Astetta tuhdimpi mokkapala

Päätin tehdä suklaasyntiä. Kävin vasiten merkkikaupassa hakemassa raaka-ainetta. Tavalliseen kermalikööriin en koskenut, vaan valikoin deluxea, missä on "täyteläistä belgialaista suklaata". Osoittautui tummaakin tummemmaksi noin ensi naukulla. Siispä leipomaan!

Uunipellin kokoista pohjaa varten vatkasin 5 isoa kananmunaa ja 4 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Sulatin 200 g voita ja keitin 2 dl vahvaa kahvia. Yhdistin 6 dl vehnäjauhoja, 1 dl kaakaojauhetta ja 1 tl leivinjauhetta. Lisäsin munavaahtoon vuorotellen kuivat ja määrät aineet. Levitin taikinan leivinpaperin päälle uunnipellille ja paistoin 200 asteessa noin 20 minuuttia. Jäähdytin. Leikkasin osan annosleivospaloiksi ja lykkäsin pakkaseen. Osa päätyi pitkulaiseksi kakuksi tarjoiluvatiin.

Vatkasin 400 g huoneenlämpöistä voita, 6 rkl kaakaojauhetta ja 5 dl tomusokeria kuohkeaksi. Lisäsin 1,5 dl Baileys Chocolat Luxe -kermalikööriä ja jatkoin vatkaamista hyvän tovin. Nostelin suklaavaahdon pursotuspussiin ja täytin mokkapohjan runsailla kiehkuroilla. Loppusilaus hoitui suklaaströsseleillä ja -sydämillä sekä sipsauksella tomusokeria. 

Keitin kahvit ja syötin Vanhan herran ähkyyn. 

Vanha rouva

Ruttujuttu

Helmihyasintti pääsi pääsiäiskippoon. Sipulit ja multa olivat rumia. Millä hiivatilla peittää? Vanha herra tuuskasi kahvinkeitossa ja repi vahingossa suodatinpussin. Kääntelin sitä hyppysissäni. Pussista tekeytyi ruusuke. Nyt ovat hyasinttisipulit ja multa peitossa. Eikä koristukset ole moksiskaan kasteluvedestä. Siitä se idea sitten lähti:

 

Puolikas paketti suodattimia köyhempänä liimasin ruttujuttuja kranssipohjaan (jonka tein sanomalehtirutuista ja maalarinteipistä). Tuota pikaa minulla oli uusi ruusukranssi takan reunustalle. Tässä ruttujuttu on vielä lattialla:

Väännä sinäkin oma ruttujuttu. Helpottaa hermoja ;)

Vanha rouva

Maalia ja tapettia

Kevät tulee! On aika rapsutella ja puunata patiokalusteet paraatikuntoon. Ensin harjalla hämmähäkit hiiteen, sitten santapaperilla hilseet ja kuprut kartanolle. Kevyt pyyhintä kostella ja sitten maalaamaan. Minä en ole kummoinenkaan maalari, joten annan maalaamisen suosiolla osaavammalle. 

Kävimme oikein virallisessa maalikaupassa hakemassa oliivinvihertävää öljymaalia. Haisee pahalle ja kuivuu kauan, mutta voittaa mennen tullen sekatavarakauppojen halpismaalit. Värin valintaan en kuitenkaan anna Vanhan herran vaikuttaa. Jos niin tekisin, kaikki kalusteet olisivat p-ruskeita.

Vanha herra maalasi esivalmistelemani pöydän nopsasti ja kitisemättä. Sillä aikaa minä keskityin maalikaupan ovenpielestä Saa ottaa -kyltin kohdalta sosialisoimaani tapettikirjaan.

Mallitapetteja sisältävä kirja oli tykkänään mustaa, harmaata ja valkoista. Jostain syystä kauppa ei kuitenkaan ollut käynyt taikka musta-harmaa-valkoisten tapettien valmistaminen oli lopetettu. Kirja pääsi meille. Tuota pikaa valikoin mallitapeteista puolet saksittavaksi ja rullattavaksi. Loput mallit jätin tulevaisuuden inspiraatioita odottamaan.

Leikkasin tapettimallit suikeroiksi ja suikerot palasiksi. Rullasin ja liimasin. Pian minulla oli iso kasa tapettirullia. Tein renkulan rautalangasta ja päällystin renkulan sanomalehtipaperilla. Sitten liimasin kieli keskellä suuta rullia renkulaan. Syntyi tämä:

Musta-harmaa-valkoinen tapettirullarenkula, jonka halkaisija on liki metrin. 

Nyt kelpaa ähertää saappaita jalkaansa punaisella jakkaralla. 

Tämmöistä tuunausta tänään.  

Vanha rouva