Aherrusta kakulla

 

Kolusin perjantaina kahden museon vaihtuvat näyttelyt. Ensin olin lastennäyttelyssä, missä sai ja piti koskea merikaupungin menneisyyteen. Sitten kävin taidemuseossa, mikä oli täynnänsä väriä (muhoslainen taidemaalari Terttu Jurvakainen), herkkää ja voimakasta kerrontaa (saamelainen Outi Pieski) ja epätavallisia materiaalivalintoja (tekstiilitaiteilija Helena Kaikkonen). Lauantaina pääsin kouluttamaan kollegoita kauniiseen puutaloon keskellä kaupunkia. Neljä tuntia naurunsekaista, mutta täyttä ammattiasiaa. 

Työmatkani ei ollut rumimmasta päästä. Taivalsin lumisessa maisemassa, kun puut heiluttelivat yöllistä vaippaansa tuhansiksi timanteiksi tielleni. Milloin sinä olet viimeksi kiinnittänyt huomiota työmatkasi varrella oleviin maisemiin?

Tänään olen laskeutunut pyhäpäivän viettoon. 

Olen passannut ja paaponut, halannut ja kehunut. Vanha herra täyttää tänään vuosia. 

Kuinka monta, sen saat selville, kun lasket kakun päällä olevat sydämet ;) 

Kakku on porkkanakakku, kuinkas muuten.

Vanha rouva

Vierasvarat

Pyöräytin lauantain vierasvaraksi mehevän sienipiirakan. Täytteenä on herkkutatteja ja männynpunikkitatteja kera sipulin, suolan, mustapippurin ja timjamin. Sidonta-aineina käytin purkillista ranskankermaa ja kahta kananmunaa. Pohja on tietysi "pyöreämyllynparassuolaiseenleivontaan".

Kun sienipiirakka oli syöty, kannoin pöytään makean vierasvaran:

Kakun pohja on leivottu aataminaikuisella ohjeella. Se on periaatteessa porkkana-ananas-piirakka, jonka kaadoin kakkuvuokaan.

Jaoin paistuneen piirakan/kakun kolmeen osaan ja kastelin kunkin kerroksen lirauksella ananasmenua. Alimpaan väliin voikreemin päälle hurautin hienoksi raastettua porkkaraastetta, jota olin pehmentänyt himpun verran paistinpannulla. Seuraavan kerroksen väliin voikreemin päälle hurautin tuoreeltaan muusattuja mansikoita.

Päällystin kakun runsaalla voikreemillä (koko kakkuun meni 100 g sulattetua voita, 200 g mascarponea ja 5 dl tomusokeria). Koristelin kakun porkkanarenkailla, pähkinöillä, mansikoilla ja suolasydämillä. 

Taivas, että on hyvää! Vanha herra tuumasi kolmannen palan jälkeen. 

Vieraat eivät jääneet herraani pahemmiksi.

Vanha rouva

Ökytaulut

 

Ostin Ajmanista (KLIK) palasen ohutta ökykangasta vissillä tarkoituksella. Hamstrasin aikoja sitten kirpparilta kaksi taulua kahdella eurolla. Peitin taulujen maalaukset valkoisella lakanakankaalla. Sitten naksuttelin niittipistoolilla kankaiden päälle ökykankaat. Ökytaulut ovat sävysävyyn sohvan ja maton väriset.

 

Taidankin kellahtaa sohvalle tiirailemaan 

uusia "sisustuselementtejäni".

Vanha rouva

Seurapiiritapahtuma ja mitä siitä seurasi

Seurapiiritapahtumaa juhlittiin viime viikolla.

Sain vieraakseni Stanstan. Hän ajeli onnikalla Rovaniemeltä äitinsä luota päiväseltään vasiten minua tapaamaan. Takaisinmeno tökki pahemman kerran, sillä onnikka hyytyi alle puolenkilometrin päässä onnikka-asemalta. Siellä likkaparka istui onnikassa ja kutoi sukkaa, kun ei muutakaan voinut.

Uhkasin etukäteen, että pistän stadilaisen pukkaamaan lunta, mutta Vanha herra antoi armon käydä oikeudesta ja pukkasi itse.

Me saimme keskittyä olennaiseen: puhumiseen. Ja puheesta meillä ei ollut puutetta, ei totisesti. On se vaan jännä, että tuntemattoman ihmisen kanssa puhetta saattaa tulla solkenaan, mutta jonkun tutun kanssa ei saa sanotuksi sanaakaan.

Kun Stansta istui iltayöstä hyytyneessä onnikassaan odottamassa starttaamista kohti Rovaniemeä, minä olin niin henkeä ja ideoita täynnäni, etten meinannut saada unta.

Yösydännä otin sukkiin tarkoitetun langan ja aloin kutoa Stanstan suusanallisten ohjeiden mukaan. Sen verran olivat ohjeet menneet puhetulvassamme ohi korvieni, että kierrepiposta tuli valtavan iso. Semmoinen, jota nuoriso roikottaa takaraivollaan kesät talvet. Pipo peitti koko pääni aina solisluihin asti. Vanhan herran mukaan se oli oikein pukeva. Käänsin alareunan kolmeen kertaan ja sain naamani näkyviin. Seuraavaa pipoa tehdessäni olen viisaampi?

Ennentekemättömän pipon kunniaksi Vanha herra tarjoili lasillisen konjakkia.

Stanstan uskomaton energia sai minut saattamaan loppuun myös jo ennen joulua aloittamani virkkuutyön.

Valkoinen ja pehmoinen hartiahuivi on virkattu nelosen koukulla tanskalaisesta Lana Cottonista. Siinä on 50 % villaa ja 50 % puuvillaa.

Etsin ohjetta kauan, mutta toteutin huivin kuitenkin vanhalla ja hyväksi havaitulla ohjeella, jonka löydät  viiden vuoden takaisista Neulomuksistani (KLIK).

Huivia oli mukava virkata, mutta loppuunsaattaminen olisi venynyt ja vanunut ilman innostusta, ideoita ja ihmisystävällisyyttä tarjoillutta seurapiirikaunotarta.

Vanha rouva

Modernista satumaiseen

 

Vietimme viikon Ajmanissa, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pienimmässä emiraattissa. Se sijaitsee n. 40 km päässä Dubaista.

Toimivat paikalliskuljetukset, loistava asiakaspalvelu, hyvä hotelli, maukas ruoka, valkoinen hiekka, lempeä lämpö, uudet näkökulmat maailmanmenoon ja paljon, paljon kaunista katseltavaa - kas siinä resepti onnistuneeseen etelänlomaan.

Kun kaikki natsaa, on helppo keskittyä olennaiseen: nukuimme univelat unholaan, nautimme kiireettömyydestä ja elämisen keveydestä. 

Katselimme laiskalla tahdilla Ajmanin soukit ja ostoskeskukset. Mitään mainittavaa ei mukaan lähtenyt yhtä kankaanpalasta lukuunottamatta. Ei kultaa, ei tilpehööriä, no nothing.

Teimme kaksi omatoimista retkeä. Piipahdimme Dubaissa, missä olemme jo aiemmin viettäneet viikon (KLIK). Perusnähtävyydet jätimme väliin ja vierailimme niiden sijasta Flower Miracle Gardenissa.

Voihan kukkanen:

Kukkatarhasta löytyi kaksi pöllöä... 

... ja kaikki tutut...

Kukkatarha oli täynnä kukkia mitä mielikuvituksellisimmissa kohteissa: oli autoja, murkkuja, kilpikonnia, yksi lentokone, linna, saksofoneja, kaaria ja jättiamppeleita. Nyt olen nähnyt, mitä aavikolle voi rakentaa, kun on rahaa! Ps. kukkien kastelussa käytetään kuulemma puhdistettuja jätevesiä.

Toisen retkemme teimme naapuriemiraatti Sharjahiin. Se on kaikista seitsemästä emiraatista siinä mielessä vanhoillisin, ettei siellä tarjoilla alkoholia tykkänään. Se taas sopi meille mainiosti, sillä vesi vanhin voitehista!

 

Pukeutumiskoodi on peittävä. Länsimaisten odotetaan kätkevän polvensa ja olkapäänsä hotellialueiden ulkopuolella. Niin tein enkä ollenkaan tuntenut henkilökohtaista länsimaista vapauttani rajoitettavan.

Maassa maan tavalla.

 

Kävimme Merimuseossa ja Akvaariossa. Hortoilimme valtavassa kauppahallissa, missä myydään hedelmiä, vihanneksia, lihaa ja kalaa. Halli on kliinisen puhdas ja hajuton. Lyhyen kävelymatkan päässä on Sininen souk täynnä kultaa, koruja, hajuvesiä, vaatteita, elektroniikkaa ja matkamuistoja.

Sharjah on hyvä kävelykaupunki verrattuna Dubaihin. Siellä on leveitä jalkakäytäviä, rantabulevardi, puistoja. Keskustassa on siistiä, toimivaa ja modernia:

 

 

Kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia moskeijoita:

 

Ihmiset ovat ystävällisiä. 

Lapsia on paljon ja heitä rakastetaan palavasti. 

Illan tullen kaupungin keskusta muuttuu modernista satumaiseksi.

Aurinkoloma on tehty ja nyt keskitytään talven riemuihin monta mukavaa muistoa rikkaampana.

Vanha rouva