Taannoisella Thaimaan matkalla asuimme Ao Nangin pikkukaupungin laidalla Ayodhaya Suites -hotellissa. Saavuimme yön pimeydessä hotelliin, joten aamun valjetessa hotellin eksoottinen ulkonäkö sai haukkomaan henkeä:
Hotelli on rakennettu thaimaalaiseen tyyliin. Se on kuulemma thaimaalaisessa omistuksessa ja palvelu on sen mukaista: ystävällistä, huomaavaista, hymyileväistä. Thaimaalaiset lienevät kovin avoimia ja seurallisia muutenkin, mikäli on uskominen asumuksemme suunnittelijoita. Tässä on nimittäin asumuksemme kylppäri. Kiinnitä huomiota vessanpyttyä vastapäätä näkyviin vaatteisiin:
Ja tässä näkymä kylppärin kylpyammeesta, jonka yläpuolella näet ikkunan. Ikkunaluukut saa leväytettyä auki makuuhuoneen puolelle:
Joten koko perhe voi olla somasti yhdessä kaiken aikaa: suihkussa seisoessaan, kylvyssä loikoillessaan, pytyllä istuessaan, sängyllä makoillessaan ja minibaarilla asioidessaan, sillä sekin sijaitsee sopivasti pytylle antavan vaatekomeron vieressä. Kätevää ja sosiaalista.
Kylppäriremonttia suunnitteleva Vanha rouva
19.10.2010
Onnekas tipu
Olin todella onnekas tipu, kun Vanha herra päätti viime uutena vuonna viedä meidät katsomaan thaimaalaista ilotulitusta. Ja kyllä Krabin liepeillä sijaitsevassa Ao Nangin pikkukaupungissa räiskyi, tuikki ja väreili jos jonkinmoista härrävärkkiä, kun vuosi vaihtui. Suurimman vaikutuksen kuitenkin tekivät ne sadat paikalliset perheet, jotka istuivat kanssamme rantahiekalla sysipimeän taivaan alla katselemassa korkeuksissa leijailevia tuhansia lyhtyjä - olihan tsunamin muistopäivä.
Eräänä kuumankosteana päivänä menimme kauneushoitolaan. Hedelmäisessä kokovartalokäsittelyssä tuoksut vaihtuivat sen mukaan, mitä ystävällinen hoitotäti lätki naamalleni ja vatsalleni. Ihanin tuoksu syntyi kylmänkylmistä kurkkuviipaleista! Parituntisen hieronnan ja puljaamisen jäljiltä leijuin toisessa ulottuvuudessa. Vanha herra sai taluttaa minut kadun yli ravintolan terassille tokenemaan. Eteeni tuotiin tämä:
Drinkin nimi oli Lucky Chicken. Tipusen sisältöä en muista. Nauroin niin makeasti, että naapuripöydän ruotsalaisrouva halusi heti samanlaisen. Siinä me sitten nauroimme yhdessä, suomalais-ruotsalaisen herrakaksikon tuijottaessa tyynenä hervotonta hihitystämme.
Vanha rouvatipu
Eräänä kuumankosteana päivänä menimme kauneushoitolaan. Hedelmäisessä kokovartalokäsittelyssä tuoksut vaihtuivat sen mukaan, mitä ystävällinen hoitotäti lätki naamalleni ja vatsalleni. Ihanin tuoksu syntyi kylmänkylmistä kurkkuviipaleista! Parituntisen hieronnan ja puljaamisen jäljiltä leijuin toisessa ulottuvuudessa. Vanha herra sai taluttaa minut kadun yli ravintolan terassille tokenemaan. Eteeni tuotiin tämä:
Drinkin nimi oli Lucky Chicken. Tipusen sisältöä en muista. Nauroin niin makeasti, että naapuripöydän ruotsalaisrouva halusi heti samanlaisen. Siinä me sitten nauroimme yhdessä, suomalais-ruotsalaisen herrakaksikon tuijottaessa tyynenä hervotonta hihitystämme.
Vanha rouvatipu
11.10.2010
Sahramikakku
Ruotsalaisesta akkainlehdestä napsaistu kakkuohje muuntui
lauantai-iltana suomalaiseksi. Ja näin se kävi:
·
2 dl sokeria
·
1 muna
·
4,5 dl vehnäjauhoja
·
3 tl
leivinjauhetta
·
0,5 g sahramia
·
100 g voisulaa jäähdytettynä
·
1,5 dl punaista maitoa
·
2 dl raparperikuutiota
·
50 g voita lastuina
·
raesokeria
koristeluun
Sekoitin sokerin ja munan kapustalla. Lisäsin
vehnäjauho-leivinjauhe-sahrami -seoksen ja sekoitin lisää. Lisäsin voisulan ja
maidon ja veivasin taikinan tasaiseksi. Kippasin taikinan vuokasprayllä
sumutettuun irtopohjavuokaan ja heittelin raparperikuutioita perään.
Alkuperäisessä ruotsalaisohjeessa kakun päälle ladottiin omenaviipaleita,
mutta mieleni teki kovasti oman maan raparperia. Nipistelin vielä
jääkaappikylmästä voista klönttejä kakun päälle.
Sitten uuniin melkein tunniksi 175 asteeseen. Kypsytin kakkua
toiseksi alimmaisella ritilällä: ensin alalämmöllä, ettei keskusta jäisi
lötköksi, ja parinkymmenen minuutin päästä tasalämmöllä. Jäähdyttelin kakkua
hyvän tovin peitteen alla, poistin renkaan ja valutin kakun tarjoiluasetille. Sitten tuli raekuuro!
Kakun väri on ihanaa terapiaa silmille. Raparperi maistuu
kesälle ja sahrami tuoksuu eksoottiselle etelälle. Suosittelen.
Vanha rouva
10.10.2010
Borssi selättää rännän
Tuoksuva ja kiireettä keitetty borssi kruunaa räntää
vihmovan lokakuun illan! Borssi kuuluu slaavilaisen keittiön klassisiin
ruokiin. Se on vihanneskeitto, jossa pääosaa näyttelee punajuuri. Punajuuri
opittiin tuntemaan Kiovan Venäjällä 900-1000-luvuilla.
Kaikki muu onkin sitten kokista kiinni. Borssia voi tehdä
lihaliemeen, mutta yhtä hyvin lihan voi unohtaa. Borssiin voi panna tomaattia
tai tomaattipyrettä, paprikaa, selleriä... Borssissa voi uida lihapullia,
nakkeja, pekonia, naudanlihaa... klimppejä... kuivattuja luumuja, sieniä,
suolakurkkua, valkosipulia, sokeria, sitruunaa... Raaka-aineluetteloa voi
jatkaa loputtomiin, mikäli on uskominen omia kokemuksia laajalta Venäjän maalta
tai esim. venäläistä ruokasivustoa www.gastronom.ru.
Borssi on moskovalaista, ukrainalaista, siperialaista,
liettualaista... Tai Vanhan rouvan borssia (alla oleva määrä on suuri, sillä
pakastan borssia pienempinä erinä kylmien laiskotusiltojen varalle - eli tästä
ohjeesta tulee noin 15 annosta eli n. 8 litraa valmista keittoa):
·
1
kg naudan rintaa, etuselkää tai potkaa
·
3 rkl
voita
·
4,5 l vettä
·
6
lihaliemikuutiota
·
6
laakerinlehteä
·
6 tl
timjamia
·
15
kokonaista maustepippuria
·
6
valkosipulinkynttä murskattuna
·
6
sipulia karkeana silppuna
·
1 kg valkokaalia suikaloituna
·
10
isohkoa punajuurta karkeana raasteena
·
6
perunaa paloiteltuna
·
1
tölkki amerikkalaista kurkkusalaattia
·
tarjoiluun
persiljasilppua ja smetanaa
Kuutioi liha ja keitä sitä, kunnes lihasneste on noussut veden
pintaan. Kuori kuona pois. Mausta. Lisää kasvikset. Keitä miedolla lämmöllä
pari tuntia. Sammuta keittolevy, mutta jätä keitto muhimaan liedelle kannen
alle ainakin tunniksi. Älä suotta sekoittele, vaan anna makujen tasaantua.
Lisää lopuksi koko tölkillinen kurkkusalaattia. Sekoita ja tarkista maku.
Kun kauhot höyryävää keittoa lautaselle, koristele punainen
komeus persiljasilpulla ja isolla lusikallisella smetanaa, joka on venäläisen
ruoanlaiton kulmakiviä. Hapantuneen maidon pintaan muodostuu paksu kerros kermaa,
joka kuoritaan lusikalla. Venäjän kielen smetat-verbi
kuvaa tätä kuorimista. Suomen kielessä taas käytetään verbiä vuolla, mistä syystä smetana on oikeasti suomeksi vuolukerma!
Vanha rouva, kymmenen litran kattilan ylpeä omistaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)