Rakas Kaisla

Vaaleanpunaisia pikkuneilikoita katsellessani lähti ajatus laukkaamaan. Lankakaupasta löysin kahta ihanuutta, jotka vastasivat neilikankukkien sävyjä:

Villaa, puuvillaa, silkkiä ja mohairia. Somia yhdessä. Niistä piti oitis päästä virkkaamaan vitosen koukulla tämä:

Taas uusi verkkopaita. Pehmoisen lutunen pusero painaa 300 grammaa. Ohje taas omasta päästä, kuten aikaisemminkin. On nääs tullut vuosien varrella virkattua puseroa ja villatakkia jos jonkinmoista. Yleensä villalangasta. 

Kaislavirkkaus alkoi vuonna 2010 tästä: KLIK. Klikkaa, niin löydät ohjeen. Sen jälkeen on tullut tehtyä vaatteiden lisäksi kaitaliinoja ja jopa yhdet lamelliverhot. Katsele Neulomus-kategoriasta. Tässä pari lemppariani:

Jos joku nyt ihmettelee, miksi aina sama virkkausmalli, niin kertaan syyn: helppo ja ryhdikäs, ei veny eikä vanu ja voi virkata omia aikojaan, kun ajatukset lentävät vapaan linnun lailla omissa maailmoissaan.

Vanha rouva

Lahjottu

 

Laitoin ruttuisia herneitä veteen yöksi. Aamulla painelin paisuneet herneet kukkapurkkiin. Kolmen päivän päästä herneenversot ovat viiden sentin mittaisia. Kohta saan versoja voileivän ja Vanhan herran salaattien koristukseksi.

 

Naistenpäivä oli ja meni. Sain lahjaksi armaaltani 3 kiloa pilkkubanaaneja. Vanha herra oli hamstrannut ne lähikaupan hävikkilaatikosta. 

Leivoin kaksi banaanikakkua mummun vanhalla ja hyväksi havaitulla ohjeella:

Taikina:

• 300 g voita
• 4 dl sokeria
• 6  isoa munaa
• 1,5 dl kermaa
• 10 dl vehnäjauhoja
• 4 tl vaniljasokeria
• 1 tl suolaa
• 3 tl soodaa
• 8 banaania 

Valmistaminen:

Muusaa banaanit haarukalla. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Jos taikina meinaa juoksettua, lisää muutaman lusikallinen jauhoseosta.  Lisää voi-sokeri-seokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet, banaanimössö ja kerma. Sekoita taikina tasaiseksi. Tästä taikinamäärästä tulee kaksi pitkulaista leipävuokaa. Paista  tasalämmöllä uunin alimmalla ritilällä 150 asteessa reilun tunnin verran. Kokeile kakun kypsyys tikulla kakkuosan keskeltä. Anna jäähtyä yön yli, jotta kakut kerkeävät ässehtyä kunnolla.

Banaanikakkujen lisäksi leivoin kaksi banaanileipää, jotka ovat siis nuo ruttupäälliset pötkylät kuvassa. Tämän trendileivonnaisen ohjeita on netti täynnä. 

Hyvä näin. Nimittäin muutama vuosi sitten sain naistenpäivälahjaksi mukulasellerin =)

Vanha rouva

Kahden naisen matkassa

Veimme bestiksen kanssa Vanhan herran synttärireissulle Islantiin. Mies täytti 65-vuotta höyryävien geysirien ja kohisevien putousten maassa. Luonto näytti parastaan, ystävyys oli ylimmillään ja ruoka oli ehdottoman nautittavaa.

Þingvellirin kansallispuistossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat eroavat toisistaan. Alla olevissa kuvissa Pohjois-Amerikan mannerlaatta on vasemmalla. Sen vierustaa kun köpötteli kohti Euraasian mannerta, tunsi oman pienuutensa.

 

Vanha herra katseli kummissaan Reykjavikin värikästä kaupunkimaisemaa ja koputteli omakotitalojen peltistä ulkopinnoitetta. Väreissä ei ole säästelty eikä huumorissakaan ole pihistelty. 

Reykjavikin seinämaalaukset ovat hulvattomia. On kissoja ja kettuja, kukkasia ja lumimiehiä. Joka puolella isoina taikka pieninä maalauksina.  

 

 

 

Tarjosimme värikylpyä Vanhalle herralle myös ruoan muodossa. Mies ilmoitti ennen Islantiin lähtöä ruokalistansa: turska, kolja, lohi, punakampela, rautu, valas, hummeri, katkarapu ja lunni. Lunnia ja valasta mies ei saanut, mutta sen puutteen paikkasimme tarjoilemalla fermentoitua haita ja silliä. Lammaskin upposi.

 

Ruoka oli hyvää. Ja poskettoman kallista. 

Vanha herra käytettiin koko päivän kestäneellä Kultaisella kierroksella katselemassa luonnon ihmeitä. Mies myös kylvettiin laguunissa melkein 40-asteisessa, rikiltä lemuavassa vedessä. Miehelle näytettiin myös reykjavikilainen satama ja merimuseo.

Reykjavikin keskusta oli täynnä pieniä ja söpöjä matkamuistomyymälöitä. Olisihan niissä vaikka mitä ihanuuksia käsityöihmiselle. Viisaasti Vanha herra langetti minulle täyskiellon ostaa yhtään kerää islanninvillaa, mutta kuvan sain ottaa:

Kotiintuomiset rajoittuivat kahteen kummituskorttiin ja kahteen kirjaan: Icelandic Folk and Fairy Tales ja Icelandic Ghost Stories. 

Ystävä antoi matkan aikana minulle luettavaksi kirjan, jonka myötä ymmärsin paremmin monta asiaa nykypäivän Islannista. Myös moni asia Satun dekkareissa sai selityksensä. 

Sama pätee myös muihin islantilaisiin dekkaristeihin, joita luin urakalla ennen Islantiin lentämistä: Lilja Sigurðardóttir, Yrsa Sigurðardóttir, Arnaldur Indriðason, Ragnar Jónasson... Halldór Laxness on nyt vuorossa, sillä islantilainen kirjallisuus ei ole pelkkiä dekkareita. Islannin kirjallisella kulttuurilla menee hyvin, mistä kertoo mm. se, että Reykjavikin monet kirjakaupat ovat auki iltamyöhään.

Vanha herra oli tyytyväinen neljän päivän matkaansa. Kuulemma harva mies noilla ikävuosilla pääsee synttärimatkalle peräti kahden naisen kanssa. 

Vanha rouva

Vinksinvonksin

 

Vihreistä lankanötteröistä syntyi neljä kuusipuuta. Täytin kuusipuut langanpätkillä. Virkkasin puihin tähdet.

Jouluna kuusipuut pääsevät jouluastelemaan tai pukinkonttiin. Nyt ne roikkuvat olkkarin kaapinnupissa.

Sisko soitti. Kaikki sukat olivat kuulemma hiuti. Pyysi parsimaan. En luvannut parsia. Istuin viisi iltaa telkkarin edessä ja annoin mennä. Sisko on juuri niin jämpti ja tarkka, että kudoin kurillani raitoja vinksinvonksin. Siinähän hiissaa eriparisissa sukissaan.

Mille nyt alkaisi?

Vanha rouva

Osa omaan napaan

Tein ystävänpäivän kunniaksi semmoista jälkiruokaa, että Vanha herra melkein söi itsensä tainnoksiin. Ja pyysi lisää hienoisessa herkkuhumalassa.

Laittelin leivinpaperin päälle sydämenmuotoisia suolakeksejä. Peitin keksit maitosuklaalla ja valkosuklaalla. Tummaa suklaata en laittanut, koska tässä huushollissa se on pannassa.

Lykkäsin pellin uuniin reilun sadan asteen lämpöön. Kun suklaat olivat sulaneet, otin pellin uunista ja koristelin koko komeuden.

Ensin sotkotin haarukalla suklaat sekaisin. Sitten ripottelin suklaan päälle erilaisia karamelleja ja rusinoita. Sitten pelti terassille pakkaseen, kunnes suklaa oli kokonaan kovettunut.

Kovettunut suklaa oli helppo murtaa palasiksi. Palasista tuli erikokoisia ja erinäköisiä. Hyviä palasia kaikki tyyni.

Osa palasista meni ystäville, osa omaan napaan.

Vanha rouva

Katala kateus

Katala kateus iski. Kun ystävä kertoi lankatarjouksesta, piti ehdottomasti päästä kaupoille. Vaaleanpunaista, punaista, oranssia ja persikkaa sekä yksi julman musta. Violettia jäi uupumaan, mutta eiköhän sekin vielä hakeudu lankalaatikkoon. Nyt on mistä ottaa, kun sukankutomisvimma iskee.

Langanhakumatkalla poikkesimme saman ystävän neuvosta supermarkettiin hakemaan voita ja broileria. Löytyi myös ämpärillinen vitamiineja, hävikkikassillinen leipää ja yksi hävikkiloota vihanneksia ja hedelmiä. Kuvasta jäi uupumaan kaksi hävikkirasiallista savuluita, koska Vanha herra kerkesi kiikuttaa ne omalle työmaalleen ennen kuvan ottamista. 

Olen monta vuotta katalan kateellisena seurannut ystävän oivaltavaa hävikkikokkailua. Olenko liian laiska / mukavuudenhaluinen / sokea vai muuten vaan pöljä, kun en ikinä löydä mitään hävikkiä? Paitsi leipää, jota haemme paikallisen leipomon tehtaanmyymälästä, ja vippitarjouksia tyyliin -30 %. 

Lauantaina oli varsinainen hävikinhävityspäivä. Vanha herra hävitti ne savuluut hernesoppaan. Soppaan laitettiin kolme pussillista herneitä (likosivat edellisen yön vedessä), 4 sipulia silppuna ja meiramia. Suola lisättiin vasta valmiiseen soppaan, sillä savuluissa on suolaa. Kolme tuntia soppa muhi hiljakseen ja herra sitä silloin tällöin hämmensi. Kun soppa oli hieman jäähtynyt, minä lonin savuluut pois sopasta ja irrottelin lihat luista takaisin soppaan. Valmista soppaa tuli yhteensä 7,5 litraa. 

Vanha herra teki hernesoppaansa autotallissa (iso 10-litran teräskattilamme ei toimi induktioliedellä, joten autotallissa on erillinen keittolevy) ja minä tein vihanneskeittoa keittiössä hävikkilaatikon aarteista: salottisipulia, porkkanaa, lehtikaalia, tavallista kaalia, paksoita, maissia, oliiveja ja omasta takaa sieniä. Hurautin soppaan myös jalopenon palasia jääkaapista. Annoin sopan ässehtyä itsekseen hellan reunalla. Ennen tarjoilua maistoin ja lisäsin suolaa ja timjamia.

Hävikkilaatikossa oli 8 sitruunaa. Mihin halvattuun kaksi ihmistä saa upotettua 8 sitruunaa? Herkkuihin tietenkin! Ensin tein sitruunapiirakan appelsiinilla. 

Sitten tein sitruunapiirakan omenoilla. Kummassakin piirakassa on täytteenä maustamatonta tuorejuustoa + kermaa + sokeria + kananmunaa + sitruunankuorta + sitruunanmehua. Ohje omasta päästä. Ensimmäisessä piirakassa on pohjana lehtitaikinalevy ja toisessa makeaan leivontaan tarkoitettu pyöreä piirakkapohja. Kumpikin pohja kaupan pakasteesta.

Sitruunoita piisasi. Leivoin vielä sitruunamuffinseja. Päälle pursotin sitruunarahkasta ja kermasta vatkatun vaahdon. Leivosten huipulle laitoin pensamustikoita ja vadelmia (ne piti käydä ostamassa normihinnalla lähikaupasta). 

Vielä riittää banaaneja. Niiden säilyvyyden suhteen en ole ollenkaan hädissäni, sillä Vanha herra rakastaa banaaneja. Leivät ja broilerit ovat pakastimessa ja voipaketit jääkaapissa.

Katalan kateuden kohteelle kiitos vinkeistä! 

Ota örkky!

Vanha rouva