Taisto oli salaa kiivennyt penkin päälle. Sieltä se alkoi röhkiä vimmatusti. Kuuma sille varmaan tuli - mitä veti säärystimet sorkkiinsa ja mallasi rusetin niskaansa. Piti ottaa sika kainaloon ja kantaa ulos jäähylle.
Tälläsin Taiston ovenvieruspenkille toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Mutta ei se röhkinä siitä asettunut...
Sytytin kynttilän Taiton seuraksi, mutta röhkinä sen kun yltyi...
Taisto röhki portin suuntaan vimmatusti. Piti mennä vasiten katsomaan. Ja siellähän se röhkinän kohde oli - Taisto oli bongannut kartanolle saapuneen vieraan:
Pihakuusen katveeseessa nökötti Tauno. Pulska ja itsevarma pottunokka. Selitin pojille, että kumpikin mahtuu ihan hyvin samalle kartanolle - Taisto vahtikoon ovenpieltä ja Tauno portinpieltä.
Rauha laskeutui tontille ja hyvä tahto valtasi Taiston ja Taunon. Minä menin sisälle keittämään höllit juhlan kunniaksi.
Vanha rouva
PS. Taiston tarina löytyy
täältä! Nyt kudoin sille joulun kunniaksi punaisen rusetin ja säärystimet.
Taunon tein ihan itse kanaverkosta ja kuusenhavuista. Pituutta Taunolla on rapiat 80 cm. Kudoin Taunon päähän valtavan hiippalakin, täytin lakin muovipusseilla, mallasin takakenoon ja pistelin rautalangalla ukkelin päähän kiinni. Pottunokka on oikea pottu.