Ensijään jäljiltä

 

Pohjoistuuli vei veden törmään.

Löysin rannalta kauneutta.

 

Luonnon oma graafikko oli yöllä käynyt piirustamassa hiekkarannan täyteen viivoja ja kiemuroita.

 

Väittävät, että luonto on marraskuussa ikävä ja harmaa.

Se ei pidä paikkaansa.

Kuuntelin soljuvaa kilinää ja hentoista loisketta.

Vesi laski ohuen riitteen alla.

Jäisiä särmiä, tikkuja ja aaltoja.

Itse en ikinä keksisi muovata moisia taideaarteita.

Rannalla kasvaa korkeita kaislikoita. Itsepäisiä, itsenäisiä, taivaita kurkottavia. 

Kaisla ei katkea, vaikka kuinka myrskyää. 

Pystynkö samaan?

 

Ensijään jäljiltä onnellinen

Vanha rouva

Syksyllä jojoillaan

Kävin parikymmentä vuotta sitten katsomassa amerikkalaisia tilkkutöitä. Jähmetyin yhden sängynpeitteen äärelle. Se oli vanha, rispaantunut, kulunut ja taivaallisen kaunis. Se oli tehty käsin. En uskaltanut edes ajatella, montako tuhatta tuntia oli mennyt pienten kangasympyröiden leikkaamiseen, neulosmiseen, supistamiseen, yhdistämiseen ja ompelemiseen.

Jos tämä tekniikka kiinnostaa, laita kuukelin kuvahakuun hakusanaksi "yo yo quilt", niin näet, miten suppuja tehdään. Ja mitä  ahkerat ihmiset saavat niistä aikaiseksi.

Leikkelin mekkokankaiden jämistä ympyröitä ja ompelin niistä viiden sentin suppuja. Sain kahdessa illassa aikaiseksi 48 ympyrää.

Parikymmentä vuotta se amerikanpeitto on kummitellut mielessäni. Ei kummittele enää, sillä nyt minäkin osaan jojoilla. 

Vanha rouva