Hieman jo harmaantunut

Huushollista ei löydy muuta harmaata kuin intin vanha villahuopa, josta olen ommellut päällisen puusohvalle. Kasasin sohvalle kaksi rakkainta kirjamuistoani:

 

Tsehovin valitut novellit alkukielellä raahasin rinkassa Suomeen vuonna 1981 Haifasta. Tuolloin venäjän kielen taitoni ei ollut häävi, joten kirjojen marginaalit ovat täynnä suomennosmerkintöjä sanakirjoista.

Toinen kirja-aarre on Osip Mandelstamin kootut runot ja lyhyet kertomukset. Ne tilasin Pariisista vuonna 1983. Kun maailma murjoo, sytytän kynttilän ja luen viisaita sanoja. 

Tenon rannalta on vuosien varrella tullut kerättyä toinen toistaan kauniimpia ajopuita. Niistä olen kotona tehtaillut harmaita kötöstyksiä:

Jättipotti löytyi monta vuotta sitten Norjasta, Varangin vuonon rantamailta. Haukoin henkeäni ja meinasin saada laakin. Vanha herra ei nääs lupautunut kantamaan kiven kiveä autoon. Hövelisti mies kuitenkin lupasi minulle yhden kiven, jos itse kannan sen ylös rinnettä.

Ranta oli täynnänsä toinen toistaan kauniimpia kiviä. Oli harmaita, oli valkoisia, oli sinertäviä ja oli punertavia. Oli pyöreitä, oli soikeita, oli latuskoja, oli kolmionmallisia. Kaikki sileitä ja lähestulkoon samettisia.

Tiedän, ettei luonnosta saa kahmia mukaansa mitä sattuu. Mutta yhden pienen harmauden kiikutin kotiin ja asetin näytille:

 

Satavuotiaat harmaantuneet laudat löytyivät keittiömme rossipohjasta remontin yhteydessä. Niistä naapurinmies leikkasi minulle sisustuslautoja. Ne ovat kauniita, ainutlaatuisia ja korvaamattomia aarteitani.

Itselleni en ole ikinä kutonut harmaita vaatteita. Vanhalle herralle ja sisarelleni kyllä. Tämä sukkapari on vuosien takaa. 

Tämä HARMAA juttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen, violetti, musta ja oranssi. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Terveisin

Vanha rouva, hieman jo harmaantunut

Saniaisen puiseva kaveri

Keräsin metsästä saniaisia. Kieputtelin niistä kranssin. Jäin odottamaan kähertäjän taikatemppuja. Parin päivän päästä ojennuksessa olleet saniaiset oli käherretty kikkuralle ja värjätty tummemmiksi.

 Lykkäsin pari punaista eukalyptuksen oksaa kikkuran keskelle antamaan väriä.

Punaiset pupupopot löytyivät Oulun kädentaitomessuilta. Minä en niitä edes huomannut kaiken ihanuuden seasta, mutta onneksi seuranani oli Neiti Näpsä Tampereelta.

 

Neitiä ohjattiin kädestä pitäen kokeilemaan tuftausta. Oli kuulemma mielenkiintoista. Ei kuitenkaan niin mielenkiintoista, että tekemispaketti olisi lähtenyt matkaamme. Onneksi punaiset popot lähtivät.

 

Jokin aika sitten löysin kaupasta mitä-lie-ulkomaisia puunpätkiä, joiden väliin oli tukittu valkosia kiviä. Laatikossa lymyili valkovenäläisten kivihelmien raato. Sekä muutama juuttisäkki ja polkupyörän vanne.

Muutama hetkinen meni, että leikkasin juuttisäkeistä nauhaa. Nauhalla kieputin mustan vanteen piiloon ja samalla kasvatin muhkeutta vanteeseen. Sitten liimapyssy esiin. Tämmöinen tuli:

Puu-kivi-kranssi on aika iso. Mikä on naisten pyörän halkaisija? Painoakin kertyi sen verran, että Vanha herra ruuvasi seinään kaksin kappalein pitkiä ruuveja kannattelemaan uusinta tekelettäni.

Vanha rouva

Hartiat ja kaula

Syysaurinko paistoi puistonpenkille. Pitihän se minun nostaa uudet lankani paistattelemaan päivää. Kivasti kimalsivat ja kimaltavat edelleen:

Iltojeni ilona on suuren hartiahuivin virkkaus. Koukuttelen menemään ja katselen samalla Areenan tarjontaa. Mukavaa hommaa tämän jälkeen:

Maaliskuussa löysin ison kasan ihania lankoja (KLIK). Sain kudottua kaksi käsinvärjättyä palmikkoa yhdeksi huiviksi helkutin pienillä puikoilla. Meinasi mennä näkö ja hermo! Pituutta huiville kertyi 2 metriä 10 senttiä ilman tupsuja. Painoa on 190 grammaa tupsujen kera. 

Kummallinen väriyhdistelmä lienee paikallaan, kun oikein roimii räntää ja mieli mataa maassa. Silloin kiedon kaulani käsinvärjätyn villahuivin huomaan. Hartiahuivi vielä varmemmaksi vakuudeksi.

Vanha rouva

Syysbongaus

Viimeinen Euroopan mantereen itsenäinen valtio bongattu! Enää on käymättä kaksi eurooppalaista saarivaltiota eli Islanti ja Kypros. Sitten on selätetty koko Eurooppa. 

Kolmen päivän syysbongaus Kosovossa alkoi kartalla ja kakkukahvilla. Siinä tehtii reittisuunnitelma ja tarkistettiin päiväretkien bussiaikataulut.

Kosovon kansalliskirjasto oli ehdottomasti ensimmäinen käyntikohde. Kansalliskirjasto on rakennettu vuonna 1982, vaikka sen tyyli muistuttaa erehdyttävästi sossuaikaisia brutalismin helmiä.

Amerikan suuri merkitys kosovolaisille näkyy Pristinassa. Näimme Bill Clintonin, George Bush Avenuen, Vapaudenpatsaan, Madeleine Albright -muistomerkin, Hilary-boutiquen yms. 

 

Pieni maa kipuilee ja naapuruussuhteiden normalisoituminen Serbian kanssa takkuaa. Kosovo on hakenut sekä EU:n että YK:n jäsenyyttä. Vielä ei ole päässyt kumpaankaan, mutta yritys on kova. 

Vuonna 1999 perustetun Nato-johtoisen KFOR-operaation tehtävänä on sotilaallisella läsnäolollaan estää vihamielisyydet ja taata rauha monietnisessä Kosovossa. Suomi on osallistunut operaatioon vuodesta 1999 lähtien.

 

Teimme kaksi päiväretkeä. Ensimmäisen kohteena oli Prizrenin kaunis kaupunki Kosovon eteläosassa, lähellä Albanian ja Makedonian rajaa. Kaupungissa asuu liki 200 000 asukasta, joten se on pääkaupunki Pristinan jälkeen Kosovon toiseksi suurin kaupunki. Kaupungin asukkaiden enemmistö on albaaneja, mutta joukossa on myös bosniakkeja, turkkilaisia ja romaneita.

Prizren on monen moskeijan ja kirkon kaupunki. Se on käveltävän kokoinen, syötävän hyvä ja ystävällisen leppoisa pikkukaupunki.

Toinen päiväretkemme suuntautui Pejan kaupunkiin. Se sijaitsee 516 metrin korkeudessa Kosovon länsiosassa, vuoristoisella Rugovan alueella. Drin-joen putoukset ovat 25 m korkuiset. Rehevä kasvillisuus ja raikas vuoristoilma elähdyttivät kummasti kesän jälkeen rusehtavaa matkaa Pristinasta Pejaan. 

 

Kolme kokonaista päivää Kosovossa meni hujauksessa. Torit, monumentit ja nähtävyydet tuli koluttua. Parhainta huvia olivat kuitenkin katukahvilat. Niissä kun istuu ja antaa ajan kulua, ei ole kiire mihinkään. 

Pristina oli täynnä kirjakauppoja. Parkkeerasin Vanhan herran katukuppilaan ja tongin kauppojen tarjontaa mielin määrin. Kumpikin oli tyytyväinen.

 

Minne seuraavaksi? Islantiin vai Kyprokselle?

Vanha rouva

Ei mikään seinäruusu

Iloisenvärisestä porkkanasta on moneksi: salaattia, laatikkoa, kastiketta, keittoa, raastetta... ja Vanhan herran lempileivosta eli porkkanakakkua:

Oranssia väriä löytyy monesta kukasta, ei pelkästään kakusta ;)

 

Tyrni se vasta oranssimarjoja ovat täynnänsä:

Pellonpientareella näkee monenkirjavaa oranssia:

 

Joskus koko maailma hehkuu kultaoranssina:

Rakastan oranssia. Sitä löytyy kengistä, laukuista, huiveista ja koruista. Oranssi tuo rauhallisiin taustaväreihin rohkeaa ärhäkkyyttä. Oranssi ei kainoile eikä pyydä anteeksi. Se ei tyydy olemaan seinäruusu. 

Tämä ORNASSI juttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen, violetti ja musta. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva

Yli äyräidensä

Kasvimaa pursuilee yli äyräidensä. On pottua, papua, lehtikaalia, salaattia, yrttiä, sipulia, marjoja, omenoita ja kukkasia. Salvian ja muut yrtit kuivaan. Pavut pakastan. Aroniat syödään suoraan puskista tai heitellään salaattien koristukseksi.

Meri antaa nyt yli äyräidensä siikaa. Hieman myöhemmin, kun vedet kylmenevät, alkaa nousta taimenta ja maivaa. Pakastamme, savustamme, paistamme ja annamme ystäville.

Metsä pursuilee yli äyräidensä marjaa, sientä, jäkälää, varpua, oksaa ja sammalta. Keitän hilloja ja mehua, kuivaan ja pakastan sieniä. Kaikki muu muuntautuu syyskransseiksi ja somistuksiksi.

Keittiö pursuilee yli äyräidensä salatteja. Aateloin keitetyn punajuuren yrteillä, fetalla ja saksanpähkinöillä. Päälle hieman sitruunaöljyä, mustapippuria ja puolukoita.

Etikalla ja suolalla pehmeäksi puristeltu lehtikaali saa seurakseen tomaattia, yrttejä, aroniamarjoja ja puolukkaa. Päälle pursottelen oliiviöljyä ja hunajaa. 

Kaiken tämän luonnon lahjoittaman ihanuuden saan säilöä talteen ja jatkojalostaa. Voiko ihminen enempää pyytää?

Vanha rouva