva oli sitä roijaamassa kierrätykseen. Kurvautin sen meidän pihalle ja nostin sen (tai siis Vanhan herran kanssa ähisimme penteleen painavan tekeleen) pation pikkupöydän päälle. Aika ihana. Nyt vaan pitää hommata sävy sävyyn maalia, jotta saan sudittua aluspöydän. 

Mitäs nyt sanot, Tanni???

Sinivalkoisuus näkyy ympäri pihaa. Naapurinrouvan pensaanaluset ovat sinisenään lemmikkejä. Jokunen aina eksyy meillekin maljakkoon ;) Ja katso, miten ihana Naapurinrouvan pilvikirsikka on! En yhtään ihmettele puun  nimeä. Onneksi ihanuus kasvaa rajallamme, joten minäkin saan osani sen valkoisesta sateesta.

Kaksi omenapuutamme ovat äityneet juhannustanssiin.

Toinen omenapuu on suomalainen ja toinen venäläinen. Toisessa on mehevät punaiset omenat ja toisessa kuivakkaan valkoiset. Toinen kasvaa suoraan ja jämptisti ja toinen rentona retaleena. Kumpi on kumpi?

 

Sisällekin laitoin juhannusta. Keittiön kaapin päälle kokosin rakkaimpia aarteitani.

Pikkukistun on Vanha herra tehnyt koulussa ja lasinen kantokahvallinen maitopääläri on anopin peruja. Nappikranssiin (KLIK) kokosin kauan sitten kaikki valkoiset mummun napit. Siniset kirjat ovat mummulasta - Soita minulle, Helena -sarja kokonaisena. Tsehovin kootut niteet ostin vuonna 1979 Haifasta Israelista. Osip Mandelstamin kaksiosaisen runosarjan tilasin Pariisista ensimmäisenä opiskeluvuotenani - aikana, jolloin "neuvostovastainen" kirjallisuus piti hankkia kaukaa Mädänneestä Lännestä... Vallanpitäjät vaihtuvat ja systeemit muuttuvat ja kuitenkaan mikään ei ole uutta auringon alla.

 

Toivotan sinulle oikein hyvää keskikesän juhlaa, 

rakas ystävä!

Vanha rouva

Vihreä - elämän, toivon ja kasvun väri

Kun kuollut luonto keväällä puhkeaa vihreäksi, elämä voittaa! Siltä minusta ainakin tuntuu edesmenneen pimeän, kylmän ja ankeaksi venyneen talven jälkeen. Tällä hetkellä koko maailmani on vihreän kukertava, kaikissa vihreän yltäkylläisissä sävyissä.

Tutkin pitkästä aikaa Pentti Lempiäisen "Kuvien kieli - vertauskuvat uskossa ja elämässä" -teosta. Suurimpaa osaa kirkkovuotta hallitsee vihreä väri - elämän, toivon ja kasvun väri. Kirkkotaiteessa vihreää on toisinaan käytetty valkoisen sijasta ylösnousemuksen, kuolemattomuuden ja ikuisen elämän värinä. Kirkkovuoden vihreitä aikoja nimitetään arkijaksoiksi. Vihreää käytetään, kun kirkkoteksteissä mietitään, miten usko tulee esiin ihmisen jokapäiväisessä elämässä.

Tiesitkö muuten, että vihreä on myös profeetta Muhammedin ja koko islamin pyhä väri, joka kuvastaa paratiisin vehreyttä?

Minä en ole ikinä noteerannut vihreää miksikään. Vasiten syynäsin koko huushollini enkä löytänyt sisältä mitään vihreää lukuun ottamatta kahta perintövaasia ja muutamaa vihreäkivistä koru, joita käytän ainoastaan työkeikoilla. Vihreitä vaatteita minulla ei ole ollenkaan. Sen sijaan Vanhan herran vaatekomerosta löytyi paljonkin vihreää - maanläheinen ja itsestään meteliä pitämätön tyyppi, joka sulautuu maastoon vaivattomasti ;)

Puutarhasta sen sijaan äkkäsin kaksi isoa ruukkua, jotka ovat merenvihreitä. Niiden seurana on verkkomerkkeinä kellunut lasinvihreä pallo.

Kateudesta vihreänä ja silmät selälläni katselin Kotipellon Tannin puutarhavärittelyä. Että ärsytti!

Komensin Vanhan herran kanssani värikauppaan ja ostaa täräytin tavoistani poiketen VIHREÄÄ maalia. Maalasin sillä pation pöydän:

 

Siinä se vihreä pöytä nyt seisoo kanervanväristen toolien ja sohvan seurana. 

Kummasti se rauhoittaa ja tasapainottaa rienaavan reteetä violettia.

Vanha rouva

Шарлотка = Sharlotka

Kun löysin kaupasta venäläistä omenahilloketta, aloin hekumoida omenapannarilla, -letuilla, -piirakalla ja -kakulla. Sitten löysin ohjeen, kiitos Vaakun! Ohjeen muokkasin oman maun mukaiseksi ja ta-daa: tässä on ШАРЛОТКА!

Hurauta 1/2 paketillista Digestive-keksejä monitoimikoneessa tuusannuuskaksi. Kaada joukkoon 70 g sulatettua voita. Painele irtopohjavuoan pohjalle.

Vaahdota 4 dl kermaa ja lisää 2 tl vaniljasokeria. Sekoita keskenään 300 g maustamatonta tuorejuustoa, purkilllinen kondensoitua maitoa ja vatkaa, kunnes rakenne sakenee. Lisää 500 g rahkaa, purkillinen Sharlotka-omenahilloketta ja kermavaahto. Liruttele joukkoon 10 vedessä pehmennettyä liivatetta, jotka olet sulattanut desiin omenamehua. 

Kaada täyte  pohjan päälle ja hyydytä kylmässä yön yli. Irrota kakku vuoasta ja koristele vaikka mantelilastuilla ja oikeilla kukkasilla. 

Alkuperäisen ohjeen mukaan kakulle olisi voinut lirutella karamellisoitua maitotiivistettä, mtta minä en sitä lirutellut - joku oli lirutellut tiivisteen johonkin muualle.

Kakun rakenne on ihanan pehmoinen. Omenanpalaset tuovat suutuntumaa ja mantelilastut särmikkyyttä. 

Kakku ei ole äklön makea, vaan sopivan hapokas. Semmoinen lempeä, kuten Vanha herra asiantuntevasti asian ilmaisi syötyään kolme aimo palasta.

Herkutteluterveisin

Vanha rouva