Käpysavotta

   

Tammikuinen sää on ollut hanurista. Ensin lutuutti vettä monta päivää. Sen jälkeen lumesta oli jäljellä pelkät rippeet ja pihalla piti melkein ryömiä, niin liukas peili se oli. Sitten tuli myrsky, joka ravisteli käpyapajat kartanolle. Käpyjä kertyi etupihalta kottikärryllinen. 

Pihatarkastaja totesi ykskantaan, ettei emännän kannata loikkia takapihalle. Siellä odottaa kevään tullen jättisuuri käpysavotta. Tarkastaja passitti minut sisähommiin, ettei sielu saa lommoja. Tarkastaja nimittäin alkoi tarkastaa ruusupensaita.

Posti toi 1,5 kiloa punaista villalankaa. Vyyhtien keriminen alkaa heti, kun Vanha herra rauhoittuu telkkarin eteen. Langasta on tarkoitus synnyttää villatakki.

Villatakkia ei ole voinut aloittaa, sillä ensin piti saattaa valmiiksi pitkä kaulahuivi. Ihastui niin edelliseen huiviin, että pitihän minun tehdä toinen samanmoinen. Lankaa jäi kaksi kerää, joten ennen villatakkisavottaa kudon vielä piippalakin. Jos joku on tämän huivin ohjetta vailla, se löytyy Meillä kotona -lehden netistä nimellä Pellavahuivi pitsineuleella.

Ei muuta kuin kutomaan, ettei tarvitse mennä jatkamaan käpysavottaa.

Vanha rouva

Jäätä ja tulta

Loppiaisaattona oli hyytävä ilma. Yöpuhuri oli myllertänyt jään täyteen railoja ja puskenut railoista merivettä jääkannen pinnalle. Vesi oli lämpimämpää kuin parikymmenasteinen pakkasilma. Vesi huurusi ja aurinko paistoi. Topattu ihminen paleli, muttei antanut periksi kauneuden edessä.

Samalta rannalta keräsin kesällä maitohorsman kukkia. Tarkoituksenani oli keitellä horsmahilloa, mutta laiskuuttani kuivasin kukkaset. Niitä ajattelin, kun katselin höyryävää jäälakeutta ja viimassa huojuvia kaisloja. Teki mieli jotain hyytävää ja hentoa.

Leivoin Valion ohjeella chilisuklaakakun. Ohje oli sen verran mielenkiintoinen, että mielikuvitukseni sai ruokaa (kuka ihme laittaa suklaakakkutaikinaan chilisuletejuustoa?) ja Vanha herra makutuomatointia. 

Kakkusta tuli mehuukkaan kostea ilman ylimääräistä kostutusta. Kuorrute toimi kuin unelma. Koristelu hoitui, kun muistelin kylmää iltapäivää merellä. Kakun päälle pääsi lempeitä chilejä koristeeksi muistuttamaan tulisen purevasta vinkasta ja oranssinkeltaisesta auringosta. Horsmankukkaset ripottelin kevennykseksi kuin kaislahuiskilot, joiden seassa kimmeltää muutama kultahippunen jäänä ja lumena.

 

Miltä sinun loppiaisesi maistui?

Vanha rouva

Metsän sinisyys

Jouluaattona vähän puolen päivän jälkeen luonto kylpi sinisessä valossa. Taivaallinen valoteos häikäisi muutaman hetken verran, kunnes ranta, metsä ja ja kaislikko vaipuivat pimeyteen. Siitä se joulukakun idea sitten lähti:

Leivoi neljän munan sokerikakkupohjan, jonka leikkasin kolmeen osaan. Täytteenä ja kuorrutteena käytin seuraavaa seosta:

• 400 g vaniljatuorejuustoa
• 200 g valkosuklaata
• 4 dl vispikermaa

Vatkasin kerman. Sulatin suklaan vesihauteessa. Sekoitin aineet keskenään.

Kostutin kunkin kerroksen sitruunamehulla terästetyllä vedellä. Levitin kakkukerrosten väliin puolukkamössöä, jossa oli 2 dl pakastepuolukoita ja 2 dl puolukkahilloa. Päälle levitin täytettä. Kokosin kakun ja laitoin painon päälle. Kakkupohja ässehtyi jääkaapissa aatosta joulupäivään.

Joulupäivänä rakentelin kakkukoristuksen, kun ensin pinnoitin kakun lopulla täytekuorrutteella:

• pursotettuja ruusuja
• tomusokerilla huurrettuja rosmariininoksia
• pensasmustikoita
• tähtianiksia
• rosepippureita
• kultapölyä.

Metsän sinisyys loppui kesken ;)

Vanha rouva