Punavalkoinen viinimarjakakku

Nuori rouva vietti viikko sitten naisteniltaa työkavereittensa kanssa. Minä sain toimia hovileipurina saatesanoinani Puna-valkoinen täytekakku, please!

Pensaat notkuivat punaisia viinimarjoja, joten niillä tuli itseoikeutetusti täytettyä tuo punaisuus-vaatimus. Valkoisuutta taas edustivat kermapursotukset ja tomusokerisipsautukset. Koko komeus on nimeltään Viinimarjakakku ja ohjeen olen ominut Kaarina Roinisen kirjasta Parhaat kotileivonnaiset. Ohje menee näin:

Pohjaan tarvitset 2 munaa, 0,75 dl fariinisokeria, 0,5 dl vehnäjauhoja, 0,5 dl perunajauhoja ja 0,5 dl leivinjauhetta. Vatkaa munat ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina kunnostettuun 24 cm irtopohjavuokaan ja paista 175 uunin alimmalla tasolla parikymmentä minuuttia. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen osaan. Toisen puolen voit pakastaa vastaisuuden varalle. Toisen puolen asetat pestyyn irtopohjavuokaan ja kostutat 0,5 dl maitoa, joka on makeutettu ripauksella vaniljasokeria.

Sitten täytteen tekoon. Tarvitset sitä varten 2 dl kuohukermaa, 1 dl fariinisokeria, 4 liivatelehteä, 1 prk ranskankermaa, 1 tl vaniljasokeria ja 3 dl punaisia viinimarjoja. Keitä 1 dl kermaa ja fariinisokeria 5 minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen ja jäähdytä. Pehmitä liivatteita kylmässä vedessä 10 minuuttia. Purista ne kuiviksi ja liota tilkkaseen kermaa. Vatkaa ranskankerma vaahdoksi. Sekoita ranskankermaan fariiniseos, vaniljasokeri, loppu kerma vaahtona ja liivateseos. Lisää lopuksi marjat varovasti nostellen. Kaada seos kakkulevyn päälle. Hyydytä jääkaapissa yön yli.

Irrota kakku vuoasta. Pursota reunoille 3 dl vaahdotettua kermaa runsaaksi pitsireunukseksi. Tiputtele kakun keskelle kauniita viinimarjoja. Koristele kakkuvati pestyillä ja kuivatuilla viinimarjanlehdillä sekä marjatertuilla. Supsuttele päälle huntu valkeasta tomusokerista.

Vanha rouva

Lyksikäs raparperipiirakka

Teki mieli jotain hyvää. Leivoin tavallisen raparperipiirakan. Sitten Nuori rouva ilmoitti piipahtavansa kahville. Päätin kruusata arkisesta piirakasta vähän lyksikkäämmän.

Painelin piirakasta sydänmuotilla isoja sydämiä. Vispasin pari desiä kermaa vaahdoksi ja sekoitin sen purkilliseen suklaatuorejuustoa. Laapin kuorrutteen piirakkasydämille. Kipaisin kasvimaalta muutaman rohtosamettikukan lehtineen ja asettelin ne suklaasydämille. Vielä muutama vaaleanvihreä nomparelli perään. A vot.

Juttu luisti, kahvia kului ja maailma parani!

Vanha rouva

Lapinterapiassa

Lapissa vierähti puolitoista viikkoa. 

Punaista kultaa ei tällä kertaa tarttunut Vanhan herran perhoihin, mutta harreja sitäkin enemmän 

(kuvassa tosin ovat herra Koposen harrit, sillä omat tuli savustettua, suolattua, paistettua ja syötyä niin horioppia, ettei hidas hämäläiskuvaaja kerinnyt hätiin).

Sillä hämäläisellä oli nääs parempaakin puuhaa:

   

  

 

 

 

Hän otti väriterapiaa mustanharmaan, lotisevan syksyn varalle.

Hän nautti marjaterapiasta ämpäritolkulla: puolukkaa, mustikkaa, kaarnikkaa ja juolukkaa.

Lisäksi hän nautti sisäisesti joka päivä Marjo-rouvan maailman parasta mustikkapiirakkaa terapeuttiset aimoannokset.

Sieniterapia kuului myös ohjelmaan: kolme ämpärillistä pieniä, sieviä ja täysin madottomia koivunpunikkitatteja lähti kotiin talven varoiksi.

 

Kansainvälistymisterapia vaati hieman totuttelua,
sillä Norjassa on mielenkiintoisia tienkäyttäjiä omine jarrutus- ja etuajo-oikeussääntöineen.

 

 

Jäämeren rannalla hän otti päivänmittaisen kuurin kiviterapiaa.

 

Hän harjoitti tiukkaa mielentyyneys- ja päättäväisyysterapiaa 

valitessaan vain yhden (???) matkamuistokiven miljoonien viettelysten rannalla.

Hän osallistui myös suruterapiaan,
sillä hänen oli luovuttava ajatuksesta kierittää rannalle ajautunut rautapallo tienviereen ja
nostaa se auton kyytiin ((pallo painoi keskellä olevasta aukosta huolimatta niin paljon, 

että sen mukaan saamiseksi olisi tarvittu Supermiestä, Ramboa ja Tarzania).

Hän harjoitti lampaanpapanaterapiaa patikoidessaan Ekkeröyn lintukalliolla.

Olennannainen osa em. terpiaa oli määkiminen norjaksi paikallisille.

Ja kaiken tuon terapia-ajan Vanha herra kalasti. Tylsää...

Lapinterveisin Vanha rouva

Kesäompeluksia

Kesällä on ihana ommella terassilla. Tuuli vie kangaspölyt mennessään ja luonnonvalo näyttää kankaiden oikeat värit. Tänä kesänä ilmoja on pidellyt siihen malliin, että terassiompeluksina on syntynyt tyynynpäällisiä, kauppakasseja, viirinauhaa, kangaskoreja, patjansuojuksia, pöytäliinoja...

Kangaskorimania sai alkunsa, kun Nuori rouva pyysi minua tekemään Pikkuihmiselle leikkikalukorin. Tein aikani salapoliisityötä pitkin kaupungin kauppoja ja tutkin korintekoteknologiaa. Sitten törmäsin netissä korinteko-ohjeisiin! Siitä se sitten lähti - nyt niitä on rustattuna Nuoremman rouvan huusholliin neljä kappaletta ja tämän pikkuriikkisen Vanhemman rouvan residenssiin samaiset neljä kappaletta. Lisää on tulossa...

Nämä kaksi korikaverusta ompelin hätäpäissäni pöytäliinakernistä. Sopivaa kangasta ei sattunut olemaan käsillä inspiraation iskiessä. Mutta onni liinattomuudessa - kukkaruukkuja kastellessa saa olla hieman hutilus, sillä muovitettu kangas ei ota muutamasta vesipisarasta nokkiinsa!

 

Kukkapurkkikorien innoittamana tuli ommeltua kodinhoitohuoneeseen uudet viikkauspöydän verhotkin, kun halpakaupasta sattui löytymään samanlaista kangasta. Verhot kätkevät taaksensa pyykkikoneen ja kuivausrummun.

 

Olohuoneeseen tarvittiin kaksi kukkakoria. Toinen pääsi tv-penkin päähän ja toinen paraatipöydälle. Paraatipöytä oli vailla pöytäliinaa, kun se edellinen muuttui kukkakoreiksi. Niin minä sitten ompelin ruotsalaisessa akkainlehdessä näkemäni tuukin mallisen liinan, jossa on sievät laskokset kummassakin pitkässä päässä. 

 

Kovin on raidallista Vanha herra marisi ja väitti tuntevansa itsensä vangiksi. Niin minä hurautin sohvapatjan päälle kukkakoukeroisen päällisen. Nyt meni sillisalaatiksi! kuului kommentti, mutta minä tikut vetelen kotidiktaattorini mutinoille ;)

Vanha rouva

Lipstikkasavotta

Sadonkorjuumme alkoi juhannuksena. Sipulinvarsien jälkeen pakastimeen on laitettu pussitolkulla tilliä ja persiljaa. Uusikin sato on jo kohta korjuukunnossa.

Olen saanut monta vuotta sitten Vanhan herran serkkulikalta lipstikantaimenen. Nyt puska on monista paikanvaihdoksista huolimatta kasvanut niihin mittoihin, että siitä saa jo kolme satoa kesässä. Yksi sato nautitaan kesän mittaan lipstikkakeittona ja tuoremausteena esim. sitruunamarinoitujen kesäkurpitsoiden kanssa. 

Kaksi satoa meillä on tapana kuivata. Tänään oli vuorossa kuivatun lipstikan riipimis- ja purkitussavotta. Iso purkillinen lipstikkaa taas saatiin talven keitto- ja pataruokamausteeksi. Ei tarvitse lihaliemikuutioita paljon ostella meidän huusholliimme. 

Lipstikan lisäksi riivin purkkeihin kuivattua rosmariinia, mäkimeiramia, minttua ja salviaa.

Mausteisin terveisin

Vanha rouva

Apilanlehtiä kahdeksan metriä

Löysin alkutalvesta kirja-alennusmyynnistä pehmeäkantisen virkkauskirjan Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, jonka on kirjoittanut Claire Crompton (Wsoy 2011). Tartuin virkkuukoukkuun ja Novitan Kotiväkeen. Kokeilin eri reunapitsimalleja, kunnes mieleni ja silmäni tykästyivät Apilanlehtireunukseen. Sitä olen väkertänyt kahden Lapin reissun verran aina ajomatkoilla ja Suuren kalastajani urotekoja joentöyräällä seuratessani.

Pitsi pääsi koristamaan valkeaa sängynpeittoamme. Peitto on puuvillaa ja kaikessa koruttomuudessaan hyväksi havaittu. Olen hankkinut peiton naapurimaalaisesta I-alkuisesta sisustuskaupasta, jonne Nuoren rouvan kanssa teemme silloin tällöin napakoita, päivän mittaisia ostosmatkoja.

Peiton koruttomuus alkoi ahdistaa varsinkin sen jälkeen, kun sain ommeltua sängyn päälle rimpsu- ja rampsutyynyjä.










Pesin ja tärkkäsin koko kahdeksanmetrisen pitsini. Neuloin sen kiinni peiton reunaan. Sitten alkoi armoton mallailu, zoomailu ja tuumailu. Onko se nyt varmasti sopiva / sievä / ei liian hömppä / sopivan romanttinen / jne / jne / jne... Lopulta totesin pitsin ajavan asiansa.

Vanha herra ei huomannut koko pitsiä ennen kuin talutin hänet kammariin ja osoitin sormellani. Ainut kommetti oli paljonpuhuva Onks susta tulossa joku mummo?

Vanha rouva