Hänen Graafinen Ylhäisyytensä

Valkoinen ja punainen neuletyynyni saivat seurakseen harmaan palmikkotyynyn. Trion värit keksin raidallisesta patjanpäällisestä, joka pehmustaa Vanhan herran takalistoa puusohvalla.

 

 

Neljänneksi villatyynyksi tuunasin mummuni vuonna 1959 kutoman pikkuryijyn. Se on kulkenut mukanani vuodesta 1979, kun minä kotoa suureen maailmaan läksin. Milloin se on roikkunut opiskelijakämppäni seinällä, milloin maannut istuinalustana juppinojatuolissani, milloin odottanut liinavaatekaappini perukoilla uutta tulemistaan. Nyt se tuleminen sitten tuli.

 

Kudoin ryijyyn villaisen takapuolen ja yhdistin kappaleet toisiinsa. Tyyny sisälle ja reuna kiinni. Lopputuloksena ryijytyyny. Sohvalla kohtaavat nyt Vanhan herran pappa, joka on nikkaroinut sohvan, ja minun mummuni, joka on solminut ryijyn. 

Olen minä värkännyt musta-valkoisenkin tyynyn, mutta se ei oikein passaa näiden maalaistollukoiden seuraksi. Niinpä asettelin sen ihan eri huoneeseen omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä - kunnes teen sille jonkun yhtä graafisen seuralaisen lopuista mustista ja valkoisista villalangoistani.

Tällä erää mustavalkotyynyn seurana saa keekoilla Erittäin Graafinen Hänen Ylhäisyytensä, joka on palannut nurkkiimme kiehnäämään vietettyään kylmän talven uuninpankolla oikeassa kodissaan.

Terveisin

Ottokatti ja Vanha rouva

Saldona kirahvi ja kaivinkone

Perjantaina sain anovan tekstarin Nuorelta rouvalta. Voisiko Ottomummu mitenkään leipoa kakkua Pikkuihmisen nimppareille? Pikkuihminen kera Nuoren parin ja kummivanhempien saapuisi lauantaina kernaasti Vanhan parin residenssiin juhlistamaan Akselin päivää. Oikeasta narusta (ja vähän höplästäkin) Nuori rouva veti, sillä mitä me kaksi vanhaa haahkaa muka ikinä voisimme kieltää maailman suloisimmalta ottopojaltamme?

Suklaakakkua varten piti käydä ostamassa uusi vuoka. Eihän sitä nimppareita vanhan vuoan voimin juhlita. Sitten Ottopappa ajeli ympäri kaupunkia tuoreiden mansikoiden perässä, sillä Pikkuihminen rakastaa mansikoita. Ja jäätelökin jäi ostamatta. Suklaakakku pitää nauttia jäätelön kera. Joten kilometrejä karttui... mutta lopulta kakku kera vaniljaisen kermajäätelön oli odottamassa päivänsankaria.

Pikkuihmisen kummisetä on suuri italialaisen ruoan ystävä. Joten ihan häntä varten leivoin suolaiseksi tarjottavaksi kurpitsa-parmesaani-piirakan:



Pohja: 2,5 dl vehnäjauhoja, 50 g parmesaaniraastetta, 125 g voita ja 3 rkl maitoa. Nypi ainekset keskenään ja sekoita tasaiseksi. Anna tekeytyä hetki ennen kaulitsemista.

Täyte: 1 kesäkurpitsa ohuina viipaleina, 150 g parmesaaniraastetta, 2 munaa, 150 g ranskankermaa, 200 g maustamatonta tuorejuustoa, 0,5 tl suolaa, mustapippurirouhetta. Sekoita  täyte ja kaada pohjan päälle. Levitä kurpitsaviipaleet täytteelle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Päälle: 2 rkl oliiviöljyä, 3-4 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa, 3 rkl pinjansiemeniä, tuoretta timjamia.

Pirskottele öljy, viinietikka ja pinjansiemenet kuuman piirakan päälle. Anna tekeytyä hetki. Riivi timjamia piirakalle juuri ennen tarjolle asettamista.

Nimpparisankari sai lahjaksi kirahvin ja KAIVINKONEEN.

Arvaa, kumpi lahja vei voiton?

Vanha rouva

Liimaa ja sideharsoa

 

Puuhailimme Pikkuihmisen kanssa pääsiäismunia. Sekoitin vedestä ja erikeepperistä (50/50) litkun, johon Pikkuihminen käskyn saadessaan pudotti muovisen munan kellumaan. Sitten seurasi naurun kiherrystä ja silmitöntä sotkotusta tikunnokalla. Minä pelastin munaparat liimakylvystä ja hellin niitä sideharsovaipalla. Painelin sideharson hyvin kiinni munanpintaan ja jätin kuivumaan päikkäreitten ajaksi. Kun päikkärit oli nukuttu, kiedoimme hopeista spiraalilankaa munien päälle. Sitten ammuin liimapistoolilla organzanauhan kuhunkin munaan ripustusta varten.

Ensin rispustimme munat verhotankoon. Mutta vastavalossa munien hauraan kaunis kuultavuus ei päässyt oikein oikeuksiinsa. Niinpä raksimme munat ikkunasta. Pikkuihminen ojenteli uudemman kerran minulle munan kerrallaan, kun Vanhan herran perintölamppu sai koristukset kantaakseen.

 

 

Kyllä me Pikkuihmisen kanssa olimme aika polleeta naista ja miestä,

kun tarkastelimme kättemme töitä matkan päästä.

 

Nyt meillä on alkamaisillaan höyhenprojekti...

 

Vanha rouva

Tutan puolukkakakku

 

Vaikka niin lupasin ja vannoin uutena vuotena, etten ikinä enää leivo kahvikakkuja, niin nyt leivoin! Onneksi naiselle on sallittua naisellinen häilyvyys, kimurantti loogisuus ja valikoiva muisti ;)

 

Kysymyksessä on nimittäin semmoinen kahvikakku, jonka maun tunsin virtuaalisesti suussani heti, kun ohjeen näin Mummon pajukorissa. Mestarillinen Tuta kuvaili kakkua jouluiseksi, joten johan minä perihämäläinen sitä pyöräytin heti ja kohta näin pääsiäisen alla. Taitaa muuten olla ensimmäinen kahvikakku elämässäni, joka onnistui heti! Vanha herrakin sanoi, että Mikset sää raato oo tätä ennen tehny?

 

Tutan ohjeesta poiketen minä menin koristelemaan kakun oman pääni mukaan kinuskilla ja puolukoilla. Sain emäntäkouluaikoinani opettajaltani nimittäin Hämeen parhaan kinuskinteko-ohjeen:

• 2 dl kuohukermaa
• 3/4 dl sokeria
• 3/4 dl fariinisokeria
• 1 tl vanilliinisokeria
• 2 tl voita

Sekoita kerma, sokeri ja fariinisokeri kattilassa. Keitä seosta kattilassa hiljaisella tulella välillä sekoittaen, kunnes tippa  kinuskia jähmettyy kiinteäksi kylmään veteen pudotettaessa. Keittää pitää n. 20 min. Älä vispaa kinuskia keittämisen aikana, äläkä annan kinuskin kiehua kuplimalla omia aikojaan, muuten kinuskiin tulee kuplia (emäntäopettajani torui ankarasti, jos kinuskikakun päälle jäi kuplia - kinuskikakun pinnan piti olla kuin kirkas, tasainen peili!). Sekoita lopuksi voi ja vanilliinisokeri kinuskiin. Valuta kakun päälle ja reunoille.

Ota oikein iso pala ja vaikka toinenkin - meillä ei lasketa!

 

Vanha rouva

 

Osaava ja tekevä mies

Minä olen maailman taitavin kokki. Tuosta vain sekoitin kreikkalaisen jauhelihataikinan ja pyöräytin taikinasta pihvejä. Paistohommiin en sentään alkanut, kun hella on poppa. Armeliaasti annoin Ottomummun paistaa pihvit sillä aikaa, kun olin keräämässä voimia kahden ja puolen tunnin päikkäreillä.

Minä olen maailman taitavin viherpeukalo! Sekoitin kipossa ohranjyviä ja rairuohonsiemeniä. Sillä aikaa Ottomummu taputteli multaa skooliin. Minä en multaan koskenut, kun se on hyhhyh. Jyvät ja siement tiputtelin mullan päälle tasaisesti, Ottomummu peitteli istutukseni ohuelti mullalla ja minä kastelin kaikki kolme skoolia.

Minä olen maailman taitavin puuseppä! Osaan käyttään vasaraa ja osaan käyttää ruuvimeisseliä. Melkein tuli hommaamisessa pipi, mutta onneksi Ottomummu kerkesi vetää sormensa pois alta.

Osaan käyttää myös akkuporakonetta, koska Ottopappa opetti. Nyt minä olen porannut jo monta monta reikää. Kohta ei äidin enää tarvitse koota huonekaluja ;)

 

Mihin minä näitä kaikkia taitojani tarvitsen? No siihen, että minun pitää antaa itsestäni osaavan ja tekevän miehen kuva. Tyttöystävä nimittäin tarkkailee tilannetta...

Perjantaiterveisin

Pikkuihminen ja Ottomummun virasta nauttiva Vanha rouva